KIRJALLINEN KYSYMYS 611/2013 vp
KK 611/2013 vp - Pekka Haavisto /vihr
Tarkistettu versio 2.0
Polkupyöräilyn edistäminen tieliikennelakia uudistettaessa
Eduskunnan puhemiehelle
Polkupyöräilyä liikkumismuotona
Suomessa on ryhdytty uudestaan arvostamaan sen ympäristömyönteisyyden,
ikärajattomuuden ja myönteisten kansanterveysvaikutusten
vuoksi. Polkupyörien tekninen kehitys on lisännyt
pyörien liikennenopeuksia, tuonut auttavia sähkömoottoreita ylämäkiin
ja pyörään kiinnitettäviä peräkärryjä esim.
pienten lasten kuljettamiseen. Talvipyöräily on
uudelleen yleistynyt kaupungeissa.
Yhteiskunta voi edelleen lisätä pyöräilyn
suosiota kehittämällä entistä parempia
ja turvallisempia liikenneväyliä pyöräilijöille
ja selkeyttämällä polkupyöriä koskevia
liikennesääntöjä.
Samaan aikaan kun kaupungit lisäävät
ja parantavat omia pyöräteitään,
on joissakin tiehallinnon ja liikenneviraston hankkeissa polkupyöräilijän
ja työmatkapyöräilijän asemaa
vaikeutettu. Hakamäentietä Helsingin Pasilassa
pidetään pyöräilijöiden
keskuudessa vuoristoratoineen ja "kuolemankurveineen" jopa vaarallisena
ajettavana. Kun autoilijat etenevät suoraan, polkupyöräilijät
pannaan kiertämään. Sama suunnitteluvirhe
toistuu uudessa moottoritieyhteydessä Kivenlahden ja Kirkkonummen
välillä. Kevyen liikenteen väylä on
aikaisempaa pidempi, ja tämä hidastaa työmatkapyöräilyä Espoon
ja Kirkkonummen välillä.
Monet pyöräilijät toivovat, että tieliikennelain
kokonaisuudistuksen yhteydessä polkupyörien ja
autojen väistämissäännöksiä liikenteessä yksinkertaistettaisiin.
Selkeää olisi, että pyöräilijä suojatielle
tai pyörätien jatkeelle tullessaan rinnastuisi
aina jalankulkijaan, vaikka olisi pyörän satulassa.
Nykyisin osa autoilijoista väistää suojatielle
tulevaa polkupyörää, osa ei. Tien ylityksen
on tietysti aina tapahduttava varovaisuutta noudattaen, ja vauhdin
on oltava ylityksen kannalta turvallinen.
Kun pyörätiet ja suojatiet on usein yhdistetty, ongelmaksi
tulevat jalankulkijoiden kannalta hyvin nopeaa matkavauhtia pitävät
pyöräilijät. Monet nopeat pyöräilijät
käyttävätkin ajorataa, vaikka tämä ei
nykyisen lain mukaan ole sallittua. Ajoradan käyttö nopeavauhtisille
pyöräilijöille tulisikin sallia jalankulkijoiden
turvallisuuden parantamiseksi.
Joskus yksisuuntaiset kadut tekevät poikkeuksellisen
pitkiä kiertoja pyöräilyreitteihin tai
vievät liikennesääntöjen mukaan
pyöräilevän turhaan ruuhkaisille ajoväylille.
Joissakin maissa asia on ratkaistu siten, että moottoriajoneuvoille yksisuuntaiset
väylät ovat pyöräliikenteelle
kaksisuuntaisia. Tätä tulisi myös liikennesuunnittelussa
edistää.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten pyöräilijöiden tarpeet aiotaan huomioida
nykyistä paremmin uusien väylien suunnittelussa
siten, että esimerkiksi työmatkapyöräilijöiden
matkaa ei uusia väyliä rakennettaessa pidennetä,
aiotaanko tieliikennelain uudistuksessa selkeyttää liikennesääntöjä pyörien
ja autojen kohtaamistilanteissa siten, että suojatietä pyörän
selässäkin käyttävä pyöräilijä rinnastuisi
jalankulkijaan,
onko tieliikennelakia uusittaessa ajateltu sallia nopeavauhtinen
pyöräily myös ajoradalla silloin, kun
pyörätien käyttäminen voisi
vaarantaa jalankulkijoiden tai hitaamman kevyen liikenteen liikenneturvallisuutta,
ja
aiotaanko tieliikennelakia uusittaessa sallia kaupunkialueella
kaksisuuntainen pyöräliikenne myös yksisuuntaisilla ajoväylillä ottaen
huomioon yleinen liikennenopeus ja mahdollinen tarve pyöräkaistan
merkitsemiseen samaan tapaan kuin monissa eurooppalaisissa kaupungeissa?
Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pekka Haaviston /vihr näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 611/2013 vp:
Miten pyöräilijöiden tarpeet aiotaan huomioida
nykyistä paremmin uusien väylien suunnittelussa
siten, että esimerkiksi työmatkapyöräilijöiden
matkaa ei uusia väyliä rakennettaessa pidennetä,
aiotaanko tieliikennelain uudistuksessa selkeyttää liikennesääntöjä pyörien
ja autojen kohtaamistilanteissa siten, että suojatietä pyörän
selässäkin käyttävä pyöräilijä rinnastuisi
jalankulkijaan,
onko tieliikennelakia uusittaessa ajateltu sallia nopeavauhtinen
pyöräily myös ajoradalla silloin, kun
pyörätien käyttäminen voisi
vaarantaa jalankulkijoiden tai hitaamman kevyen liikenteen liikenneturvallisuutta,
ja
aiotaanko tieliikennelakia uusittaessa sallia kaupunkialueella
kaksisuuntainen pyöräliikenne myös yksisuuntaisilla ajoväylillä ottaen
huomioon yleinen liikennenopeus ja mahdollinen tarve pyöräkaistan
merkitsemiseen samaan tapaan kuin monissa eurooppalaisissa kaupungeissa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassa kehittämään
määrätietoisesti pyörä-
ja kävelytieverkostoa ja edistämään
kävely- ja pyöräilystrategian toimenpiteitä.
Myös liikennepoliittisessa selonteossa kävelyn
ja pyöräilyn edistäminen on nostettu
esille.
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi
keväällä 2011 kävelyä ja
pyöräilyä koskevan valtakunnallisen strategian,
joka tähtää kävelyn ja pyöräilyn
aseman parantamiseen liikennejärjestelmässä muiden
kulkutapojen joukossa. Strategian tueksi on vuonna 2012 tehty kävelyn
ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma vuoteen
2020. Tavoitteena on lisätä kävely- ja pyörämatkojen
määrää ja vähentää henkilöautomatkoja,
mikä edellyttää kävelyn ja pyöräilyn nostamista
perusliikennemuodoksi liikennepolitiikassa ja kaupunkisuunnittelussa
ja kävelyn ja pyöräilyn edistämisen
ottamista konkreettiseksi osaksi yhdyskuntien ja liikennejärjestelmän
kehittämistä.
Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisessa
toimenpidesuunnitelmassa keskeisinä keinoina kävely-
ja pyöräilyolosuhteiden parantamiseksi esitetään
muun muassa paikallisia linjauksia kävelyn ja pyöräilyn
asemasta ja pyöräilyn suunnitteluperiaatteiden
tarkistamista sekä pyöräilyreittien laatutason
parantamista ja puuttuvien linkkien rakentamista. Infrastruktuurin
kehittämisen lisäksi tarvitaan yhdyskuntarakenteen
kehittämistä siten, että turvataan mahdollisuus
tehdä arkipäivän matkat jalan ja pyörällä.
Pyöräilyn tarpeiden huomioon ottamiseen vaikutetaan
myös ohjeistuksella. Jalankulku- ja pyöräteiden
suunnitteluohjeluonnos on parhaillaan lausuntokierroksella ja tuleva
suunnitteluohje sisältää esimerkiksi
väylän suuntausta koskevia ohjeita. Työmatkapyöräilyn
reitit toimivat yleensä myös pyöräilyn
pääreitteinä ja niille ohjeistuksessa
suositellaan paremman geometrian suunnittelua.
Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistänyt
tieliikennelain kokonaisuudistuksen kesäkuussa 2013 pidetyllä seminaarilla.
Lakihanke tieliikennelainsäädännön
uudistamiseksi käynnistyy toden teolla syksyllä 2013.
Liikennesäännöt muodostavat yhden tärkeän
kokonaisuuden tieliikennelaissa. Suomalaisessa tieliikenteessä ja
sitä koskevassa lainsäädäntökokonaisuudessa on
tapahtunut tieliikennelain sääntelyn voimassaoloaikana
muutoksia, joihin on reagoitava säädöksiä kehittämällä.
Myös liikennesääntöjen sisältöjä joudutaan
arvioimaan uudelleen.
Koska tieliikennelainsäädännön
kokonaisuudistushanke on vasta alkuvaiheessaan, ei tässä vaiheessa
voida vielä ottaa kantaa sääntelyssä huomioitavien
asioiden yksityiskohtaisiin sisältöihin. Tieliikennelainsäädännön
kokonaisuudistuksen valmistelu tullaan toteuttamaan mahdollisimman
avoimesti. Valmistelu tulee tapahtumaan työryhmissä ja
valmistelun yhteydessä järjestetään
eri asiakokonaisuuksiin keskittyviä työpajoja,
joiden kautta muun muassa erilaisilla sidosryhmillä on
mahdollisuus vaikuttaa säädösvalmisteluun.
