Uusi koronavirustyyppi COVID-19 on lisätty 14.2.2020 yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon. Uusi virus on rakenteeltaan ja tartuntatavoiltaan samankaltainen kuin aiemmin tunnetut, vakavia sairauksia aiheuttavat SARS- ja MERS-koronavirukset, jotka ovat jo yleisvaarallisten tartuntatautien luettelossa. Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaiseksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä, kuten karanteenilla tai eristyksellä.
Virus tarttuu ihmisestä toiseen pisaratartuntana. Itämisajan on arvioitu olevan noin 2—12 päivää, keskimäärin noin 5 päivää. Leviämisen tehokkuutta ja tartuttavuusaikaa ei vielä tunneta tarkasti. Yksittäisiä havaintoja oireettomien henkilöiden tartuttavuudesta on olemassa, mutta Kiinan viranomaisten ja WHO:n nykyarvion mukaan se on epätodennäköistä eikä vaikuta merkittävästi riskinarvioon. Tartuntoja on 19.2.2020 mennessä jo yli 73 000 ympäri maailmaa ja kuolleita yli 2 000. Infektoituneista potilaista 20 % on kriittisessä tilassa. Jos tauti leviää yhtä voimakkaasti usealle mantereelle, on vaarana sen eteneminen epidemiaksi myös meillä Suomessa. Runsaan matkailun vuoksi tautien siirtyminen toiselle puolelle maapalloa voi tapahtua nopeasti.
Viruksen saaneista noin 81 %:lla tauti on ollut lievä, ja he toipuvat normaalisti, mutta 14 %:lla on todettu keuhkokuume ja noin 2 % on kuollut tautiin. Kuolleisuus keskittyy erityisesti vanhempiin ikäluokkiin. Jos virustartunta osuu heikkoihin vanhuksiin, riski joutua sairaalahoitoon on suuri. Esimerkiksi pelkässä säännöllisen kotihoidon piirissä on tällä hetkellä Suomessa vajaat 60 000 vanhusta. Suurin piirtein saman verran vanhuksia on ympärivuorokautisessa hoivassa.
Suomen sairaaloissa on hyvä valmius tutkia ja hoitaa koronavirusinfektioita eristysolosuhteissa. Mutta onko järjestelmässä varauduttu lisääntyneisiin sairaalahoitopaikkoihin sekä siihen, miten iäkkäitä vanhuksia hoidetaan epidemiatilanteessa, jos he sairastuvat? Kotihoidossa olevien vanhusten toimintakyky on jo rajoittunut, ja jos he saavat infektion, he vaativat käytännössä sairaalahoitoa. Myös muut tarvitsevat hoitoa.
Terveydenhuollon henkilöstö on keskeisessä asemassa tartuntatautien torjumisen kannalta, mutta he ovat myös suuressa riskissä sairastua. Terveydenhuollon kentältä on kuulunut huolta ohjeistuksesta. Kaupungeista ja yksiköistä riippuen noudatetaan alueellisia ohjeita, eikä yhteistä kaikki sairaanhoitopiirit kattavaa kansallista ohjeistusta ole. Tiedotuksen kattavuus sairaanhoitopiirin sisällä myös vaihtelee. Kentällä on epäselvyyttä esim. siitä, miten suojataan muita ihmisiä tartunnoilta, jos henkilöllä on vielä varmistamaton tautiepäily. Käytännön tason konkreettisia ohjeita kaivattaisiin. Terveydenhuollon toimintayksiköitä on sekä julkisella että yksityisellä puolella. On tärkeää, että kaikki toimijat saavat riittävän informaation ja myös vastuut ovat selkeät. Mahdollisten tautitapausten nopea tunnistaminen on tärkeää, jotta tehokkailla torjuntatoimilla voidaan vähentää jatkotartuntojen riskiä.
Fimea on kehottanut lääkevalmistajia ja lääkkeiden maahantuojia arvioimaan uuden koronaviruksen mahdollisen leviämisen vaikutuksia lääkevalmisteiden saatavuuteen sekä toimitusketjuihinsa ja varastotilanteeseensa. Lääkkeiden myyntiluvan haltijoiden on varmistettava, että toimitusketjut ovat riittävän joustavia kestämään toimitushäiriöitä. Suomessa turvataan lääkkeiden saatavuutta myös velvoitevarastoinnin avulla. Varastointivelvoite koskee lääketehtaita, lääkevalmisteiden maahantuojia, terveydenhuollon toimintayksiköitä ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta. Velvoitevarastointilainsäädännön tarkoituksena on turvata lääkkeiden saatavuus ja käyttömahdollisuudet tilanteissa, joissa lääkkeiden tavanomainen saatavuus maahamme on vaikeutunut tai estynyt lääkkeiden toimituskatkosten, vakavan kriisin tai muun näihin verrattavan syyn takia. Velvoitevarasto ei kuitenkaan riitä epidemiatilanteessa huomioiden väestön muut sairaanhoidolliset tarpeet. Kun Suomessa jo nykytilanteessa on useissa lääkkeissä saatavuusongelmia, niin miten järjestelmä on varautunut ennakolta koronaviruksen mahdollisesti aiheuttamiin logistisiin tai lääkkeiden tuotannollisiin ongelmiin? Asiaa ei voi jättää vain seurannan varaan, vaan asiaan on varauduttava etukäteen.
THL on tehnyt toimenpideohjeen hoitohenkilökunnalle epäiltäessä koronaviruksen COVID-19 aiheuttamaa infektiota. Myös puolustusvoimat on tehnyt suunnitelman yhteistyössä THL:n kanssa. Kansallisissa ohjeistuksissa tulisi kiinnittää huomiota sosiaali-ja terveydenhuollon varautumisen ohella enemmän myös poikkihallinnollisesti niihin muihin rakenteisiin, joissa ihmisiä liikkuu. Myös mm. palvelualojen, kauppojen, päiväkotien ja koulujen henkilökunta ja heidän huomioimisensa tiedottamisessa ja riittävä ohjeistus on huomioitava muuttuvassa tilanteessa. Jos tilanteeseen ei ole ennakolta varauduttu, yksi sairastunut päiväkotilapsi voi ehtiä sairastuttaa jo monta ihmistä ennen kuin tilanteeseen havahdutaan. Talvilomasesongin ollessa kuumimmillaan ihmiset matkustavat myös mantereiden välillä, mikä lisää tartuntariskiä.
Kansainväliseen liikkuvuuteen ja matkailuun liittyvät tartuntatapaukset ovat Suomessa mahdollisia, kuten jo ensimmäinen tautitapaus osoitti. Lisääntyneen matkustelun takia tartunta voi lähteä myös muualta kuin Kiinasta.