PERUSTELUT
Voimassa olevan tupakkalain rangaistussäännösten
käyttö on jäänyt nykyisellään
hyvin vähäiseksi. Tuomioistuintilastojen mukaan
tupakan myyntirikkomuksesta tuomittiin vuonna 2000 koko maassa yksi
10 päiväsakon rangaistus, vuonna 1999 ei yhtään.
Tupakkatuotteiden alaikäisiä koskevan myyntikiellon
rikkominen on edelleen varsin yleistä, kuten Tampereen
yliopiston vuonna 2007 tekemän Nuorten terveystapatutkimuksen
tulokset esimerkiksi 14- ja 16-vuotiaiden kohdalla osoittavat. Ostajan
iän kasvaessa myyntikiellon rikkominen yleistyy jyrkästi.
Nuorten terveystapatutkimuksen tietojen mukaan myyntikieltoa rikottiin
vuonna 2007 joka kuukausi 14-vuotiaiden kohdalla noin 15 500
kertaa kuukaudessa ja 16-vuotiaiden kohdalla noin 70 000
kertaa kuukaudessa.
Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan päivittäin
tupakoivat nuoret hankkivat savukkeita joko kaupallisista tai sosiaalisista
lähteistä. Kaupallisten lähteiden eli
vähittäismyymälöiden käyttö on
yleistä. Suuri osa 14- ja 15-vuotiaista pitää savukkeiden
ostamista helppona tai erittäin helppona. Sosiaalisia lähteitä ovat
tupakoitsijoiden 18 vuotta täyttäneet ystävät
ja muut aikuiset.
Nikotiiniriippuvuus syntyy jo lyhytaikaisenkin tupakoinnin nojalla.
Lapsivuosien vähäinenkin tupakointi tuottaa elimistölle
jo pysyviä vaurioita. Lasten terveydelle tupakoinnista
aiheutuvia vahinkoja voidaan luokitella siten, että rikoslain
21 luvun 6 §:n kriteerit törkeästä pahoinpitelystä (vaikea
ruumiinvamma tai vakava sairaus) täyttyisivät.
Tupakointi aiheuttaa Suomessa vuosittain yli 5 000 ihmisen
kuoleman ja vammauttaa vielä useampia. Ne, jotka kuolevat
tupakkatauteihin, ovat miltei poikkeuksetta (95— 98 %)
aloittaneet polttamisen alaikäisenä. Nämä ihmiset
menettävät elämästään
keskimäärin 22 vuotta. Tupakoinnin vuoksi on Suomessa
vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja 600 000
lääkärissäkäyntiä.
Tupakkasairauksien hoito puolestaan sitoo vuoden aikana yhden suuren
keskussairaalan verran sairaansijoja. Se merkitsee yli 220 000
hoitopäivää yleissairaalassa.
Tupakoinnista aiheutuvien kustannusten arvioiminen
on erittäin monimutkaista. Menoja arvioidessa tulee ottaa
huomioon mm. ehkäisy-, diagnosointi- ja hoito- sekä kuntoutuskustannukset,
sairauspoissaolot, työkyvyttömyys ja ennenaikaiset
kuolemat. Maailmanpankki on laskenut, että rikkaissa maissa
kaikista terveydenhuollon kustannuksista 6—15 % johtuu
tupakoinnista.
Tupakkasairauksien hoitokustannukset vaihtelevat taudeittain.
Esimerkiksi tupakoivilla varsin yleisen kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja
keuhkoahtaumataudin aiheuttamat vuosittaiset hoitokustannukset arvioitiin
vuonna 1997 1,5 miljardiksi markaksi (250 milj. euroa) ja kokonaisvaikutukset
5 miljardiksi markaksi (840 milj. euroa). Nämä luvut
käsittävät ainoastaan yhden, joskin varsin
yleisen, tupakkasairauden hoitokustannukset. Valtiovarainministeriö on puolestaan
laskenut tupakkaveron tuotoksi vuonna 2008 611 000 000
euroa. Verokertymä on pysynyt suhteellisen tasaisena. Valtion
saamilla tupakkaveron tuotoilla ei kateta tupakkasairauksien hoidosta
aiheutuvia kustannuksia.
