PERUSTELUT

Voimassa olevan, 29 päivänä joulukuuta 1994 annetun autoverolain (1482/1994) 28 §:n 1 momentissa säädetään luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/1991) 2 §:n 5 kohdassa tarkoitettuun tilausliikenteeseen tarkoitetun auton autoveron alennuksesta ja autoveron alennuksen pienentämisestä.

Autoverolain mukaan laissa luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä ja taksiliikennelaissa (217/2007) säädetyllä tavalla taksiliikennettä harjoittava saa hyödykseen autoveron alennuksen täysimääräisenä, kun uutena taksikäyttöön rekisteröity auto on ollut mainitussa käytössä vähintään kolmenkymmenenkuuden kuukauden ajan. Mikäli taksiliikenteen harjoittaja vaihtaa autonsa ennen tämän määräajan täyttymistä, pienennetään autoveron alennusta perimällä autovero kuoleentumattomalta ajalta takaisin.

Edellä sanottu jo pitkään voimassa ollut autoveron alennuksen periaate ei ota huomioon niitä muutoksia, jotka autokaupan piirissä nykyään on havaittavissa, eikä myöskään tue riittävästi liikennepäästöjen vähentämiseen tähtääviä tavoitteita.

Aikaisemmin perusteluna kolmenkymmenenkuuden kuukauden säännön säilyttämiselle on ollut se, että auton aikaisempi vaihto tuottaa käytännössä samansuuruisen hyödyn paremman hyvityshinnan muodossa kuin mitä autoveron kuoleentumattoman osan takaisinperintä aiheuttaa. Nykyisessä autokaupan tilanteessa näin ei käytännössä ole. Autokaupan hinnoitteluperusteet vaihtoautolle ovat jo muutaman vuoden tarkoittaneet melko voimakkaasti alenevaa suuntausta myös uudempien vaihtoautojen hyvityshinnoille. Koska eräs hyvityshintaan merkittävästi vaikuttavista seikoista auton iän lisäksi on ajomäärä, tarkoittaa tämä erityisesti taksikäytössä olevien autojen hinnan voimakasta laskua jo kahden vuoden käytön jälkeen. Tällä on liikenteenharjoittajalle taloudellisia toimintaedellytyksiä hankaloittava vaikutus. Myös uusille autoille annettavat valmistajien takuut päättyvät yleensä kahden vuoden kuluttua tai tietyn vuotuisen ajokilometrimäärän täyttyessä, mikä yleensä taksiliikenteessä täyttyy ennen kolmen vuoden käyttöä.

Toinen huomioon otettava asia on pyrkimys entistä vähäpäästöisempien autojen käyttöön. Autoteollisuuden kehitystyö painottuu voimakkaasti päästökuorman pienentämiseen, mikä tarkoittaa uusien polttoaine- ja teknisten ratkaisujen nopeaa markkinoille tuloa. Myös Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön tavoitteet tähtäävät nopealla aikataululla tapahtuvaan liikennepäästöjen vähentämiseen. Kun taksien ajomäärät ovat moninkertaiset yksityisautoilla keskimäärin ajettaviin kilometrimääriin nähden, on uusien vähäpäästöisten ratkaisujen mahdollisimman nopealle käyttöönotolle taksiliikenteessä vahvat perusteet. On myös syytä todeta, että taksit ovat olennainen osa joukko- ja julkista liikennettä. Autoveron alennuksen kuoleentumisajan lyhentämisen aiheuttama valtion verotulojen vähennys on asiakokonaisuus huomioiden merkityksetön, joten sekään ei olisi esteenä kuoleentumisajan lyhentämiselle.

Myöskään aiemmin muualla kuin Suomessa käytössä olleiden edellä mainittuun käyttöön Suomessa rekisteröityjen autojen osuuteen ja niiden aiheuttamiin verokertymiin lainmuutoksella ei olisi käytännön merkitystä.

Edellä oleviin perusteluihin viitaten on tarpeen muuttaa autoverolain 28 §:n 1 momentin säädös autoveron alennuksen pienentämisestä niin, että autoveron kuoleentumisaika lyhennetään kahteenkymmeneenneljään kuukauteen.