Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Mielenterveyslaissa säädetään liikkumisvapauden rajoittamisesta tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana. Potilaan poistumisen estämiseksi tai hänen siirtämisekseen toimintayksikön hoitohenkilökunta saa käyttää sellaisia tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina. Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta hoitoyksikössä päättää häntä hoitava lääkäri. Liikkumisvapauden rajoittamisen yhteydessä käytettävien voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon potilaan sairaalassa olon syy, hänen poistumisestaan aiheutuva vaara hänen omalle tai muiden terveydelle tai turvallisuudelle, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Mielenterveyslain rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevien säännösten tarkentamista on oikeuspsykiatristen potilaiden hoidon näkökulmasta tarkasteltu meneillään olevassa itsemääräämisoikeushankkeessa osana oikeuspsykiatrian erityiskysymyksiä pohtivan alatyöryhmän työtä.

Eduskunnan oikeusasiamies on ottanut kantaa yksityisten vartiointipalveluiden käyttöön valtion mielisairaaloissa. Mielenterveyslaissa ei ole säännöksiä vartijoiden käytöstä. Vartijoiden tehtävät ja toimivaltuudet määräytyvät yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaan. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaiseen vartioimistehtävään ei kuulu hoidossa avustaminen.

Järjestyksenvalvojan valtuudet ovat tietyiltä osin laajemmat kuin vartijalla, mutta hoidossa avustamisen ei sisälly myöskään järjestyksenvalvojan tehtäviin. Järjestyksenvalvojan tehtävänä on ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia siinä tilaisuudessa tai sillä alueella, jonne hänet on asetettu järjestyksenvalvojaksi. Järjestyslaissa tarkemmin säädetyillä edellytyksillä järjestyksenvalvoja voidaan asettaa myös terveydenhuollon toimipisteeseen kuten sairaalaan. Osana järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviä tehtäviään järjestyksenvalvoja voi huolehtia myös hoitohenkilökunnan ja potilaiden turvallisuudesta.

Yksityisiä turvallisuuspalveluita koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus on parhaillaan valmisteilla. Tässä yhteydessä ei olla laajentamassa vartijoiden tai järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia hoidossa avustamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelu-kunta on kokouksessaan 7.5.2013 asettanut väkivallan uhka -jaoston. Jaostossa ovat edustettuina työmarkkinajärjestöt, työterveyslaitos sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Jaoston tehtävänä on arvioida väkivallan ja sen uhan ilmenemistä eri ammattialoilla sekä erilaisissa työtehtävissä. Tämän arvioinnin pohjalta selvitetään mahdollisuudet paremmalle sääntelylle.

Jaoston toimeksiannon mukaan sen tehtävänä on muun muassa selvittää nykyisten väkivaltaa ja sen uhkaa koskevien oppaiden, koulutuksen ja säännösten toimivuutta, riittävyyttä ja ajantasaisuutta ja tehdä perusteltu oikeudellinen arvio siitä, mistä asioista työturvallisuuslaissa olevien valtuutussäännösten mukaan on mahdollista säätää valtioneuvoston asetuksella. Jaoston tulee arvioida vaihtoehdot lisäsääntelylle ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset työpaikoilla. Edelleen jaoston tulee selvittää työturvallisuuslain ja potilaan itsemääräämisoikeushankkeen liittymäkohtia sekä tehdä perusteltu arvio lainsäädännön mahdollisista muutostarpeista.

