Laki vuorotteluvapaakokeilusta tuli voimaan vuoden 1996 alusta, ja se on voimassa vuoden 2002 loppuun asti. Vuorotteluvapaa on järjestely, jossa kokoaikatyössä ollut työntekijä siirtyy työnantajansa kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vuorotteluvapaalle ja työnantaja palkkaa samaksi ajaksi työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön.

Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän työssäolo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden välittömästi ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tämän vuoden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 päivän palkaton poissaolo. Silloin edellytetään, että henkilö on 13 edeltäneen kuukauden aikana ollut työssä samalla työnantajalla vähintään 12 kuukautta. Näiden ehtojen johdosta äitiys- ja vanhempainloman tai hoitovapaan jälkeen henkilöllä ei ole vuoteen mahdollisuutta vuorottelukorvaukseen, vaikka näiden tukien joustava ja tarkoituksenmukainen käyttö tätä edellyttäisi.

Opiskelun ohella vuorotteluvapaan ottamisen merkittävimpiä syitä on ajan varaaminen perheelle ja lasten hoitoon. Koska hoivatyö näyttää muodostuneen yhdeksi keskeisimmistä vuorotteluvapaan käyttötarkoituksista, äitiys-, isyys- ja vanhempainlomalta tai hoitovapaalta palaavan vuorotteluvapaaoikeuden rajaaminen pois on epätarkoituksenmukaista. Lapsiperheet ovat tänä päivänä lujilla. Ajankäyttö perheen hyväksi on yhteiskunnan kannalta toivottavin tapa käyttää vuorotteluvapaasta saatu aika. Ei ole nähdäksemme mitään perusteltua syytä estää pienten lasten vanhempia saamasta vuorotteluvapaata kiireiseen elämäntilanteeseen.

Samassa yhteydessä laki vuorotteluvapaasta tulisi vakinaistaa.