PERUSTELUT

Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen

Eri arvioiden mukaan työnantajalle kertyy kustannuksia lasta kohti 7 000—10 000 euroa, ja kokonaisuudessaan lasten syntymään liittyvien kustannusten on arvioitu olevan noin 160 miljoonaa euroa vuodessa, kun Kansaneläkelaitoksen korvaukset on otettu huomioon. Kustannukset eivät jakaudu tasan työnantajien kesken, vaan niistä valtaosan kattaa äidin työnantaja. Hallituksen esityksen perusteella työnantaja saa täyden korvauksen vuosilomista ja nykyistä suuremman korvauksen äitiysvapaa-ajalta maksetusta palkasta, joka kuuluu monilla aloilla työehtosopimukseen. Vihreän eduskuntaryhmän mielestä tämä ei ole riittävää, vaan vanhemmuuden kustannukset on tasattava kokonaan kaikkien työnantajien kesken.

Vihreän eduskuntaryhmän ehdotuksessa työnantajalle korvattaviksi kustannuksiksi tulisivat hallituksen esittämien parannusten lisäksi äitiysvapaan ajalta maksettu palkka tai vastaava korvaus kokonaan, raskauden aikana maksettu sairauslomapalkka enintään seitsemän päivän ajalta ja alle 10-vuotiaan lapsen äkillisesti sairastuttua tilapäisen hoitovapaan ajalta maksettu palkka enintään neljän päivän ajalta. Lisäksi korvattaisiin maksimissaan yhden kuukauden ajalta palkkakulut, jotka aiheutuvat äitiys- ja vanhempainvapaan ajalle työpaikalle palkatun sijaisen ja pitkältä yli neljän kuukauden perhevapaalta työhön palaavan työntekijän työhön perehdyttämisestä. Korvausta ei makseta enempää kuin se määrä, minkä työnantaja on ollut velvollinen maksamaan lain mukaisina kustannuksina.

Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että uudistuksen kustannukset katetaan työnantajien ja vakuutettujen vakuutusmaksuilla. Tästä huolimatta sairausvakuutusmaksua ei nosteta vuonna 2007. Vihreän eduskuntaryhmän ehdotus on hallituksen esitystä laajempi, mikä tarkoittaa, että jatkossa vakuutusmaksua voidaan joutua korottamaan noin 0,15 prosenttiyksiköllä, jotta vanhemmuuden kustannukset saadaan kokonaan tasattua. Korotus on kohtuullinen, mutta sen riittävyys tulee tarvittaessa arvioida tarkemmin. Sosiaaliturvamaksun korotustarve kustannusten kattamiseksi ei kokonaisuudessaan tule olemaan kohtuuton.

Isälle korvamerkityn vanhempainvapaan jatkaminen

Vanhemmuuden kustannusten tasaamisen lisäksi on välttämätöntä kannustaa isiä käyttämään nykyistä enemmän vanhempainvapaita, jotta tasa-arvo paranee niin työ- kuin perhe-elämässäkin. Tärkein syy siihen, miksi isät eivät käytä vanhempainvapaata, on taloudellinen tilanne. Muita syitä ovat työesteet, uralla eteneminen sekä työnantajien ja työtovereiden asenteet.

Isälle osoitetun vanhempainrahakauden rakentaminen on ohjausväline, jolla olisi hallituksen esityksenkin mukaan merkittävä vaikutus isien vanhempainvapaan käyttöön. Nykyinen isäkuukausi on jo ollut askel tähän suuntaan, sillä 12 lisäpäivää on tarkoitettu vain isän käyttöön. Isäkuukauden pidentäminen on hallituksen esittämää isän korotettua päivärahaa koskevaa esitystä tehokkaampi ja tasapuolisempi tapa kannustaa isiä käyttämään vanhempainvapaata.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä isälle tarkoitettua päivärahakautta on pidennettävä 36 päivällä. Näin isä, joka käyttää 12 päivää vanhempien yhteisestä vanhempainrahakaudesta, voi käyttää nykyisen 12 lisäpäivän sijaan 48 lisäpäivää. Näin isällä on ansiosidonnainen kolmen kuukauden jakso, jonka käyttäminen olisi perheelle edullista. Tämä yhdistettynä hallituksen esitykseen, jolla isäkuukauden käyttöajankohtaa joustavoitetaan, tarkoittaa isien vanhempainvapaiden merkittävää lisääntymistä. Kun isät ottavat nykyistä laajemmin vastuuta pienten lasten hoidosta, se voi jatkossa tarkoittaa, että yhä suurempi osa isistä käyttää myös hoitovapaaoikeutta ja oikeutta vanhempien yhteiseen vanhempainrahakauteen.

Vihreä eduskuntaryhmä on jättänyt talousarvioaloitteen, jossa ehdotetaan rahoitus nykyistä pidemmän isälle korvamerkityn vanhempainvapaan kustannusten kattamiseen.

Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan korottaminen

Vähimmäismääräistä vanhempainpäivärahaa saaneiden naisten määrä kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kun vuonna 1990 vanhempainpäivärahaa saaneista äideistä vain 5,3 prosenttia sai sitä vähimmäismääräisenä, oli vastaava osuus vuonna 1996 jo 30,1 prosenttia. Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan saajien määrä on jäänyt myönteisestä kehityksestä huolimatta pysyvästi varsin korkealle tasolle. Vuonna 2005 maksettiin 19,7 prosenttia äitien vanhempainpäivärahoista vähimmäismääräisinä.

Vähimmäistaso on niin matala, että sen perustuslainmukaisuus on kyseenalainen. On täysin kohtuutonta, että samalla kun hallituksen esitys parantaa kaikkien muiden vanhempainpäivärahansaajien asemaa, vähimmäistaso on jätetty paikalleen. Vähimmäismääräisten etuuksien, perusturvan, jälkeenjääneisyys on keskeinen syy siihen, että lapsiperheiden tulokehitys on eriytynyt voimakkaasti ja lapset ovat eriarvoistuneet. Vähimmäismääräisen vanhempainpäivärahan korottaminen on tarpeellinen toimi lasten köyhyyden poistamiseksi.

Esitämme äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistason korottamista samalle tasolle kuin työmarkkinatuen ja työttömän työttömyyspäivärahankin. Vihreän eduskuntaryhmän korotusesityksen jälkeen kuukausittainen summa nousee 597 euroon. Ehdotus työmarkkinatuen korottamisesta on myös osa vihreän eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettia.

Adoptiovanhempien vanhempainvapaan pidentäminen

Nykyään ottovanhemman vanhempainvapaan pituus on sidottu lapsen syntymän ajankohtaan. Vanhempainvapaan pituus on 234 arkipäivää lapsen syntymästä. Jos lapsen syntymästä on kulunut yli 54 arkipäivää, oikeus vanhempainvapaaseen on 180 arkipäivää. Koska lapsen adoptio voi tapahtua kotimaisessa adoptiossa vasta kahdeksan viikon kuluttua lapsen syntymästä ja kansainvälisissä adoptioissa lapseksi ottaminen tapahtuu vielä tätäkin myöhemmin, ottovanhemman vanhempainvapaan pituus on yleensä 180 arkipäivää. Hallituksen esityksessä tätä aikaa ehdotetaan pidennettäväksi 200 päivään.

Vanhemman ja lapsen välisen suhteen muodostuminen vaatii aikaa riippumatta siitä, kuinka vanha lapsi on. Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa, että adoptiovanhemmilla on jatkossa mahdollisuus pitää vanhempainvapaata 263 päivää lapseksi ottamisesta riippumatta siitä, kuinka pian syntymän jälkeen adoptio tapahtuu.