KIRJALLINEN KYSYMYS 627/2010 vp
KK 627/2010 vp - Timo V. Korhonen /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Yksityistielain ristiriitaisuus perustuslain kanssa
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen perustuslain 2 luvun pykälät
6, 18, 20, 21 ja 22 määrittävät,
että kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia asuinpaikastaan,
siviilisäädystään ja syntyperästään
riippumatta.
Yksityistielaki on herättänyt laajaa keskustelua
myös suhteessa perustuslakiin. On jopa arvioitu,
että yksityistielaki on ristiriidassa voimassa olevan perustuslakimme
kanssa. Noudatettaessa perustuslakia yksityistielakia tulisi kaiketi
muuttaa siten, että kaikille kansalaisille olisi samoin
kustannuksin olemassa oleva tie kotiinsa.
Perustustuslain 10 luvun pykälät 106 ja 107 antavat
selkeän kuvan siitä, että jos lain tulkinnassa
on ristiriita, tulee noudattaa perustuslakia. Kysyisinkin, miksi
nyt ei näin tehdä, vaan yksityisteiden varsilla
asuvat maksavat tiensä ja kiinteistöveronsa, mutta
pääteiden varsilla asuvat maksavat vain kiinteistöveronsa.
Näin tasa-arvo ei toteudu.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Miksi yksityistielakia noudatetaan perusteluissa mainitun
mukaisesti, vaikka se on ristiriidassa perustuslain kanssa?
Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta
2010
- Timo V. Korhonen /kesk
- Merja Kyllönen /vas
- Raimo Piirainen /sd
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies,
olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Timo V. Korhosen /kesk ym. näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 627/2010 vp:
Miksi yksityistielakia noudatetaan perusteluissa mainitun
mukaisesti, vaikka se on ristiriidassa perustuslain kanssa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Tätä perustuslain
6 §:n 1 momentin säännöstä yleisestä yhdenvertaisuuden
periaatteesta täydentää saman pykälän
2 momentin säännös syrjintäkiellosta.
Sen mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan esimerkiksi sukupuolen tai iän tai
muun sellaisen henkilöön liittyvän syyn
perusteella.
Yksityistielakia koskeva kysymys ei ole merkityksellinen perustuslain
6 §:n 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon
kannalta. Laissa ei säädetä ihmisten
asettamisesta eri asemaan mainitussa perustuslain kohdassa lueteltujen
tai niitä vastaavien, henkilöön liittyvien
syiden perusteella.
Yleiseen yhdenvertaisuusperiaatteeseen katsotaan sisältyvän
mielivallan kielto ja vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa
tapauksissa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä on
vakiintuneesti katsottu, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu
tiukkoja rajoja lainsäätäjän
harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen
vaatimaan sääntelyyn (ks. esim. PeVL 1/2006
vp).
Tieosakkaita kohdellaan yksityistielaissa keskenään
yhdenvertaisesti eikä hallituksen mielestä voida
väittää, että tieosakkaille
yksityistielaissa säädetyt velvollisuudet olisivat
muihin ihmisiin verrattuina perusteettomia tai mielivaltaisia.
Perustuslain 106 §:n säännöksellä perustuslain
etusijasta on tuomioistuimelle luotu toimivalta antaa sen käsiteltävänä olevassa
asiassa perustuslaille etusija, jos lain säännöksen
soveltaminen olisi ilmeisessä (so. selvästi ja
riidattomasti) ristiriidassa perustuslain kanssa. Tätä koskeva
väite on siis esitettävä tuomioistuimelle
jossakin sen käsiteltävänä olevassa,
yksityistielain soveltamista koskevassa asiassa. Hallitus ei voi ottaa
kantaa siihen, millä tavalla hallitusvallasta riippumattomat
tuomioistuimet yksityistielakia tai perustuslain 106 §:ää soveltavat.
Helsingissä 14 päivänä heinäkuuta
2010
Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 627/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Timo V. Korhonen /cent m.fl.:
Varför iakttas lagen om enskilda vägar
i enlighet med motiveringen trots att det står i strid
med grundlagen?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Alla människor är lika inför lagen.
Den här bestämmelsen om principen om allmän
jämlikhet i 6 § 1 mom. i grundlagen kompletteras
av bestämmelsen om förbud mot diskriminering i
samma paragrafs 2 mom. Där sägs att ingen utan
godtagbart skäl får särbehandlas till
exempel på grund av kön eller ålder eller
av någon annan orsak som gäller hans eller hennes
person.
Spörsmålet om lagen om enskilda vägar är
inte betydelsefullt med tanke på diskrimineringsförbudet
i 6 § 2 mom. i grundlagen. I lagen föreskrivs
inte om särbehandling av människor på de grunder
som där räknas upp eller av liknande orsaker som
gäller deras person.
I den allmänna jämlikhetsprincipen anses ingå ett
förbud mot godtycke och ett krav på likadan behandling
i likadana fall. Riksdagens grundlagsutskott har i sin praxis brukat
anse att det av jämlikhetsprincipen inte kan härledas
några strikta gränser för lagstiftarens
prövning då en reglering i överensstämmelse
med den rådande samhällsutvecklingen eftersträvas
(se t.ex. GrUU 1/2006 rd).
Vägdelägare behandlas jämlikt i lagen
om enskilda vägar och regeringen anser inte att man kan
påstå att de skyldigheter som lagen påför vägdelägarna
skulle vara omotiverade eller godtyckliga jämfört
med andra människors skyldigheter.
Utifrån 106 § i grundlagen om grundlagens
företräde har domstolarna getts behörighet
att ge grundlagen företräde i den sak som domstolen behandlar,
om tillämpningen av en bestämmelse i lagen uppenbart
(dvs. klart och obestridligt) står i strid med grundlagen.
Ett påstående om detta måste alltså föreläggas
domstolen i ett ärende om tillämpningen av lagen
om enskilda vägar som domstolen behandlar. Regeringen kan
inte ta ställning till hur domstolar som är oavhängiga
av förvaltningsmakten tillämpar lagen om enskilda vägar
eller 106 § i grundlagen.
Helsingfors den 14 juli 2010
Trafikminister Anu Vehviläinen