Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kansalaisuuslain muutos tuli voimaan 1. syyskuuta 2011. Muutoksella edistetään Suomessa pysyvästi asuvien maahanmuuttajien yhteiskunnallista osallisuutta ja kotoutumista mahdollistamalla kansalaisuuden saaminen nykyistä joustavammin. Kansalaisena ulkomaalainen hyväksytään yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi tähän liittyvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Myös Euroopan unionin komissio on todennut kansalaisuuden saamisen ja poliittisten oikeuksien myöntämisen pitkään unionin alueella oleskelleille maahanmuuttajille olevan oleellista kotoutumisprosessin kannalta.

Hallituksen esitystä edeltäneessä sisäasiainministeriön selvityksessä kansalaisuuslain muutostarpeista otettiin kantaa testien merkitykseen Suomen kansalaisuuslain kannalta. Lisäksi sisäasiainministeriössä on juuri valmistumassa kansalaisuustesteistä selvitys, jota eduskunta edellytti vastauksessaan hallituksen esitykseen kotoutumisen edistämisestä annetusta laista.

Kansalaisuustestit vaikuttavat mahdollisuuteen hakea kansalaisuutta yhdenvertaisin edellytyksin. Testit saattavat asettaa hakijat epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi hakijoiden koulutus-, varallisuus- tai muun taustan vuoksi. Kulttuurisesti ja koulutustaustallisesti lähempää testausmaata tulevien hakijoiden voi olla helpompaa suoriutua testistä kuin kauempaa tulevien hakijoiden. Lisäksi esimerkiksi alhaisen koulutustaustan omaavien, oppimisvaikeuksista kärsivien, iäkkäiden tai vakavista sairauksista tai vammoista kärsivien hakijoiden voi olla vaikeaa suoriutua testistä.

Eri ryhmien tarvitsemat poikkeussäännökset ja -järjestelyt edellyttäisivätkin huolellista monialaista valmistelua. Esimerkkinä voidaan mainita kansalaisuuslain mukainen kielitaitoedellytys, joka osoitetaan usein yleisellä kielitutkinnolla. Kielitaitotestien laatiminen, järjestäminen ja arviointi edellyttävät laaja-alaista pedagogiikan ja testaussisältöjen ja -järjestelmien hallintaa. Yhdenvertaisuuden vuoksi kansalaisuustestin yhteydessä valtion tulisikin kyetä takaamaan testeihin valmentavaa laadukasta, kohtuuhintaista ja tasapuolisesti tarjolla olevaa koulutusta. Niin ikään valitusmahdollisuus testistä on merkittävä kysymys, joka saattaisi vaikuttaa kansalaisuusasioiden käsittelyaikoihin pidentävästi. Tällä hetkellä suurin osa kielteisistä kansalaisuuspäätöksistä on tehty kielitaitoedellytyksen täyttymättömyyden vuoksi.

Oleellinen kysymys kansalaisuustestejä mietittäessä on selkeän käsityksen muodostaminen siitä, mitä tietoutta testissä mitataan ja miksi. Osattavaksi edellytettävien asioiden märittely vaatii analyyttisen, laaja-alaisen pohdinnan siitä, mitä vastaanottavan maan uuden kansalaisen tulisi tietää ja osata ja onko tieto sellaista, että sen hallitsemisen testillä osoittamalla tulee olla edellytys kansalaisuuden saamiselle ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi pääsylle.

Suomi pitää lähtökohtana, että mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus tukee maahanmuuttajan kotoutumista ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tästä syystä hallituksen esitykseen kansalaisuuslain muuttamiseksi ei sisällytetty yhteiskunta- ja historiatietoutta tai arvoja mittaavia testejä. Tämänkaltaisten testien nähdään usein mittaavan kotoutumisen onnistumista edellytyksenä kansalaisuuden saamiselle sen sijaan, että ne toimisivat maahanmuuttajan yksilöllisen kotoutumisprosessin tukena.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Ändringar av medborgarskapslagen trädde i kraft den 1 september 2011. Genom ändringarna främjas samhällsdelaktigheten och integreringen för invandrare som varaktigt bor i Finland genom att det blir lättare än förut att förvärva medborgarskap. Då en utlänning beviljas medborgarskap godkänns han eller hon som en fullvärdig medlem i samhället och får de rättigheter och skyldigheter som hänför sig till medborgarskapet. Även Europeiska unionens kommission har konstaterat att förvärv av medborgarskap och politiska rättigheter är viktigt med tanke på integreringsprocessen för invandrare som länge bott inom unionens territorium.

I den utredning av inrikesministeriet om behoven av en revidering av medborgarskapslagen som föregick regeringspropositionen tog man ställning till testens betydelse med tanke på medborgarskapslagen i Finland. Vid inrikesministeriet färdigställs dessutom just nu en sådan utredning om medborgarskapstest som riksdagen förutsatte i sitt svar på regeringspropositionen med förslag till lag om främjande av integration.

Medborgarskapstest påverkar möjligheten att ansöka om medborgarskap på lika villkor. Testen kan försätta de sökande i en ojämlik ställning på grund av t.ex. de sökandes utbildningsbakgrund, förmögenhetsbakgrund eller någon annan bakgrundsfaktor. Sökande som kulturellt sett och i fråga om utbildningsbakgrund står närmare testningslandet kan ha lättare att klara testet än mera långväga sökande. Dessutom kan t.ex. lågutbildade, personer med inlärningssvårigheter, äldre samt sökande som lider av allvarliga sjukdomar eller skador eller men ha svårt att klara testet.

För de undantagsbestämmelser och undantagsarrangemang som olika grupper behöver skulle det alltså krävas omsorgsfull beredning inom flera sektorer. Som exempel kan nämnas språkkunskapsvillkoret enligt medborgarskapslagen. Uppfyllandet av villkoret påvisas ofta genom en allmän språkexamen. För utformningen, anordnandet och bedömningen av språkkunskapstest förutsätts övergripande pedagogisk kompetens och kompetens i fråga om testinnehållet och testningssystemen. För jämlikhetens skull i samband med medborgarskapstest bör staten också kunna garantera högklassig och jämngod utbildning som förbereder för testet och kan fås till ett skäligt pris. Möjligheten att överklaga testet är likaså en viktig fråga som kan komma att förlänga behandlingstiderna när det gäller medborgarskapsärenden. För närvarande beror största delen av avslagen på ansökan om medborgarskap på att språkkunskapsvillkoret inte uppfylls.

En viktig fråga när man funderar över medborgarskapstest är att man måste bilda sig en klar uppfattning om vilka kunskaper testet mäter och varför. För fastställande av vilka kunskaper som ska kunna påvisas krävs det analytiska diskussioner på bred front om vad en ny medborgare i det mottagande landet bör veta och kunna och om kunskaperna är sådana att det för förvärv av medborgarskap och fullvärdigt medlemskap i samhället krävs att kunskaperna påvisas genom ett test.

I Finland utgår man från synsättet att möjligheten att få finskt medborgarskap stödjer integreringen för invandrare och deras känsla av samhällstillhörighet. I regeringspropositionen med förslag till lag om ändring av medborgarskapslagen föreslogs därför inte några bestämmelser om test som mäter samhälls- eller historiekunskaper eller värderingar. Test av detta slag anses ofta mäta hur integreringen har lyckats som en förutsättning för att medborgarskap ska beviljas i stället för att de skulle stödja invandrarnas individuella integreringsprocess.