Lakialoite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle laiksi päästökauppalain muuttamisesta (HE 161/2006 vp).

Nykyään voimassa oleva päästökauppalaki sisältää päästöoikeuksien jaon valmistelua ja päätöksentekoa koskevat säännökset sekä päästöoikeuksien jakomenetelmän ja jakoperusteet päästökauppakaudelle 2005—2007. Hallituksen esityksen mukaan laissa säädettäisiin päästöoikeuksien jakomenetelmä ja yksityiskohtaiset jakoperusteet päästökaudelle 2008—2012. Päästöoikeudet jaettaisiin toiminnanharjoittajille maksutta. Laitokset ja niiden tuotannon osat ryhmiteltäisiin myös kaudella 2008—2012 niiden toiminnan luonteen ja tuotettavan tuotteen perusteella alaryhmiin. Kullekin alaryhmälle määriteltäisiin erilliset jakoperusteet. Päästöoikeuksien jakoperusteena olisi edelleen pääsääntöisesti laitosten päästöhistoria vuosilta 1998—2002, lauhdesähkön osalta vuosilta 2000—2003. Pääosin päästöhistorian perusteella laskettuihin laskennallisiin päästöoikeusmääriin sovellettaisiin alaryhmäkohtaisia tehostamis- tai leikkauskertoimia.

Päästökaupan perusidea on luoda päästöille hinta ja siten kannustaa päästöjen vähentämiseen. Järjestelmä ohjaa markkinapohjaisesti vähentämään päästöjä siellä, missä se on halvinta ja tehokkainta. Näin kauppa vähentää ilmastonsuojelun kustannuksia.

EU:n päästökauppa on ollut käytössä vasta vajaat kaksi vuotta. Silti se ohjaa jo nyt yritysten toimintaa vähäpäästöisempään suuntaan. Joitakin käynnistysvaikeuksia ja lastentauteja lukuun ottamatta järjestelmä on toiminut kohtuullisen hyvin. Pelot päästökaupan haitoista taloudelle ja työllisyydelle eivät ole toteutuneet. Suomessa talouskasvu on päinvastoin kiihtynyt ja työllisten määrä kasvanut selvästi päästökaupan alkamisen jälkeen. Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor"s on arvioinut, ettei päästökauppa ole vaikuttanut eurooppalaisten yritysten luottokelpoisuuteen.

EU:n päästökauppa on maailman kaikkien aikojen merkittävin ilmastonsuojelutyökalu ja tärkein väline Kioton tavoitteiden toteuttamisessa. Kauppa valittiin työkaluksi, koska jäsenvaltioiden hallitukset eivät päässeet sopuun unionin omasta energiaverotuksesta. Päästökaupalle ei ole näköpiirissä tehokasta ja poliittisesti realistista vaihtoehtoa. Siksi järjestelmää tulee kehittää saatujen kokemusten perusteella.

Kioton pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen ennen vuotta 2005 ei ole tehty päästökauppasektorin päästöihin merkittävästi vaikuttaneita uusia poliittisia toimia, mitä kuvaa se, että vuoden 1997 energiastrategiassa ilman uusia toimia ennakoitu päästökehitys on pitkälti toteutunut. Näin ollen vuosien 2008—2012 päästöjä tulee verrata ensimmäisen päästökauppakauden päästöihin.

Lakialoitteessa ehdotetaan hallituksen esitykseen liittyvän lakiesityksen 15 §:n muuttamista siten, että päästökauppakaudella 2008—2012 päästöoikeuksista 10 % huutokaupataan ja loput jaetaan maksutta. Huutokauppa poistaa ilmaisen alkujaon aiheuttamia ansiottomia voittoja erityisesti sähkömarkkinoilla, tuo valtiolle tuloja noin 300 miljoonaa euroa ja parantaa markkinoiden likviditeettiä. Tähän asti ongelmana on ollut, että kaupan volyymi on ollut hyvin pieni markkinoiden arvoon nähden, jolloin hinnanmuodostus ei toimi. Huutokaupan ajankohdasta ja ehdoista päättäisi valtioneuvosto.

Lakialoitteen 31 c §:ssä ehdotetaan muutoksia alaryhmien C (mm. kaukolämpölaitokset) ja D (mm. lauhdutusvoimalaitokset) leikkauskertoimiin. Näillä muutoksilla vähennetään ilmaisten päästöoikeuksien määrästä energia- ja ilmastostrategian jälkeen viidennen ydinvoimalan myöhästymisestä aiheutunut lisä sekä huutokaupattavat päästöoikeudet. Lakialoitteessa ehdotetaan, että alaryhmään C sovellettaisiin hallituksen esityksestä poikkeavasti leikkauskerrointa 0,75 ja alaryhmään D leikkauskerrointa 0,10. Hallituksen esityksen mukaiset kertoimet ovat alaryhmälle C 0,80 ja alaryhmälle D 0,33.

Aloitteen lakiehdotuksen 31 l §:ssä ehdotetaan hallituksen esitystä muutettavaksi siten, että valtio mitätöisi uusille osallistujille varatut, mutta käyttämättä jääneet päästöoikeudet. Käyttämättä jääneiden päästöoikeuksien myyminen tuottaisi markkinoille kuumaa ilmaa.

