Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Fortum Oyj:n johto ilmoitti viime tammikuun lopussa, että yhtiön hallitus oli päättänyt arvioida yhtiön sähköverkkoliiketoiminnan tulevaisuuden vaihtoehdot. Myynti on yksi vaihtoehto. Liiketoiminnasta luopuminen on yhtiön mukaan ajankohtainen, koska yhtiön ilmoituksen mukaan se ei kuulu yhtiön ydinliiketoimintaan eikä pysty täyttämään yhtiön tuottotavoitteita. Sähköverkkoliiketoiminta muodostaa noin 20 % Fortumin liikevaihdosta. Vuonna 2011 sen osuus Fortumin vertailukelpoisesta liikevoitosta oli noin 16 %. Henkilöstöä sähköverkkoliiketoiminnan palveluksessa on noin 900 henkilöä ja asiakkaita yli 1,6 miljoonaa, joista noin 40 % Suomessa ja muut lähinnä Ruotsissa ja Norjassa.

Sähkönsiirto on kansallisten viranomaisten sääntelemää, luvanvaraista liiketoimintaa. Suomessa Fortumin sähkönsiirron markkinaosuus jakeluverkoissa on noin 20 %, kattaen Etelä-Suomen, osan Länsi-Suomea ja Koillismaan. Kysymys on strategisesti merkittävästä liiketoiminnasta Suomen huoltovarmuuden kannalta. Näin ollen ei ole yhdentekevää, kuka tämän jakeluverkon tulevaisuudessa omistaa.

Mitään laillista estettä Fortumin jakeluverkon myynnille ei ole. Myynti on yhtiön hallituksen päätösvallassa. Kun kyseessä on pörssiyhtiö, on myynti toteutettava markkinahintaan. Toistaiseksi ei ole ollut kysymys myyntipäätöksestä vaan päätöksestä selvittää jakeluverkon tulevaisuuden vaihtoehdot vuoden 2013 aikana. Omistajaohjauksesta vastaavalla ministerillä on kuluvan vuoden aikana mahdollisuus käydä keskusteluja yhtiön hallituksen puheenjohtajan ja toimitusjohtajan kanssa. Mihinkään yksittäisten hallituksen jäsenten evästyksiin ministerillä ei ole mahdollisuuksia, sillä hallituksen jäsenet valitsee yhtiökokous, ja he edustavat kaikkia omistajia.

Koska sähkönsiirtoliiketoiminta on sääntelyn piirissä, tulee myös tulevaisuudessa kyseisen jakeluverkon omistusrakenteen olla sellainen, että se takaa liiketoiminnan vakaan kehityksen ja jakeluverkon toimintavarmuuden ja -tehokkuuden. Myös uudessa omistuksessa — jos sellaiseen päädytään — tämän jakeluverkon tulee täyttää regulaattorin eli Energiamarkkinaviraston asettamat vaatimukset. Poikkeustapauksissa työ- ja elinkeinoministeriöllä on mahdollisuus jopa rajoittaa vaikutusvallan siirtymistä ulkomaalaisille, jos kansallinen etu sekä huoltovarmuuden turvaaminen sitä vaativat.

Sääntelyn vuoksi omistajanvaihdoksella ei arvioida olevan vaikutusta asiakkaiden verkkomaksujen tasoon. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille hinnoittelun laskentamenetelmät neljän vuoden jaksoille. Menetelmät määrittävät verkkomaksujen maksimitason. Mahdollinen ylihinta on palautettava asiakkaille hinnoittelun kautta seuraavan valvontajakson kuluessa.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Fortum Abp:s ledning meddelade i slutet av januari i år att bolagets ledning beslutat bedöma de framtida alternativen för bolagets elnätsaffärsverksamhet. Försäljning är ett alternativ. Avyttring av affärsverksamheten är enligt bolaget aktuell eftersom bolaget meddelar att den inte hör till bolagets kärnverksamheter och inte kan uppfylla bolagets avkastningskrav. Elnätsaffärsverksamheten utgör ca 20 % av bolagets omsättning. År 2011 var dess andel av Fortums jämförbara rörelsevinst ca 16 %. Elnätsaffärsverksamheten sysselsätter ca 900 personer och antalet kunder är över 1,6 miljoner, av dem ca 40 % i Finland och resten främst i Sverige och Norge.

Elöverföringen är en tillståndspliktig affärsverksamhet som regleras av de nationella myndigheterna. I Finland är Fortums marknadsandel av elöverföringen i distributionsnäten ca 20 %, och täcker Södra Finland, en del av Västra Finland och Nordöstra Österbotten. Det är fråga om en affärsverksamhet som är strategiskt viktig med tanke på Finlands försörjningsberedskap. Därför är det inte likgiltigt vem som i framtiden äger detta distributionsnät.

Inga juridiska hinder föreligger för en försäljning av Fortums distributionsnät. Bolagets styrelse kan besluta om försäljningen. Eftersom Fortum är ett börsbolag ska försäljningen ske till marknadspris. Tills vidare har det inte varit fråga om ett säljbeslut utan man har beslutat att under 2013 utreda olika framtida alternativ för distributionsnätet. Ministern med ansvar för ägarstyrningen har under året möjlighet att föra diskussioner med bolagets styrelseordförande och verkställande direktör. Ministern kan dock inte instruera enskilda styrelseledamöter eftersom de väljs av bolagsstämman och representerar alla ägare.

Eftersom elöverföringen är en reglerad affärsverksamhet måste distributionsnätets ägarstruktur också i framtiden vara sådan att den garanterar en stabil utveckling av affärsverksamheten samt nätets driftsäkerhet och effektivitet. Också om distributionsnätet övergår till nya ägare måste det uppfylla de krav som ställs av den reglerande myndigheten, dvs. Energimarknadsverket. I undantagsfall kan arbets- och näringsministeriet till och med begränsa en överföring av ägarmakten till utlandet om Finlands nationella intresse och försörjningsberedskapen så kräver.

På grund av regleringen bedöms ett ägarbyte inte inverka på kundernas nätavgifter. Energimarknadsverket fastställer prissättningens beräkningsmetoder för nätinnehavarna för fyra år åt gången. Metoderna bestämmer nätavgifternas maximala nivå. Ett eventuellt överpris ska återbetalas till kunderna genom prissättningen under den följande övervakningsperioden.