Korona on kurittanut paitsi yksilöiden ja yritysten niin myös Veikkauksen taloutta. Rahapeliautomaatit olivat pitkään poissa käytöstä varotoimenpiteinä. Veikkauksen tuotolle tämä tarkoitti isoa lovea, joka vaikuttaa myös veikkaustuottojen edunsaajajärjestöjen saamaan rahoitukseen. Hallitus olikin valmis paikkaamaan tuota lovea veronmaksajien rahoista. "Jos me suomalaiset emme häviä Veikkaukselle tarpeeksi — Suomen hallitus hoitaa edunsaajille erotuksen. Suomalainen maksaa aina," todettiin Ylen MOT:n Veikkaus III — Edunsaaja voittaa aina -reportaasissa (26.10.2020).https://areena.yle.fi/1-50278145 

Veikkauksen edunsaajajärjestöissä on muun muassa sosiaali- ja terveysalan toimijoita, urheilujärjestöjä ja muita yhdistyksiä, jotka tekevät arvokasta työtä kolmannella sektorilla. On kuitenkin kestämätöntä, että niiden rahoitus on riippuvainen Veikkauspelien tuotoista, ja kun tämän rahoituksen tulevaisuus on epävarma, siirrytään veronmaksajan kukkarolle. Kuten Yle MOT:n haastattelema kokemusasiantuntija Jenna Mäkelä toteaa, että ajatus siitä, että on erillinen "hillopurkki" (veikkaustuotot) ja erikseen veronmaksajien rahat, kielii syvemmästä ongelmasta järjestelmässä. Peliriippuvuuden haitat tulevat lopulta yhteiskunnan maksettaviksi. 

Koronan vaikutuksesta veikkauksen verkkopelien tappiorajaa laskettiin 500 euroon kuukaudessa, mutta palautettiin lokakuun alussa takaisin 2 000 euroon.https://valtioneuvosto.fi/-/1410869/veikkauksen-sahkoisen-pelipalvelun-vuorokausikohtainen-enimmaistappioraja-sailyy-500-eurossa-kuukausikohtainen-tappioraja-palaa-2000-euroon On perin kummalista, että raja palautettiin näin nopeasti, kun muiden koronatoimenpiteiden osalta on oltu kärsivällisempiä. Kansalaisen lompakossa 500 tai 2 000 euroa kuukaudessa on merkittävä rahasumma, ja vaaditaan kovin suuria nettotuloja, jotta olisi varaa mahdollisesti tuhlata kyseisiä summia kuukaudessa. Kuitenkin 2 000 euroa Veikkauksen peleihin häviävät tuottavat Veikkaukselle 8 miljoonaa euroa kuukaudessa. 

Ministeri Tuppurainen on todennut veikkaamisen olevan koko kansan harrastus. Yksilöllä on vapaus pelata halutessaan. Ongelma on kuitenkin se, että pelaamiseen kannustetaan ja ollaan tyytyväisiä, kun edunsaajajärjestöt saavat lisää tuottoja. Todellisuudessa rahoitus tapahtuu kansalaisten, peliriippuvaisten, pienituloisten ja eläkeläisten kukkarosta. Ja kun rahoitus uhkaa loppua, nyhdetään rahat veronmaksajilta. Se, että edunsaajajärjestöt tekevät arvokasta työtä, ei tarkoita, että niiden rahoittamisessa ei olisi ongelmia.