Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sisäasiainministeriön valmisteluvastuulla olevan yksityisen turva-alan lainsäädäntöhankkeen keskeisenä tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti yksityisen turva-alan lainsäädännön selkiyttäminen. Käynnissä olevassa hankkeessa on kyse alan lainsäädännön uudistuksen toisesta vaiheesta.

Hankkeen valmisteluvaiheen kuulemisten yhteydessä käydyissä keskusteluissa on muun ohella noussut esille kysymys yleisötilaisuuksien porttikielloista. Eräiltä urheilun kattojärjestöiltä saatujen tietojen mukaan häiriökäyttäytyminen urheilutilaisuuksissa on muuttunut luonteeltaan aiempaa vakavammaksi. Häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi on eräänä ratkaisuna esitetty ns. porttikieltojärjestelmän säätämistä lailla. Kysymys olisi oikeudesta estää tietynlaiseen häiriökäyttäytymiseen syyllistyneen henkilön pääsy urheilu- tai muihin yleisötilaisuuksiin tietyksi ajaksi.

Kysymys mahdollisten porttikieltojen antamisesta on kuitenkin luonteeltaan huomattavasti laajempi kuin pelkästään yksityistä turva-alaa tai sen lainsäädäntöä koskeva kysymys. Yleisötilaisuuden järjestäjän usein ostopalveluna hankkimien yksityisten turva-alan palveluyritysten edustajat eivät lähtökohtaisesti voisi olla itsenäisiä päätöksentekijöitä porttikiellon antamisessa. Mahdollisessa porttikieltojärjestelmässä järjestyksenvalvojat olisivat mitä luultavimmin lähinnä toteuttajan roolissa. Porttikieltojärjestelmän perusteista ei sisäasiainministeriön käsityksen mukaan voitaisikaan säätää varsinaisessa yksityisen turva-alan lainsäädännössä vaan kokoontumislaissa.

Jotta porttikieltojärjestelmä voitaisiin menestyksellä toteuttaa, siihen olisi liitettävä myös rekisteri, johon annetut porttikiellot rekisteröitäisiin. Porttikiellon noudattamisen valvomiseksi porttikiellon saaneen henkilöllisyys olisi tarvittaessa kyettävä tilaisuudessa tarkastamaan ja vertaamaan henkilön henkilötietoja rekisterissä oleviin tietoihin. Tältä osin kyse olisi henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön arvioimisesta ja mahdollisesta muuttamisesta. Porttikieltojärjestelmään liittyy siten myös yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia, yksityisen turva-alan lainsäädännön ulkopuolelle ulottuvia kysymyksiä. Urheiluhuliganismin rajat ylittävän luonteen vuoksi asialla saattaa olla myös ylikansalliseen säätelyyn liittyviä ulottuvuuksia.

Kokonaisuutena kysymys yleisötilaisuuksien porttikielloista on tärkeä ja ajankohtainen. Asia on kuitenkin niin laaja, että sen selvittämiseksi olisi perusteltua käynnistää oma erillinen hanke. Ottaen huomioon asian edellä todetun vahvan kytkennän kokoontumis- ja henkilötietolainsäädäntöön, sisäasiainministeriö katsoo, että oikeusministeriön tulisi ottaa asia valmisteluvastuulleen. Oikeusministeriön apuna valmistelussa voisivat luontevasti olla sisäasiainministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Det huvudsakliga målet med projektet för översyn av lagstiftningen om den privata säkerhetsbranschen är att i enlighet med regeringsprogrammet göra den lagstiftningen tydligare. Det är inrikesministeriet som ansvarar för beredningen. Det pågående projektet utgör andra etappen av översynen.

Bland de frågor som togs upp i samband med samrådet i beredningsskedet fanns frågan om portförbud till offentliga tillställningar. Enligt uppgifter från vissa av idrottens paraplyorganisationer har det störande uppträdandet i samband med idrottsevenemang förvärrats. En lösning som föreslagits för att få detta uppträdande att minska är att genom lag införa ett s.k. portförbudssystem. Frågan gäller möjligheten att under viss tid neka en person tillträde till idrottsevenemang och andra offentliga tillställningar, om denne har gjort sig skyldig till vissa typer av störande uppträdande.

Möjligheten att meddela portförbud är emellertid en fråga som sträcker sig mycket längre än till den privata säkerhetsbranschen och lagstiftningen om den. I princip kan anställda på ett privat säkerhetsföretag på en offentlig tillställning, ofta inhyrda av arrangören, inte vara självständiga beslutsfattare när det gäller att portförbjuda någon. I ett eventuellt portförbudssystem skulle ordningsvakterna med största sannolikhet snarast vara de som verkställer förbudet. Enligt inrikesministeriets uppfattning går det inte införa bestämmelser om ett sådant system i den egentliga lagstiftningen om den privata säkerhetsbranschen, utan i lagen om sammankomster.

För att införandet av ett system med portförbud ska lyckas behöver systemet också innefatta ett register över utfärdade portförbud. Vidare behöver man vid behov kunna kontrollera de portförbjudnas identitet vid en tillställning och jämföra personuppgifterna med registeruppgifterna. Annars går det inte att övervaka att portförbuden följs. I detta avseende skulle det bli fråga om att granska och eventuellt gör ändringar i lagstiftningen om skydd för personuppgifter. Därmed är också vissa frågor som gäller integritetsskyddet och som ligger utanför lagstiftningen om den privata säkerhetsbranschen förknippade med portförbudssystemet. Idrottshuliganismen är gränsöverskridande och därför kan frågan också ha element av överstatliga regler.

Generellt sett är frågan om portförbud till offentliga tillställningar både angelägen och aktuell. Det rör sig emellertid om en så pass omfattande fråga att det vore motiverat att utreda den genom ett separat projekt. Med beaktande av den nämnda starka kopplingen till lagstiftningen om sammankomster och personuppgifter anser inrikesministeriet att justitieministeriet lämpligen kunde åta sig att bereda ärendet. Det faller sig naturligt att inrikesministeriet och undervisnings- och kulturministeriet biträder justitieministeriet i detta arbete.