Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (2006/112/EY) 92 artiklan a kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat palautettavan pakkausmateriaalin kustannusten osalta jättää ne veron perusteen ulkopuolelle ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jollei pakkausmateriaalia palauteta. Artiklan b kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti palautettavan pakkausmateriaalin kustannusten osalta sisällyttää ne veron perusteeseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jos pakkausmateriaali tosiasiallisesti palautetaan.

Arvonlisäverolain (1501/1993) 85 b §:n mukaan poiketen siitä, mitä 85 ja 85 a §:ssä säädetään, korvaukseen palautettaessa oikeuttavista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettava vero on 24 prosenttia veron perusteesta. Lain 78 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan veron perusteesta saadaan vähentää palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus. Lain 118 §:n mukaan jos ostajaa hyvitetään 78 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla määrällä, vähennettyä veroa on vastaavasti oikaistava.

Arvonlisäverotuksessa sovellettavan veropohjan laajuus on säädelty Suomea sitovasti yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetussa neuvoston direktiivissä. Suomella ei ole oikeutta kansallisin päätöksin supistaa direktiivin mukaista veropohjaa. Arvonlisäverodirektiivin mukaan palautuspullotoiminnan tulee olla verollista ja palautettavia pakkauksia tulee käsitellä oikaisueränä.

Hallituksen käsityksen mukaan arvonlisäverolain nykyiset säännökset eivät käytettävissä olevien tietojen perusteella ole aiheuttaneet sellaisia käytännössä merkittäviä ongelmia, joiden johdosta pullopalautusjärjestelmän arvonlisäverokohtelua olisi tarvetta tällä hetkellä muuttaa. Nykyjärjestelmä varmistaa tehokkaasti sen, että palauttamatta jääneet palautuspullot tulevat verotetuiksi.

Suunnitellun ja tulevaisuudessa mahdollisesti käyttöönotettavan pohjoismaisen tai eurooppalaisen rajat ylittävän pullonpalautusjärjestelmän arvonlisäverotus riippuu siitä, kuinka tällainen järjestelmä tullaan käytännössä toteuttamaan. Direktiiviin tehtävien muutosten osalta aloitevalta on komissiolla.

Palautusjärjestelmien jäsenet maksavat palautusjärjestelmän ylläpitäjälle kierrätysmaksua, jolla katetaan järjestelmän kustannukset. Kysymyksen perusteluissa tarkoitettu panttinetto eli lunastamattomat pantit käytetään palautusjärjestelmän kustannusten kattamiseen. Siten palauttamatta jääneet pantit kohdistuvat tasapuolisesti kaikkien kierrätysjärjestelmän jäsenien, sekä järjestelmän omistajien että siihen liittyneiden, hyödyksi. Jätelain (646/2011) mukaan juomapakkausten palautusjärjestelmässä velvoitteet on jaettava tuottajien ja verovelvollisten kesken tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen ja siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen. Uuteen jäseneen on sovellettava ehtoja, jotka ovat tasapuolisia ja yhdenvertaisia verrattuna palautusjärjestelmän muihin jäseniin sovellettaviin ehtoihin. Näin ollen, mikäli palautusjärjestelmä tulouttaisi lunastamattomat pantit esimerkiksi maksamalla osinkoa omistajajäsenilleen, rikkoisi se jätelakia.

Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA) ja sen tytäryhtiö Palpa Lasi Oy ylläpitävät suurimpia palautusjärjestelmiä. Esimerkiksi Palpa Lasi Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena ei ole pyrkiä voiton tuottamiseen, vaan mahdollisimman edullisesti kehittää, hallinnoida ja valvoa lasisten juomapakkausten kierrätysjärjestelmää ja periä siitä aiheutuvat kustannukset kierrätysjärjestelmien käyttäjiltä. Yhtiö ei jaa osakkailleen voittoa toimintansa aikana. Yhtiö ei muullakaan tavoin jaa varojaan yhtiön osakkeenomistajille toimintansa aikana.

