ALOITTEEN PERUSTELUT
Aloitteessa ehdotetaan asumistukilakiin muutosta, jonka mukaan
lapsien lukumäärä otettaisiin nykyisestä poiketen
huomioon molempien eronneiden, asumistukeen oikeutettujen puolisoiden asumistukea
määrättäessä, jos lapsen
tai lasten tapaamisoikeus eri osoitteessa asuvalle on määritelty
tuomiolla tai vahvistetulla sopimuksella. Tällä hetkellä asumistuen
ruokakuntaa koskeva säännös johtaa siihen,
että lapset lisäävät vain sen
ruokakunnan asumistukeen oikeutettuja asumisneliöitä,
jossa lapset virallisesti asuvat.
Aloitteen mukainen ehdotus ei siirtäisi yhteisestä kodista
poismuuttanutta eropuolisoa takaisin entiseen ruokakuntaansa, vaan
ainoastaan lisäisi yleisellä asumistuella tuettavia
uuden asunnon tukineliöitä.
Nykyisen asumistukilain säännöksen
mukaan samaan ruokakuntaan kuuluvat aina samassa asunnossa asuvat
aviopuolisot tai avopuolisot, heidän alaikäiset
lapsensa sekä keskenään suoraan etenevässä tai
takenevassa polvessa olevat sukulaiset. Tästä poikkeuksena
on kuitenkin säädös, jonka mukaan ruokakuntaan
ei kuulu opiskelija, joka opintotukilain (65/1994)
14 §:n mukaan on oikeutettu asumislisään,
paitsi jos asumislisä on myönnetty opiskelijan
toisella paikkakunnalla olevaa asuntoa varten.
Asumistukilain nykyinen ruokakunnan määrittely
on lasten tapaamisoikeuden toteutumisen kannalta epätarkoituksenmukainen,
koska se pakottaa avioerotilanteessa lapsista erillään
asuvan ja vähätuloisen puolison asumaan liian
ahtaasti. Yhteisen elämän ja vanhemmuuden jatkaminen
lasten kanssa on monesti hyvin vaikeaa ahtaissa asuinneliöissä avioeron
jälkeen.
Vaikutukset valtion menoihin ja tuloihin.
Reformin tarkan kustannuksen arviointi on hankalaa, koska mikroaineistoista
ei löydy tarvittavaa tietoa eronneiden henkilöiden
lapsista aikaisemmista avioliitoista.
Tilastokeskuksen SISU-mikrosimulointimallin rekisteriaineiston
perusteella vuoden 2012 lopussa Suomessa oli n. 530 000
eronnutta henkilöä (siviilisääty
eronnut väestötietojärjestelmässä)
eli 265 000 eronnutta kotitaloutta. Tilastokeskuksen väestö-
ja kuolemansyytilastojen mukaan puolestaan vuonna 2012 kahden aikuisen
aviopariperheistä 40 prosentissa oli alle 18-vuotiaita
lapsia. Käyttämällä samaa jakaumaa myös
eronneille kotitalouksille, Suomessa olisi arviolta 105 000
eroperhettä, joissa erohetkellä oli lapsia.
Tarkastelu tulisi kohdistaa eronneisiin puolisoihin, joilla
on lapsia eropuolison kanssa, jotka eivät asu lasten kanssa
ja jotka ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen. Kaikista asuntokunnista yleistä
asumistukea
sai Suomessa n. 7 % vuonna 2012 (Lähde:
Tilastokeskus Asunnot ja asuinolot -tilasto ja Kelan Asumistukitilasto).
Käyttämällä suoraviivaisesti
samaa jakaumaa 105 000 erotapauksesta n. 7 400
saisi yleistä asumistukea.
Yhden hengen ruokakunnan keskimääräinen yleinen
asumistuki vuonna 2012 oli 226 euroa/kk ja yhden huoltajan
perheissä 379 euroa/kk. Jos lapsimäärän
suhteen oletetaan, että eronneiden henkilöiden
lapsiluku on keskimäärin sama kuin yhden huoltajan
perheissä, asumistuki nousisi tämän perusteella
keskimäärin 1 800 eurolla vuodessa, jolloin
kokonaiskustannukseksi muodostuisi n.13 miljoonaa euroa vuoden 2012
tasossa laskettuna. Jos oletettaisiin, että kaikki eronneet
siirtyisivät "lapsettomista pareista" "kahden
huoltajan kotitalouksiksi", nousisi keskimääräinen
asumistuki n. 1 700 eurolla vuodessa, jolloin kokonaiskustannukseksi muodostuisi
myös n. 13 miljoonaa euroa. Todennäköinen
kustannus näillä parametreilla arvioituna olisi
siis n. 13 milj. euroa, josta osa palautuisi takaisin toimeentulotuen
säästöinä.
Eronneiden määrittely siviilisäädyn
perusteella on ongelmallista, koska osa eronneista on päätynyt
uuteen avioliittoon eikä aineistosta ole mahdollista tunnistaa
henkilöitä, joilla on alaikäisiä lapsia
aikaisemmista avioliitoista. Toisaalta taas eronneiden kokonaispopulaatiossa
on paljon myös eläkeläistalouksia, minkä vuoksi lapsiperheiden
osuus kaikista eronneista ei todennäköisesti ole
sama kuin lapsiperheiden osuus kyseisenä vuonna eronneista
perheistä. Vuonna 2012 oli n. 7 700 avioeroa lapsiperheissä (Lähde:
Tilastokeskus, Siviilisäädyn muutokset). Jos taas
oletetaan, että näistä perheistä 7 % saa
asumistukea, olisi asumistukeen oikeutettujen avioerotapauksia n.
540. Siten yhden vuoden aikana eronneiden kohdalla asumistukimenot kasvaisivat
edellä mainituilla oletuksilla reformin myötä n.
1 milj. eurolla. Asumistuen kokonaismenojen muutos riippuu lasten
keskimääräisestä iästä eron
hetkellä eli siitä, kuinka monta vuotta eron jälkeen
lapsi vaikuttaisi perheen asumistukeen.
Edellä mainitut arviot on laskettu vuoden 2012 tasolla
vuoden 2012 lainsäädännöllä.
Vuoden 2015 asumistukilain muutos todennäköisesti
muuttaisi tuloksia jossain määrin.