Jo kymmenen vuotta sitten tehdyissä selvityksissä arvioitiin,
että EU:n alueella pienten ja keskisuurten yritysten omistajanvaihdoksiin
liittyvät ongelmat vaarantavat vähintään
30 000 yritystä ja 300 000 työpaikkaa
vuosittain. Heinäkuussa 2002 Euroopan komissio antoi sukupolvenvaihdoksia
koskevan asiantuntijaraportin, jonka mukaan seuraavien kymmenen
vuoden aikana noin kolmannes Euroopan pienistä ja keskisuurista yrityksistä joutuu
syystä tai toisesta harkitsemaan sukupolvenvaihdosta ja
omistuspohjan muuttamista. Siksi monissa Euroopan maissa sukupolvenvaihdoksen
verotusta koskevia säännöksiä on
joko muutettu tai niiden muuttamista valmistellaan. Suomessa Perheyritysten
liitto on arvioinut, että yli 50 000 yritystä (yli
30 % maamme yrityksistä) suunnittelee
tai toteuttaa sukupolvenvaihdoksen seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Sen arvioitiin koskevan noin 500 000 työpaikkaa.
Perintö- ja lahjaveron on nyt eduskunnan käsiteltävänä olevassa
valtion talousarvioesityksessä arvioitu kuluvana vuonna
tuottavan valtiolle 459 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 448,8 miljoonaa
euroa. Viime vuonna tuottoja kirjattiin 411,3 miljoonan euron edestä.
Vaikka veroastetta ei ole kiristetty, veron tuotto on kasvanut kaksikymmenkertaiseksi
vuoteen 1986 verrattuna. Veron poistamisen merkitys valtiontalouden tasapainon
kannalta on vähäisempi kuin tuloveron alentamisen
yhdellä prosenttiyksiköllä.
Ruotsissa perintö- ja lahjaverosta ollaan luopumassa,
koska siellä ollaan huolissaan pääomien
siirtymisestä ulkomaille kotimaisten sijoitusten ja investointien
sijasta. Tutkimusten mukaan kotimaiset omistajat ovat kaukonäköisempiä,
mikä on tärkeää pitkävaikutteisten
tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien kannalta. Kotimaisilla omistajilla
on keskimäärin paremmat tiedot yritysten tilasta
ja toimintaympäristöstä, ja siksi heidän
tuottovaatimukseensa ei tarvitse sisällyttää niin
suurta riskipreemiota.
Virossa ja Latviassa perintö- ja lahjaveroja ei peritä ollenkaan.
Liettuassa perinnöt puolisolle, rintaperillisille ja vanhemmille
ovat verovapaita, eikä maassa ole lahjaveroa. Italiassa
ei peritä veroa perinnön tai lahjan siirtymisestä.
Isossa-Britanniassa puoliso ei joudu maksamaan perintöveroa
ja lisäksi yritysvarallisuus tai maatila ovat joko verovapaita
kokonaan tai puoliksi.
Nykyisen lainsäädännön mukaan
perintöveroa on suoritettava perintönä tai
testamentilla saadusta omaisuudesta, jos perinnönjättäjä taikka
perillinen tai testamentinsaaja asui kuolinhetkellä Suomessa,
sekä perintönä tai testamentilla saadusta
Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta sekä sellaisen
yhteisön osakkeista tai osuuksista, jonka varoista enemmän
kuin 50 prosenttia muodostuu Suomessa olevasta kiinteästä omaisuudesta.
Henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on
täällä varsinainen asunto ja koti. Lahjoituksella
tai testamentilla esimerkiksi kotimaista elinkeinoelämää edistävään
tai muuhun yleishyödylliseen tarkoitukseen luovutettu omaisuus
on vapaa perintö- ja lahjaverosta.
Perintövero määrätään
saantohetkellä, vaikka perinnönsaajalla ei olisi
aikomustakaan tai edes mahdollisuutta myydä perinnöksi
saatua omaisuutta. Veron määrään
ei myöskään ole mahdollisuutta saada
kevennystä esimerkiksi sairaudesta tai työttömyydestä johtuvan
heikon maksukyvyn perusteella. Tällöin pitää ottaa
velkaa verojen maksamiseksi tai realisoida sellaista omaisuutta,
mistä ei haluttaisi muutoin luopua. Kaikilla perinnönsaajilla
ei ole yhteneviä mahdollisuuksia välttyä maksamasta
perintöveroa. Mikäli perinnön verottamisesta
siirryttäisiin yksinomaan luovutusvoiton verottamiseen,
niin silloin vain perintönä siirtyvää omaisuutta,
esim. asuntoa tai kesämökkiä, ei verotettaisi
ennen kuin joku perillinen päättäisi
siitä luopua, ts. vero syntyisi vasta sillä hetkellä,
kun tulokin syntyy, eli realisoitaessa myyntikohde.
