KIRJALLINEN KYSYMYS 311/2003 vp
KK 311/2003 vp - Reijo Kallio /sd
Tarkistettu versio 2.0
Suomen merenkulkuelinkeinon kilpailuedellytysten turvaaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Merenkulun kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen
merkitys on merikuljetuksista riippuvaiselle maallemme erittäin
huomattava. Yli 80 % ulkomaankaupastamme tapahtuu
meriteitse. Tästä huolimatta kuljetusten osuus
Suomen lippua käyttävillä aluksilla on
painunut jo alle 40 %:n. Kriisitilanteiden hallintaan
liittyvän huoltovarmuuden toteuttaminen edellyttäisi
käytännössä, että kuljetuksista
noin 50—60 % hoidettaisiin suomalaisilla
aluksilla.
Merenkulun työllisyysvaikutukset ovat merkittäviä,
työllistäähän suomalainen merenkulku välittömästi
pitkälti yli 10 000 merenkulkijaa ja välillisesti
huomattavasti suuremman määrän.
Merikuljetusten osalta Suomi on samassa asemassa kuin muutkin
Pohjoismaat. Huomionarvoista onkin, että Ruotsi ja Tanska
ovat jo ajat sitten toteuttaneet EU-komission suosittelemat merenkulun
tukitoimet täysimääräisinä.
Suomessa on toistaiseksi päädytty ratkaisuun,
jolla on otettu käyttöön huomattavasti
Ruotsin ja Tanskan tukia rajoitetummat tuet. Tukijärjestelmien eroavaisuuksien
vuoksi meillä on EU:n korkeimmat kustannukset ja huonoimmat
mahdollisuudet uusia yhteisömaiden vanhinta aluskantaa.
Tämä on johtanut siihen, että suomalaiset
varustamot ovat siirtäneet aluksiaan muiden maiden, erityisesti
Ruotsin, lipun alle. Viimeisimmät esimerkit ovat viime
viikoilta. Kauppalaivaston osuus Suomen tavara- ja matkustajakuljetuksista
onkin laskenut huolestuttavasti. Sama koskee suomalaisten merityöpaikkojen
määrää ja uusien alusten tilauksia.
Jatkuessaan ulosliputus johtaa suomalaisen merenkulun näivettymiseen
sekä työpaikkojen menetykseen. Ulosliputuksen
vaikutus kansantalouteemme onkin merkittävä. Ulosliputus
vaikuttaa merikuljetusten turvallisuutta heikentävästi
ja lisää ympäristöriskejä rannikollamme.
Mielestäni suomalaiselle merenkululle tulisikin nopeasti
taata samat toimintaedellytykset kuin lähimmissä kilpailijamaissamme,
erityisesti Ruotsissa. Tämä onnistuu, jos otamme
käyttöön EU:n sallimat tukimuodot täysimääräisesti ja
kehitämme tonnistoverolainsäädäntöämme.
Merenkulkuelinkeinomme toimintaedellytysten turvaaminen mahdollistaisi
myös uusien laivatilausten tekemisen, millä olisi
myönteisiä työllisyysvaikutuksia telakoillemme
ja sitä kautta koko kansantalouteemme.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen
suomalaiselle merenkulkuelinkeinolle tasavertaiset kilpailuedellytykset
lähimpien kilpailijamaidemme kanssa?
Helsingissä 12 päivänä syyskuuta
2003
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Reijo Kallion /sd näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 311/2003 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen
suomalaiselle merenkulkuelinkeinolle tasavertaiset kilpailuedellytykset
lähimpien kilpailijamaidemme kanssa?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Merenkulun kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys
on merikuljetuksista riippuvaiselle maallemme erittäin
huomattava. Omalla kauppalaivastolla pyritään
varmistamaan Suomen ulkomaankaupan ympärivuotiset kuljetukset
kaikissa olosuhteissa ml. poikkeusolosuhteet. Oma kauppalaivasto
antaa Suomelle myös paremmat mahdollisuudet valvoa meriliikenteen turvallisuutta
ja sen ympäristövaikutuksia.