Aloitteen lakiehdotuksen pykälissä 31 f, 31 h, 31 i ja 31 n ehdotetaan muutoksia eri alaryhmien päästöoikeuksien jakoperusteisiin. Hallituksen esityksen mukainen päästöoikeuksien jako perustuu laitoksen keskimääräisiin päästöihin, eikä päästöoikeuksien määrä riipu laitoksen hyötysuhteesta, mikä suosii tehottomampia laitoksia ja syrjii investointeja laitoksen hyötysuhteen parantamiseen. Laitos, jonka hyötysuhde on alempi, tuottaisi samalla määrällä polttoainetta vähemmän energiaa kuin paremman hyötysuhteen omaava laitos, mutta saisi silti saman verran päästöoikeuksia.

Lakialoitteen 31 f §:ssä ehdotetaan muutokseksi, että alaryhmän B jakoperusteita muutetaan siten, että siihen kuuluville laitoksille päästökauppakaudelle 2008—2012 myönnettävät teollisuuden energiantuotannon ja sen yhteydessä tuotetun sähkön yhtä vuotta vastaavat päästöoikeudet lasketaan kertomalla teollisuuden energiantuotannon ja sen yhteydessä tuotetun sähkön keskimääräinen vuosituotanto keskimääräisellä ominaispäästökertoimella polttoainekulutuksen sijaan.

Lakialoitteen 31 h §:ssä ehdotetaan muutokseksi, että alaryhmän C laitoskohtaisia jakoperusteita ehdotetaan muutettavaksi siten, että päästöoikeudet kohdistetaan yksittäisille toiminnanharjoittajille kaukolämpöverkossa toimivien toiminnanharjoittajien polttolaitosyksiköiden kaukolämmön ja siihen liittyvän sähkön yhteenlasketun tuotannon suhteessa yhteisinä toimintavuosina 2002—2005.

Lakialoitteen 31 i §:ssä ehdotetaan, että alaryhmiin D ja E kuuluville laitoksille päästökauppakaudelle 2008—2012 myönnettävien päästöoikeuksien laskennassa käytetään laskennallista polttoaineenkulutusta keskimääräisen polttoaineenkulutuksen sijaan. Lisäksi ehdotetaan, että alaryhmässä D laskennallinen polttoaineenkulutus lasketaan jakamalla vuosien 2000—2003 keskimääräinen vuotuinen sähköntuotanto laskennallisella hyötysuhteella 0,5. Alaryhmässä E laskennallinen polttoaineenkulutus lasketaan jakamalla vuosien 1998—2002 keskimääräinen vuotuinen sähköntuotanto laskennallisella hyötysuhteella 0,5.

Lakialoitteen 31 n §:ssä ehdotetaan muutokseksi, että hallituksen esityksen mukaisen uuden laitoksen tai laitoksen muutoksen kaudella 2008—2012 myönnettävien yhtä vuotta vastaavien päästöoikeuksien yhtenä laskennallisena perusteena on laitoksen tai laitoksen muutoksen laskennallinen polttoaineenkulutus nimellisen lämpötehon sijaan.

Lakialoitteen 31 t §:ssä ehdotetaan muutosta hankemekanismien käytön enimmäismäärään. Päästökauppakaudelle 2008—2012 hankemekanismien käytön enimmäismääräksi ehdotetaan enintään viittä prosenttia kunkin laitoksen koko päästökauppakauden laskennallisista päästöoikeuksista.

Kioton pöytäkirja edellyttää, että mekanismien käyttö täydentää kotimaisia toimia. Valtio on jo sitoutunut hankkimaan mekanismeilla 2 miljoonaa tonnia vuodessa, ja viiden prosentin rajoitus sallisi yritysten hankkia vielä noin 2,5 miljoonaa tonnia lisää. Kun koko päästökauppasektorilta edellytettävä vähennys päästökauppakauteen 2005—2007 verrattuna on noin seitsemän miljoonaa tonnia vuodessa, rikkoisi tätä suurempi hankeyksiköiden käyttö täydentävyysvaatimusta vastaan.

Laitoskohtainen viiden prosentin rajoitus tarkoittaa käytännössä, että koko päästökauppasektorilla voidaan käyttää hankeyksiköitä viisi prosenttia laskennallisista päästöistä. Jos jollakin toiminnanharjoittajalla on hankeyksiköitä enemmän kuin se laitoskohtaisen rajan vuoksi pystyy käyttämään, se voi myydä hankeyksiköt toisille toiminnanharjoittajille tai päästöyksikkömarkkinoille.

Lakialoitteessa ehdotetaan lisättäväksi hallituksen esitykseen uusi 34 a §, jolla eduskunta päättää päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Päästöoikeuksien jakopäätöksellä luovutetaan teollisuudelle noin neljän miljardin euron arvosta valtiolle kuuluvia päästöoikeuksia. Oikeuksien kokonaismäärä on valtiontalouden sekä ilmasto- ja energiapolitiikan kannalta merkittävä päätös, joka tulee antaa eduskunnan tehtäväksi. Eduskunnan tulee päättää jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä valtioneuvoston perustellun esityksen pohjalta ennen kansallisen jakosuunnitelmaesityksen viimeistelyä.