Kansaneläkelaitos (Kela) on avannut vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen puheterapian kilpailutuksen, jossa puheterapialle on asetettu erillinen hintakatto. Kilpailutus on sittemmin keskeytetty hankintapyynnössä havaitun virheen vuoksi. Asetettu hintakatto on herättänyt laajaa huolta alan toimijoiden keskuudessa.
Puheterapia on korkeaa osaamista edellyttävää ylemmän korkeakoulututkinnon vaativaa asiantuntijatyötä. Hintakatto on asetettu vuoden 2022 kilpailutuksen keskiarvon tasolle, vaikka elinkustannusindeksi on noussut vuosien 2022—2025 välillä merkittävästi, Tilastokeskuksen mukaan noin +8,28 %. Lisäksi uudella sopimuskaudella muutetaan matkakulujen korvausperusteita siten, että erityisesti haja-asutusalueilla toimivien terapeuttien korvaukset pienenevät tuntuvasti.
Puheterapian käyntihinta ei kata ainoastaan varsinaista asiakastapaamista, vaan myös käyntien suunnittelun, yksilöllisen materiaalin valmistelun (ml. AAC-materiaalit), kirjaamisen, lausuntojen laatimisen, yhteydenpidon perheisiin ja yhteistyötahoihin, terapiasuunnitelmien laadinnan, aikataulutuksen, työnohjauksen sekä siirtymisiin kuluvan ajan. Itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat puheterapeutit vastaavat lisäksi itse kaikista yritystoiminnan kuluista, kuten veroista, YEL-maksuista, vakuutuksista, toimitila- ja materiaalikuluista sekä koulutuksesta. Peruutetut käynnit ja päätösviiveet jäävät usein yrittäjän riskiksi.
Hintakatto on asetettu vain puheterapialle, ei muille vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen terapioille, mikä herättää kysymyksiä kilpailutuksen tasapuolisuudesta. Kun hintakatto on käytännössä sitova, tarjouksia tehdään todennäköisesti katon mukaisesti, jolloin todellinen hintakilpailu estyy. Samalla laatukriteerien merkitystä on kavennettu, mikä asettaa pitkän työkokemuksen ja laajan täydennyskoulutuksen omaavat terapeutit samaan asemaan vastavalmistuneiden kanssa ilman, että osaaminen voisi heijastua hintaan. Työkokemuksen ja osaamisen huomioimattomuus asettaa kokeneet ja vaativaan kuntoutukseen erikoistuneet terapeutit heikompaan asemaan.
Puheterapian tarve on kasvanut kielellisten vaikeuksien lisääntyessä, ja koulutusmääriä on lisätty. Kun terapeutteja on enemmän saatavilla, myös Kelan kustannukset luonnollisesti kasvavat. Kulujen kasvua pyritään kuitenkin rajaamaan hintakatolla, mikä voi heikentää alan elinvoimaisuutta ja palveluiden saatavuutta erityisesti haja-asutusalueilla. Samalla vaarana on, että asiakasmääriä kasvatetaan laadun kustannuksella, mikä ei ole kuntoutujien eikä veronmaksajien edun mukaista.