Jätelain mukaan Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo tuottajavastuun valtakunnallisena viranomaisena tuottajavastuuta ja juomapakkausten palautusjärjestelmiä koskevien säännösten noudattamista. Kierrätysjärjestelmien toiminta on siten viranomaisvalvonnassa. Ainakaan toistaiseksi ei ole ilmennyt seikkoja, jotka antaisivat aihetta puuttua järjestelmien toimintaan esimerkiksi panttineton käytön osalta.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Enligt artikel 92 led a i rådets direktiv 2006/112/EG om ett gemensamt system för mervärdesskatt får medlemsstaterna vad beträffar kostnader för returemballage fatta beslut att utesluta dem från beskattningsunderlaget och vidta de åtgärder som är nödvändiga för att se till att detta underlag justeras om emballaget inte återlämnas. Enligt led b i artikeln får medlemsstaterna vad beträffar kostnader för returemballage alternativt fatta beslut att låta dem ingå i beskattningsunderlaget och vidta de åtgärder som är nödvändiga för att se till att beskattningsunderlaget justeras om emballaget faktiskt återlämnas.

I 85 b § i mervärdesskattelagen (1501/1993) sägs att med avvikelse från 85 och 85 a § ska i skatt betalas 24 procent av skattegrunden för sådana förpackningar och transportförnödenheter som berättigar till ersättning vid återsändande. Enligt 78 § 1 mom. 3 punkten får från skattegrunden dras av ersättning för återsända förpackningar och transportförnödenheter. Enligt 118 § gäller att om säljaren krediterar köparen med det belopp som avses i 78 § 1 mom. 3 punkten, ska den avdragna skatten rättas i motsvarande mån.

Omfattningen av den skattebas som ska tillämpas vid mervärdesbeskattningen regleras på ett för Finland bindande sätt i rådets direktiv om ett gemensamt system för mervärdesskatt. Finland har inte rätt att genom nationella beslut reducera skattebasen enligt direktivet. Enligt direktivet om ett gemensamt system för mervärdesskatt ska verksamheten med returflaskor vara skattepliktig och ska returemballage behandlas som en korrigeringspost.

Utifrån tillgängliga uppgifter anser regeringen att de nuvarande bestämmelserna i mervärdesskattelagen inte har orsakat några sådana problem av praktisk betydelse som skulle föranleda att mervärdesbeskattningen i samband med retursystemet för flaskor ändras i detta läge. Det nuvarande systemet säkerställer på ett effektivt sätt att returflaskor som inte återlämnas omfattas av beskattning.

Mervärdesbeskattningen inom det planerade gränsöverskridande nordiska eller europeiska retursystem för flaskor som eventuellt införs i framtiden beror av hur systemet genomförs i praktiken. Kommissionen har initiativrätt när det gäller att ändra direktivet.

Medlemmarna inom ett retursystem betalar en återvinningsavgift till den ansvarige för retursystemet. Returavgiften används för att täcka kostnaderna för systemet. Det pantnetto, det vill säga det outtagna pantet, som avses i motiveringen till spörsmålet används för att täcka kostnaderna för retursystemet. De outtagna panterna fördelas alltså rättvist så att de gagnar alla medlemmar i återvinningssystemet, både ägarna av systemet och dem som anslutit sig till det. Enligt avfallslagen (646/2011) ska förpliktelserna i ett retursystem för dryckesförpackningar fördelas rättvist mellan producenterna och de accisskyldiga med avseende på verksamhetens art och omfattning och på så sätt att handelshinder och snedvridning av konkurrensen undviks. De villkor som tillämpas på nya medlemmar ska vara opartiska och jämlika i förhållande till de villkor som tillämpas på övriga medlemmar i retursystemet. Ett retursystem där outtagna panter intäktsförs till exempel som utdelning till ägarmedlemmarna innebär alltså att man bryter mot bestämmelserna i avfallslagen.

Suomen Palautuspakkaus Oy (PALPA) och dess dotterbolag Palpa Lasi Oy är ansvariga för de största retursystemen. Exempelvis enligt bolagsordningen för Palpa Lasi Oy bedriver bolaget inte verksamhet i vinstsyfte, utan bolaget ska så förmånligt som möjligt utveckla, administrera och övervaka återvinningssystemet för dryckesförpackningar av glas och ta ut kostnaderna för detta hos dem som använder återvinningssystemen. Bolaget delar inte ut vinst till sina delägare under sin verksamhetstid. Bolaget delar inte heller på något annat sätt ut sina medel till aktieägarna i bolaget under sin verksamhetstid.

Närings-, trafik- och miljöcentralen i Birkaland har enligt avfallslagen i egenskap av riksomfattande myndighet i producentansvarsfrågor tillsyn över att bestämmelserna om producentansvar och om retursystem för dryckesförpackningar följs. Återvinningssystemens verksamhet står alltså under myndighetstillsyn. Det har åtminstone inte än så länge uppdagats några omständigheter som skulle föranleda att man ingriper i systemens verksamhet exempelvis när det gäller användningen av pantnettot.