Nuorten tupakointi on edelleen yleistä ja tytöillä yleisempää kuin
aikuisilla naisilla. Kansanterveyslaitoksen Aikuisväestön
terveyskäyttäytymistutkimuksen mukaan vuonna 2007
työikäisistä miehistä 26 prosenttia
ja naisista 17 prosenttia tupakoi päivittäin.
Tampereen yliopiston Nuorten terveystapatutkimuksen 2007 mukaan
vuonna 2007 16—18-vuotiaista pojista tupakoi päivittäin
24 prosenttia ja tytöistä 25 prosenttia.
14—18-vuotiaiden tupakointi väheni hetkellisesti
1970-luvun lopulla erityisesti nuorten tupakoinnin vähentämiseen
suunnatun lakiuudistuksen jälkeen. Vaikutus jäi
kuitenkin lyhytaikaiseksi, erityisesti tyttöjen tupakointi
alkoi yleistyä 1990-luvun loppupuolella. Erot poikien ja tyttöjen
tupakoinnin yleisyydessä ovat sittemmin tasoittuneet. Viime
vuosina tupakointi on tyttöjen keskuudessa ollut yleisempää kuin
pojilla vastaavassa ikäryhmässä.
Tupakoinnin haittoja ei voida ajatella vain taloudellisen kannattavuuden
näkökulmasta. Sairastumiseen liittyy aina potilaan
ja hänen läheistensä inhimillistä hätää ja
kärsimyksiä, eikä niitä pystytä mittaamaan
rahassa. Jokainen elämä on arvokas, ja yhteiskunnan
perusvelvollisuus on suojella ja edistää terveyttä.
Jokaisella on myös oikeus saada parasta mahdollista hoitoa.
Vaikka lääketiede on kehittynyt nopeasti viime
vuosikymmeninä, vaikeiden tupakkasairauksien hoitoon ei
ole löydetty parantavia menetelmiä. Lopettamalla
tupakointi tupakoivan vaara sairastua tupakkatautiin pienenee. Lopettamisen vaikutus
vaihtelee taudeittain, mutta sairastumisriski vähenee välittömästi
tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Tämän
vuoksi on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kannattavaa keskittyä tupakkasairauksien
ehkäisyyn ja vähentämiseen. Tupakkatautien
ehkäisyssä tärkeintä on puuttua lasten
(alle 18-vuotiaiden) tupakointiin. Nuorten tupakoinnin vähentämisessä keskeistä on
saada
tupakan myyminen alaikäiselle vähentymään.
Alkoholilain 85 §:n mukaan luvattomasta alkoholipitoisen
aineen myymisestä tai välittämisestä on
tekijä tuomittava sakkoihin tai vankeuteen enintään
kahdeksi vuodeksi. Teon ollessa kokonaisuutena arvostellen vähäinen
rikoksentekijä on tuomittava alkoholipitoisen aineen välittämisrikkomuksesta
sakkoon. Alkoholijuoman tai väkiviinan välittämisestä ilman
palkkiota henkilölle, jolle alkoholijuomaa alkoholilain (1143/1994)
16 §:n mukaan ei saa myydä, on tekijä tuomittava
alkoholipitoisen aineen välittämisestä ilman
palkkiota sakkoon. Mikäli 85 §:ssä tarkoitettua
rikollista toimintaa tai sen rahoittamista harjoitetaan ammattimaisesti
tai tavanomaisesti, rangaistuksena on alkoholilain 87 §:n
mukaisesti vankeutta vähintään kuusi kuukautta.
Koska vankeuden enimmäismäärää ei ole
tässä yhteydessä säädetty,
se on rikoslain yleissäännöksen mukaisesti
12 vuotta.
Rikoslain 50 luvun mukaan huumausainerikoksista tekijä on
tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi
vuodeksi ja vastaavasti huumausaineiden levittämisestä alaikäisille
rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta
vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään
kymmeneksi vuodeksi.
Nämä vertailut muihin rangaistussäännöksiin antavat
osaltaan perusteen myös tupakkalain rangaistussäännösten
muuttamiselle.