Henkilötyövuosina mitattuna ulkomaanliikenteen
aluksilla työskentelee noin 7 700 henkilöä. Mikäli
mukaan otetaan myös kotimaanliikenteen alusten työpaikat
samoin kuin valtion aluksilla työskentelevät henkilöt,
työpaikkojen lukumäärä nousee
yli 10 000 henkilöön.
Riittävän kapasiteetin säilyminen
Suomen lipun alla on tärkeää myös
merenkulkuun kytkeytyvien elinkeinojen, ns. meriklusterin säilymisen kannalta.
Suomen meriklusteri työllistää suoraan yksityisellä sektorilla
ja satamissa noin 47 000 henkilöä. Yritysten
suoraan meriklusteriin liittyvä liikevaihto on noin 11,4
miljardia euroa.
Suomalaisia rahtiliikennettä harjoittavia varustamoita
on tuettu varsin mittavilla valtion avustuksilla jo 1990-luvun alusta
lukien. Perusteena maksetulle tuelle on nimenomaan ollut tavoite
säilyttää riittävän
suuruinen tonnisto kotimaan lipun alla. Tuen määrää lisättiin
viimeksi vuonna 2000 siten, että 1.7.2000 lukien suomalaisten
lastialusten miehityskustannuksia on alennettu EU:n meriliikenteen
valtiontuen suuntaviivojen mukaisella enimmäistuella palauttamalla
työnantajalle merimiesten palkoista perittävät
veroennakot ja lakisääteiset työnantajalle kuuluvat
sosiaalivakuutusmaksut. Käytännössä tuki
siis johtaa samaan lopputulokseen kuin nettopalkkaus. Lastialusten
miehityskustannusten osalta valtio ei voi mennä tämän
pitemmälle.
Ulkomaanliikenteen matkustaja-alukset otettiin tukijärjestelmän
piiriin 1.1.2002 lukien sen jälkeen kun Ruotsissa otettiin
käyttöön nettopalkkausjärjestelmä syksyllä 2001.
Niiden osalta tuki ei kata kaikkia EU:n sallimia mahdollisuuksia,
vaan tuki kattaa 97 % alusten työntekijöiden palkoista
perittävistä veroennakoista.
Vajaan vuoden sisällä on valmistunut kolmekin
perusteellista merenkulkupoliittista selvitystä. Suomen
merenkulun strategia valmistui joulukuussa 2002, tutkimus Suomen
meriklusterista samoin kuin Ahvenanmaan merenkulkutyöryhmän
raportti valmistuivat kuluvan vuoden kesäkuussa. Kaikissa
kolmessa raportissa päädytään esittämään
valtiontukitoimenpiteiden lisäämistä.
Hallituksen ohjelmassa on todettu, että "suomalaisen
alustonniston kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin
pyritään turvaamaan. Tonnistoverolainsäädännön
kehittämisellä, EU:n sallimilla tukimuodoilla
ja muilla ratkaisuilla pyritään turvaamaan merenkulun
jatkuvuus Suomen lipun alla."
Hallitus on sopinut siitä, että selvitetään
syksyn 2003 aikana tonnistoverolainsäädännön muutostarpeet
sekä yhdessä työmarkkinajärjestöjen
ja asianomaisten ministeriöiden kanssa tukilainsäädännön
muutostarpeet sekä muut tarvittavat toimenpiteet. Matkustajavarustamoiden
toimintaedellytysten kehittämistarpeita arvioidaan siten,
että asiaan kuuluvat mahdolliset päätökset voidaan
tehdä syksyn 2003 aikana sen jälkeen, kun hallitus
on päättänyt yritys- ja pääomaverotuksen
suuntaviivoista.