Myös yksittäisille kansalaisille tullaan järjestämään
mahdollisuus osallistua säädösvalmistelukeskusteluun
sosiaalisen median kautta.
Helsingissä 16 päivänä heinäkuuta
2013
Liikenneministeri Merja Kyllönen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 611/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pekka Haavisto /gröna:
Hur kommer man bättre än hittills att ta hänsyn
till cyklisternas behov i planeringen av nya leder, så att
till exempel rutterna för dem som cyklar till och från arbetet
inte förlängs till följd av anläggningen
av nya leder,
kommer man i reformen av vägtrafiklagen att göra
trafikreglerna tydligare i situationer där cyklar och bilar
möts, så att även cyklister som cyklar över
ett övergångsställe likställs
med fotgängare, och
planerar man i reformen av vägtrafiklagen att tillåta
cykling i hög hastighet även på körbanan
då cykling på cykelvägen skulle kunna äventyra
trafiksäkerheten för fotgängare och långsammare cyklister,
och
kommer man i reformen av vägtrafiklagen att tillåta
dubbelriktad cykeltrafik även på enkelriktade
körbanor på stadsområde och beakta den
allmänna trafikhastigheten och ett eventuellt behov av att
märka ut cykelfilen så som man har gjort i många
europeiska städer?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Regeringen har i sitt regeringsprogram åtagit sig att
målmedvetet utveckla nätet av gång- och
cykelleder och främja åtgärderna i gång-
och cykelstrategin. Främjandet av gång och cykling
har man lyft fram också i den trafikpolitiska redogörelsen.
Kommunikationsministeriet gav ut en nationell gång-
och cykelstrategi våren 2011 som tar sikte på att
förbättra ställningen för gång
och cykling vid sidan av andra fortskaffningssätt i trafiksystemet. År
2012 gjordes en nationell åtgärdsplan för
gång och cykling fram till 2020 som stöd för
strategin. Målet är att öka gåendet och
cyklandet och minska bilresandet, vilket förutsätter
att gång och cykling förs fram som ett grundläggande
fortskaffningssätt i trafikpolitiken och i detaljplaneringen
och att främjandet av gång och cykling tas med
som en konkret del av utvecklandet av samhällen och trafiksystem.
Som centrala åtgärder för att förbättra
gång- och cykelförhållandena föreslås
i den nationella åtgärdsplanen för gång
och cykling bland annat lokala riktlinjer om gåendets och
cyklandets status och en uppdatering av planeringsprinciperna för
cykling samt en förbättring av cykelrutternas kvalitetsnivå och
anläggning av förbindelser som ännu saknas.
Utöver utvecklingen av infrastruktur behövs också en
utveckling av samhällsstrukturen så att man tryggar
människors möjligheter att företa sina
vardagsresor till fots eller med cykel.
Även regelverk bidrar till att cyklisternas behov tillmötesgås.
Utkastet till anvisning för planering av gång-
och cykelleder är som bäst på remissrunda
och den kommande planeringsanvisningen inbegriper bland annat regler
för ledens riktning. Rutterna för cykling till
och från arbetet tjänar ofta också som
huvudcykelrutter och för dem rekommenderas i anvisningen
planeringen av en bättre geometri.
Kommunikationsministeriet startade totalreformen av vägtrafiklagen
med ett seminarium i juni 2013. Projektet för att revidera
vägtrafiklagstiftningen kommer i gång på allvar
hösten 2013. Trafikreglerna utgör en viktig helhet
i vägtrafiklagen. Under den tid som lagstiftningen i vägtrafiklagen
har varit i kraft har det skett sådana förändringar
i vägtrafiken i Finland och i lagstiftningshelheten som
man måste reagera på med att utveckla författningarna. Även
innehållet i trafikreglerna bör omprövas.
Eftersom totalreformen av vägtrafiklagstiftningen än
så länge bara har kommit igång kan man ännu
inte i det här skedet ta ställning till detaljerna
i de frågor som ska beaktas i regleringen. Beredningen
av totalreformen av vägtrafiklagen kommer att göras
så öppet som möjligt. Beredningen görs
i arbetsgrupper och i anslutning till den ordnas verkstäder
kring olika temablock, i vilka olika intressegrupper har möjlighet
att påverka lagberedningen. Enskilda medborgare kommer
också att ges tillfälle att via de sociala medierna
delta i debatten om lagberedningen.
Helsingfors den 16 juli 2013
Trafikminister Merja Kyllönen