Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Kiinteistöverolain 11 §:ssä säädetään yleisestä kiinteistöveroprosentista, jota sovelletaan kaikkiin veronalaisiin kohteisiin ellei lain 12—14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,50 ja enintään 1,00.

Eduskunnan aloitteesta lakiin lisättiin uusi yhdistys- ja seurantalon veroprosenttia koskeva 13 a §, jota sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa. Sen mukaan poiketen siitä, mitä 11 §:ssä kiinteistöveroprosentin alarajasta säädetään, kunnanvaltuusto saattoi määrätä maamiesseuran, nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen omistaman yhdistys- ja seurantalon kiinteistöveroprosentin 0,20 alemmaksi, jos rakennus oli pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Kyseiseksi kiinteistöveroprosentiksi voitiin määrätä myös 0,00.

Kiinteistöverolain 13 a §:n yhdistys- ja seurantalon kiinteistöveroprosentti muutettiin sittemmin myös Eduskunnan aloitteesta yleishyödyllisen yhteisön kiinteistöveroprosentiksi ja sen soveltamisala laajeni koskemaan kaikkia yleishyödyllisiä yhteisöjä. Vuodesta 2000 sovelletun 13 a §:n mukaan kunnanvaltuusto voi poiketa 11 §:ssä säädetystä alarajasta tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosenttia määrätessään, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.

Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, jos sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eikä se tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena tai kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Kaikkien edellä mainittujen tunnusmerkkien on toteuduttava, jotta toimintaa voidaan pitää yleishyödyllisenä. Pykälän 2 momentissa on esimerkkiluettelo yleishyödyllisenä yhteisönä pidettävistä yhteisöistä, joten muutkin yhteisöt kuin siinä erikseen mainitut voivat olla yleishyödyllisiä. Toisaalta esimerkkiluettelossakin mainittu yleishyödyllinen yhteisö voi menettää yleishyödyllisyyden, jos sen tosiasiallinen toiminta ei vastaa alkuperäistä tarkoitusta.

Verotuskäytännössä on jo ennen nykyisen tuloverolain voimaantuloa vakiintuneesti katsottu, että seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole yleishyödyllisiä yhteisöjä. Muut kuin uskonnonvapauslain nojalla rekisteröityneet uskonnolliset yhteisöt ovat aatteellisia yhdistyksiä. Vain näiden verotuksessa voi tulla sovellettavaksi tuloverolain 22 §:n yleishyödyllisiä yhteisöjä koskevat säännökset.

Tuloverolain 21 §:ssä on säädetty osittain verovapaista yhteisöistä, jotka suorittavat veroa kunnalle ja seurakunnalle tuloverolain 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Kyseisessä lainkohdassa mainittuja osittain verovelvollisia yhteisöjä ovat muun muassa evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä muu uskonnollinen yhdyskunta ja niiden seurakunta. Tuloverolaissa muulla uskonnollisella yhdyskunnalla tarkoitetaan uskonnonvapauslain nojalla rekisteröitynyttä uskontokuntaa. Muut kuin 21 §:ssä mainitut yhteisöt, myös yleishyödylliset yhteisöt kiinteistöstä saatua tuloa lukuun ottamatta, suorittavat veroa elinkeinotulostaan tuloverolain 124 §:n 2 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Siten sillä, miten uskonnollinen yhdyskunta on rekisteröitynyt, on merkitystä yhteisön verokohteluun. Tässä suhteessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta on tuloverolaissa yhdenmukaisesti uskonnonvapauslain kanssa rinnastettu evankelisluterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan.

Verotuksessa tuloverolain 20, 21 ja 22 §:ää on käsitelty siten itsenäisesti, etteivät tuloverolain 20 ja 21 §:ssä erikseen mainitut kokonaan tai osittain verovelvolliset yhteisöt voi olla tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuja yleishyödyllisiä yhteisöjä. Myöskään yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuslakia sovellettaessa kokonaan tai osittain verovelvollisia yhteisöjä ei ole pidetty yleishyödyllisinä yhteisöinä.

Kiinteistöverotuksessa evankelisluterilaista kirkkoa, ortodoksista kirkkokuntaa sekä niiden seurakuntaa ja rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa siten ei ole pidetty yleishyödyllisinä yhteisöinä. Sen sijaan muu kuin uskonnonvapauslain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla rekisteröity uskonnollinen yhteisö voi olla yleishyödyllinen yhteisö. Hallitus katsoo, että kiinteistöverolakia on tulkittu lain sanamuodon ja tuloverotuksessa sovelletun verotuskäytännön mukaisesti Eduskunnan hyväksymässä muodossa, vaikkakin lausumia laajempaankin tulkintaan on esitetty. Voimassaolevan kiinteistöverolain 13 a §:n ja sen esitöiden perusteella lainkohtaa ei voida soveltaa kysymyksessä esitetyllä tavalla uskonnollisiin yhdyskuntiin, vaan soveltamisalan laajentaminen vaatisi uuden lainmuutoksen. Tällä hetkellä muutoksia ei ole vireillä.

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

I 11 § fastighetsskattelagen bestäms om en allmän fastighetsskatteprocentsats som tillämpas på alla skattepliktiga fastigheter, om ingenting annat följer av 12—14 §. Den allmänna fastighetsskatteprocentsatsen skall fastställas till minst 0,50 och högst 1,00.