Kuten varallisuusverokin, myös perintövero kohdistuu
samalla tavalla sekä tuottavaan että tuottamattomaan
omaisuuteen. Kun väestö keskimäärin
elää entistä pidempään,
myös perinnönsaajat ovat entistä vanhempia.
Heillä on yleensä ottaen enemmän varallisuutta
ja parempi tulotaso kuin nuorilla, mutta jos perinnönsaaja
on eläkeläinen eikä kuolinpesässä ole
käteistä tai muita likvidejä varoja perintöverojen
maksamiseen, niin esimerkiksi kiinteistöomaisuudesta saatetaan
joutua luopumaan veronmaksun vuoksi. Aikaisemmin nuoremmat sukupolvet
ovat yleensä ottaen ansainneet omia vanhempiaan paremmin
elinkaaren samassa vaiheessa, mutta tulevaisuudessa tämän
säännön poikkeukset tulevat lisääntymään
merkittävästi. Perintöveron rasituksen
lisäksi omaisuudesta tai sen osasta voidaan joutua luopumaan
kokonaan, jos perinnönsaajia on useita eikä kukaan
pysty tai halua lunastaa toisten osuuksia itselleen.
Perintö- ja lahjavero on progressiivinen, eli se kohtelee
samanlaista omaisuutta eri tavalla sen mukaan, paljonko on perinnön
kokonaismäärä. Jos omaisuus testamentilla
määrätään yhteisesti kahdelle
tai useammalle henkilölle, jotka ovat sukulaisuussuhteessa
testamentintekijään, määrätään
vero sen henkilön sukulaisuuden mukaan, joka on kaukaisinta
sukua. Tämä nykyisen lain 15 § kohtelee
huonosti rintaperillisiä, so. sukulaisuussuhteen perusteella
ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvia.
Perheyritykset ovat tärkeitä Suomelle. Perheyrityksen
käsitettä ei pidä kuitenkaan rajata ainoastaan
perintönä tulleeseen yrittäjyyteen, vaan kaikkia
sukupolvenvaihdoksia pitäisi helpottaa. Yhteiskunnan yksilöllistyminen
ja perheiden koon pieneneminen antavat aiheen tukea sukupolvenvaihdoksia
ja perinnönjakoa laajemmalle kuin vain rintaperillisten
kesken. Perheen ulkopuolelta tulevien jatkajien asema on yhtä vaikea tai
jopa vaikeampi kuin ennen. He eivät saa yritystä lahjana,
vaan se on ostettava. Myyjän pitäisi saada yrityksestä entistä parempi
hinta, koska verouudistus kiristi hieman yrityskauppaan kohdistuvaa
verotusta. Jatkajista on nyt iso pula. Tämä näkyy
yrityskauppojen hinnoissa. Monet yrittäjät joutuvat
myymään yrityksensä kilpailijalle pilkkahintaan
tai lopettamaan. Yritystoiminta keskittyy, kilpailu taantuu ja hinnat
nousevat. Sukupolvenvaihdosten eriarvoinen verokohtelu vääristää kilpailua.
Uudistus voi aiheuttaa ongelmia myös vanhoille perheyrityksille. Pahimmassa
tapauksessa verotussyyt ratkaisevat jatkajan valinnassa
Kun Ruotsin esitys tuli julkisuuteen, vaati toinen valtiovarainministeri
Wideroos meilläkin perintö- ja lahjaverosta luopumista,
minkä ministeri Kalliomäki torjui saman tien.
Hänen mukaansa valtiolla ei ole varaa luopua verosta, joka tuottaa
vuosittain 450 miljoonaa euroa tuloa valtion kassaan. Olennaisempaa
olisikin pohtia sitä, kuinka paljon pienempi kansantulo
on siihen tilanteeseen verrattuna, että perintö-
ja lahjaverosta olisi luovuttu kokonaan.
Kansainvälinen verokilpailu kohdistuu moniin tuotannontekijöihin,
joista pääoma on kaikkein liikkuvin ja herkin
etsiytymään muualle. Siksi siihen kohdistuvan
verokohtelun pitää olla kohtuullinen ainakin Euroopan
unionin sisäisessä vertailussa. Suurista markkina-alueista
etäällä sijaitsevan maan verotuksen tulisi
olla oikeastaan keskimääräistä houkuttelevampi
sekä tasonsa että verokantansa puolesta.