Helsingissä 2 päivänä lokakuuta
2003
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga
medlem av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Reijo Kallio /sd undertecknade skriftliga
spörsmål SS 311/2003 rd:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att garantera den finska sjöfartsnäringen
likvärdiga konkurrensförutsättningar
jämfört med våra närmaste konkurrentländer?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
Sjöfartens nationalekonomiska och samhälleliga betydelse är
mycket anmärkningsvärd för vårt land
som är beroende av sjötransporter. Med en egen
handelsflotta strävar man efter att säkra Finlands
utrikeshandels transporter året runt under alla omständigheter,
inklusive undantagsförhållanden. En egen handelsflotta
ger Finland även bättre möjligheter till
att övervaka sjötrafikens säkerhet och
dess miljöverkningar.
Mätt i personarbetsår arbetar ca 7 700
personer ombord på fartyg i utrikestrafik. Om arbetsplatserna
ombord på fartyg i inrikestrafik samt personerna som arbetar
ombord på statens fartyg inkluderas, ökar antalet
arbetsplatser till över 10 000.
Det är viktigt med tanke på de näringar
som har anknytning till sjöfarten, det s.k. sjöklustret att
en tillräcklig kapacitet bevaras under finsk flagg. Finlands
sjökluster sysselsätter direkt ca 47 000
personer inom den privata sektorn och i hamnarna. Företagens
omsättning i direkt samband med sjöklustret är
ca 11,4 miljarder euro.
De finländska rederier som bedriver lastfartygstrafik
har stötts med tämligen omfattande statsunderstöd
redan från början av 1990-talet. Grunden för
det stöd som betalats har uttryckligen varit att bevara
ett tillräckligt stort tonnage under inhemsk flagg. Stöden ökades
senast år 2000 så att de finländska fraktfartygens
bemanningskostnader har sänkts fr.o.m. den 1 juli 2000 med
det maximala stöd som EU:s riktlinjer för statsstöd
till sjöfarten tillåter genom att de skatteförskott
som uppbärs för sjömännens lön
och arbetsgivarens lagstadgade socialavgifter betalas tillbaka åt
arbetsgivaren. I praktiken leder stödet till samma slutresultat
som ett nettolönesystem. För lastfartygens bemanningskostnaders
del kan staten kan inte gå längre än
så här.
Passagerarfartyg i utrikesfart inkluderades i stödsystemet
fr.o.m. den 1 januari 2002 efter att Sverige tog i bruk nettolönesystemet
under hösten 2001. För deras del täcker
stödet inte alla de möjligheter som EU tillåter,
utan stödet täcker 97 % av de
skatteförskott som uppbärs för de anställdas
löner ombord fartygen.
Tre utförliga sjöfartspolitiska utredningar
har blivit färdiga under knappt ett år. Finlands
sjöfartsstrategi blev färdigt i december 2002,
en undersökning om Finlands sjökluster, liksom även Ålands
sjöfartsarbetsgrupps rapport blev färdiga i juni
innevarande år. Alla tre rapporter rekommenderar ökade
statsunderstödsåtgärder.
I regeringsprogrammet konstateras att "man strävar
efter att trygga det finländska fartygstonnagets konkurrenskraft
i förhållande till de viktigaste konkurrentländerna.
Syftet är att genom att lagstiftningen då det
gäller tonnagebeskattning utvecklas, stöd som
EU tillåter och andra lösningar trygga sjöfartens
kontinuitet under finsk flagg."
Regeringen har kommit överens om att ändringsbehoven
i fråga om tonnageskattelagstiftningen utreds under hösten
2003, samt att ändringsbehoven i fråga om stödlagstiftningen
samt andra nödvändiga åtgärder
utreds i samarbete med arbetsmarknadsorganisationerna och respektive
ministerier. Utvecklingsbehoven i fråga om passagerarfartygsrederiernas
verksamhetsförutsättningar bedöms så att
eventuella beslut i ärendet kan fattas under hösten
2003 efter att regeringen har beslutat om riktlinjerna för
företags- och kapitalbeskattningen.
Helsingfors den 2 oktober
2003
Kommunikationsminister Leena Luhtanen