På initiativ av riksdagen fogades till lagen en ny 13 a § om skatteprocentsatsen för föreningshus. Paragrafen tillämpades första gången vid beskattningen för 1996. Enligt paragrafen kunde kommunfullmäktige, med avvikelse från vad som bestäms om den nedre gränsen för fastighetsskatteprocentsatsen i 11 §, bestämma att fastighetsskatteprocentsatsen för föreningshus ägda av lantmannagillen, ungdomsföreningar och arbetarföreningar skulle vara lägre än 0,20, om byggnaden huvudsakligen var i allmänt eller allmännyttigt bruk. Fastighetsskatteprocentsatsen i fråga kunde också bestämmas vara 0,00.

På initiativ av riksdagen ändrades sedan också fastighetsskatteprocentsatsen för föreningshus i 13 a § fastighetsskattelagen till en fastighetsskatteprocentsats för allmännyttiga samfund, och tilllämpningsområdet för denna utvidgades till att gälla alla allmännyttiga samfund. Enligt den 13 a § som tillämpats sedan år 2000 kan kommunfullmäktige avvika från den nedre gränsen i 11 § när fastighetsskatteprocentsatsen för en byggnad ägd av ett allmännyttigt samfund som avses i 22 § inkomstskattelagen och dess mark fastställs, om byggnaden på fastigheten huvudsakligt är i allmänt eller allmännyttigt bruk.

Enligt 22 § inkomstskattelagen är ett samfund allmännyttigt då det verkar enbart och omedelbart för allmän fördel i materiell, andlig, sedlig eller samhällelig bemärkelse, då dess verksamhet inte enbart gäller begränsade personkategorier eller då det inte genom sin verksamhet bereder dem som är delaktiga i samfundet ekonomisk förmån i form av dividend eller vinstandel eller i form av sådan lön eller annan gottgörelse som är större än skäligt. Alla ovan nämnda kännetecken skall föreligga för att verksamheten skall kunna betraktas som allmännyttig. I paragrafens 2 mom. ingår en lista med exempel på samfund som skall betraktas som allmännyttiga samfund, och därmed kan även andra än sådana samfund som separat nämns i listan vara allmännyttiga. Å andra sidan kan även ett allmännyttigt samfund som nämns i exempellistan förlora sin status som allmännyttigt om samfundets faktiska verksamhet inte motsvarar det ursprungliga syftet.

Redan innan den nuvarande inkomstskattelagen trädde i kraft har i beskattningspraxis av hävd ansetts att församlingar och religionssamfund inte är allmännyttiga samfund. Andra religiösa samfund än sådana som registrerats med stöd av religionsfrihetslagen är ideella föreningar. Endast vid beskattningen av dessa kan bestämmelserna i 22 § inkomstskattelagen om allmännyttiga samfund bli tillämpliga.

I 21 § inkomstskattelagen bestäms om delvis skattefria samfund som betalar skatt till kommunen och församlingen enligt den inkomstskatteprocent som anges i 124 § 3 mom. inkomstskattelagen. De delvis skattskyldiga samfund som nämns i lagrummet är bl.a. den evangelisk-lutherska kyrkan, ortodoxa kyrkosamfundet och andra religionssamfund samt deras församlingar. I inkomstskattelagen avses med andra religionssamfund ett trossamfund som registrerats med stöd av religionsfrihetslagen. Andra samfund än sådana som nämns i 21 §, också allmännyttiga samfund med undantag för inkomst av fastighet, betalar skatt på sin inkomst av näringsverksamhet enligt den inkomstskatteprocent som anges i 124 § 2 mom. inkomstskattelagen. Med tanke på den skattemässiga behandlingen är det alltså av betydelse hur ett religionssamfund är registrerat. I detta hänseende har ett registrerat religionssamfund i inkomstskattelagen, på samma sätt som i religionsfrihetslagen, jämställts med den evangelisk lutherska kyrkan och ortodoxa kyrkosamfundet.

Vid beskattningen har 20, 21 och 22 § inkomstskattelagen behandlats självständigt så att helt eller delvis skattskyldiga samfund som separat nämns i 20 och 21 § inkomstskattelagen inte kan vara sådana allmännyttiga samfund som avses i 22 § inkomstskattelagen. Inte heller när lagen om skattelättnader för vissa allmännyttiga samfund tillämpats har helt eller delvis skattskyldiga samfund betraktats som allmännyttiga samfund.

Vid fastighetsbeskattningen har därmed den evangelisk-lutherska kyrkan, ortodoxa kyrkosamfundet och deras församlingar samt registrerade religionssamfund inte betraktats som allmännyttiga samfund. Däremot kan ett annat religiöst samfund än ett sådant som registrerats på det sätt som avses i 2 kap. religionsfrihetslagen vara ett allmännyttigt samfund. Regeringen anser att fastighetsskattelagen har tolkats i enlighet med lagens ordalydelse och den beskattningspraxis som tillämpats vid inkomstbeskattningen på ett sätt som riksdagen godkänt, trots att också uttalanden om en vidare tolkning har framförts. Med stöd av gällande 13 a § lagen om fastighetsskatt och förarbeten kan lagrummet inte tillämpas på religionssamfund på det sätt som föreslås i spörsmålet, utan en utvidgning av tillämpningsområdet skulle kräva en ny lagändring. För närvarande är inga ändringar aktuella.