Laki lähestymiskiellosta (898/1998) tuli voimaan vuoden 1999 alussa. Laki on tarpeellinen väkivalta- ja muiden henkilöön kohdistuvien vakavien rikosten ehkäisyssä ja niiden uhan torjunnassa. Lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä.

Laissa on ilmennyt useita puutteita. Eräs vakava puute koskee lähestymiskieltoa tilanteessa, jossa vanhemmilla on yhteisiä lapsia. Lähestymiskiellolla pyritään siihen, että väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutunut voi elää turvallista, normaalia elämää. Voimassa olevan lähestymiskieltolain mukaan kiellon kohteena oleva ei saa ottaa yhteyttä kiellolla suojattuun. Kielto ei koske 3 §:n mukaan yhteydenottoja, joihin on asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia.

Hallituksen esityksessä HE 41/1998 vp lähdetään asiallisin perustein sallittujen ja ilmeisen tarpeellisten yhteydenottojen määrittelyssä siitä, että ne ovat poikkeustapauksia. Esimerkkeinä mainitaan lapselle tapahtunut onnettomuus ja omaisuuden ositustoimenpiteiden vaatimat yhteydenotot. Lapsen saamisen yhteydessä eli yleensä joka toinen viikonloppu tapahtuvat yhteydenotot ovat voimassa olevan lain tulkinnan mukaan sallittuja, huolimatta siitä, että ne ovat säännöllisiä. Kun lähestymiskieltoa koskevassa päätöksessä tulee lain perustelujen mukaan mahdollisuuksien mukaan ennakoida tarpeelliset yhteydenotot ja määrätä ne uhan vähentämiseksi järjestettäviksi esimerkiksi lakimiehen tai sosiaaliviranomaisen välityksellä tai sivullisten läsnä ollessa, näin tulisi tehdä myös lapsen tapaamisten järjestämisen kohdalla.

Perheväkivalta on Suomessa vakava ongelma, jota yhä valitettavasti pidetään perheen sisäisenä asiana. Väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutuvien naisten, miesten ja lasten asema on turvattava nykyistä tehokkaammin lainsäädännöllä myös yhteishuoltajuustilanteissa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa perheväkivaltaa käyttänyt henkilö ei pääsääntöisesti voi saada lasten huoltajuutta eikä tavata heitä muutoin kuin valvotuissa olosuhteissa. Vaikka lapsi ei kokisi fyysistä väkivaltaa, pelkkä väkivallalla uhkailu ja sen näkeminen aiheuttaa lapselle psyykkisiä vaurioita, ja valitettavasti altistaa hänet itsensä myös tulevaksi väkivallan käyttäjäksi. Lapsen oikeus turvallisuuteen tulisi ensisijaisesti varmistaa samalla, kun pyritään siihen, että lapsella olisi oikeus tavata väkivaltaistakin vanhempaansa.

On perusteltua säätää, että lähestymiskieltoon määrätty henkilö saa tavata entisen puolisonsa kanssa asuvia lapsiaan ainoastaan valvotuissa olosuhteissa lasten turvallisuuden takaamiseksi. Jos lähestymiskieltoon haettu henkilö on jo aikaisemmin tuomittu puolison henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvasta rikoksesta tai sellaisen yrityksestä, tai jos uhkausten, aikaisempien rikoksien tai muun käyttäytymisen perusteella rikoksen uhka vaikuttaa todennäköiseltä myös ulkopuolisen henkilön havaittavissa olevassa määrin, käräjäoikeudella tulee olla mahdollisuus antaa lapsen asumista ja tapaamista koskevia väliaikaisia määräyksiä lähestymiskieltoa koskevan asian yhteydessä. Käräjäoikeus voisi äärimmillään määrätä lapsen ja vanhemman välisen tapaamiskiellon. Lapsen tapaamiskielto olisi syytä määrätä esimerkiksi parisuhteen ollessa juuri purkautumassa tai juuri purettu, jos toinen puolisoista on uhannut surmata toisen. Lasten henki ja turvallisuus saattaa viimeaikaisten esimerkkien perusteellakin olla tällaisessa tilanteessa vakavasti uhattu.