Tähän mennessä tehdyn selvitystyön perusteella turvallisuus- ja hoitoala ovat nousseet eräiden muiden ammattialojen ohella aloiksi, joilla riski kohdata väkivaltaa ja sen uhkaa työssä kohonnut. Tämän vuoksi jaosto on työssään kuullut sairaalaturvallisuuden asiantuntijaa. Koska väkivallan riski liittyy myös eräisiin muihin toimialoihin ja työtehtäviin, on perusteltua tehdä arviot työssä kohdatun väkivallan vähentämiseksi erilaisin keinoin eri ammattiryhmien osalta yhteisesti. Osana tätä työtä jaosto selvittää käytettävissä olevat työturvallisuuden keinot sairaalaturvallisuuden ja siellä työskentelevien henkilöiden turvallisuuden parantamiseksi.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I mentalvårdslagen finns bestämmelser om begränsningen av rörelsefriheten för patienter som är intagna mot sin vilja under tiden för vård och undersökning. För att förhindra att patienten avlägsnar sig eller för att flytta patienten får personer som tillhör vårdenhetens personal använda maktmedel i den mån det behövs och kan anses försvarligt. Den behandlande läkaren beslutar om begränsning av patientens frihet att röra sig inom vårdenheten. Frågan om huruvida maktmedlen är försvarliga ska bedömas med beaktande av orsaken till patientens sjukhusvistelse, den fara för patientens egen eller andras hälsa eller säkerhet som följer av att patienten avlägsnar sig, de disponibla resurserna och övriga omständigheter som inverkar på helhetsbedömningen av situationen. Behovet av en översyn av användningen av begränsningsåtgärderna i mentalvårdslagen har granskats med tanke på vården av rättspsykiatriska patienter i samband med ett pågående projekt kring självbestämmanderätten inom ramen för arbetet i en underarbetsgrupp som diskuterar specialfrågor inom rättspsykiatrin.

Riksdagens justitieombudsman har tagit ställning till användningen av privata väktartjänster vid statliga psykiatriska sjukhus. Mentalvårdslagen innehåller inga bestämmelser om användningen av väktare. Väktarnas uppgifter och befogenheter regleras i lagen om privata säkerhetstjänster. I de bevakningsuppgifter som anges i lagen om privata säkerhetstjänster ingår inte att bistå inom vården.

Ordningsvakter har i vissa avseenden mer omfattande befogenheter än väktare, men att bistå inom vården ingår inte heller i deras uppgifter. En ordningsvakt har till uppgift att upprätthålla ordning och säkerhet samt förhindra brott och olyckor vid den tillställning eller inom det område för vilket han eller hon har utsetts till ordningsvakt. På villkor som närmare anges i ordningslagen kan ordningsvakter också placeras vid sjukvårdsenheter, t.ex. på sjukhus. Som ett led i sina uppgifter att upprätthålla ordning och säkerhet kan ordningsvakter också svara för vårdpersonalens och patienternas säkerhet.

För närvarande förbereds en totalrevidering av lagstiftningen om privata säkerhetstjänster. I samband med det kommer väktarnas eller ordningsvakternas befogenheter inte att utsträckas till att bistå inom vården.

En delegation som tillsatts av social- och hälsovårdsministeriet för att förbereda arbetarskyddsbestämmelser har på ett möte den 7 maj 2013 tillsatt en sektion för bedömningen av hotet om våld. I sektionen ingår företrädare för arbetsmarknadsorganisationerna, Arbetshälsoinstitutet och social- och hälsovårdsministeriet. Sektionens uppgift är att bedöma förekomsten av våld och hotet om våld på olika yrkesområden och i olika slags arbetsuppgifter. Utifrån bedömningen utreds möjligheterna till en bättre reglering.

Enligt sektionens uppdrag är dess uppgift bland annat att ta reda på hur nuvarande handböcker, utbildningar och bestämmelser som gäller våld och hot om våld fungerar och om de är tillräckliga och aktuella. Dessutom ska sektionen göra en motiverad juridisk bedömning av vilka frågor som enligt arbetarskyddslagens bestämmelser om bemyndiganden kan regleras genom förordning av statsrådet. Sektionen ska bedöma alternativen när det gäller ytterligare regleringar och effekterna av vidtagna åtgärder på arbetsplatserna. Vidare ska sektionen klarlägga beröringspunkterna mellan arbetarskyddslagen och projektet för patientens självbestämmanderätt och göra en motiverad bedömning av eventuella behov av ändringar i lagstiftningen.

Utifrån de utredningar som hittills har gjorts har säkerhets- och vårdsektorn vid sidan av vissa andra sektorer lyfts fram som områden där risken för våld och hotet om våld i arbetet har ökat. I sitt arbete har sektionen därför konsulterat en expert på sjukhussäkerhet. Eftersom risken för våld är kopplad också till vissa andra verksamhetsområden och arbetsguppgifter, är det motiverat att för olika yrkesgruppers del gemensamt bedöma olika möjligheter att minska våldet i arbetet. Inom ramen för detta arbete ska sektionen kartlägga de metoder som står till arbetarskyddets förfogande för att förbättra säkerheten på sjukhus och för dem som arbetar där.