Maailman energiapoliittisessa tilanteessa on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana suuria muutoksia. Energiahuollossamme on ilmennyt monia epävarmuustekijöitä. Öljyn tuotantoa ovat vaikeuttaneet toisaalta luonnonilmiöt ja toisaalta sekava poliittinen tilanne keskeisillä öljyntuotantoalueilla. Venäjän sekä kaasu- että sähkötoimitukset ovat olleet epävarmoja. Suomi on tällä hetkellä liian riippuvainen tuontienergiasta, omavaraisuusastetta on nostettava. Suomessa vallitsee kansallinen yksituumaisuus siitä, että uusiutuvien raaka-aineiden osuutta myös polttonesteissä tulee kasvattaa.

Suomi on allekirjoittanut Kioton ilmastosopimuksen, jossa sitoudutaan vähentämään kasvihuonekaasuja. Sen mukaisesti Suomen tulee alentaa päästöjään vuosien 2008—2010 aikana vuoden 1990 tasolle. Kioton sopimus velvoittaa maan hallitusta ja eduskuntaa tekemään päätöksiä, joilla vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja tehostetaan uusiutuvien energiavarojen hyödyntämistä niin teollisuudessa, liikenteessä kuin lämmityksessäkin. Euroopan unioni on tämän vuosituhannen alussa asettanut tavoitteeksi liikenteen biopolttonesteiden lisäämisen. Vuoden 2005 loppuun mennessä niiden osuuden kaikista liikennepolttoaineista olisi tullut olla kaksi prosenttia ja vuoteen 2010 mennessä 5,75 prosenttia. Suomi on paljon jäljessä näistä EU:n asettamista tavoitteista: vain 0,1 prosenttia polttonesteistä on bioperäisiä. EU:n komissio onkin useasti nuhdellut Suomea biopolttoaineiden vähäisestä osuudesta tieliikenteessä.

Kioton sopimus ja edellä mainitut EU:n omat toimenpiteet tähtäävät ilmaston lämpenemisen hidastamiseen. Ympäristövaikutukset ovatkin oleellinen peruste energiapäätöksiä tehtäessä. Kiistattomasti on todistettu, että tällä hetkellä napajäätiköt sulavat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Ilmastomuutoksesta aiheutuvat voimakkaat luonnon katastrofit ovat jo aiheuttaneet ja tulevat edelleen aiheuttamaan muutoksia koko maapallon energiahuoltoon.

Öljyn kulutuksen ennustetaan ilman erityisiä toimenpiteitä kasvavan lähivuosikymmenten aikana useita kymmeniä prosentteja. Tästä kasvusta jopa 80 prosenttia johtuu Kiinan, Intian ja kehitysmaiden kasvavasta kulutuksesta. Jotta Euroopassa voidaan taata energian saatavuus, kohtuulliset hinnat sekä ympäristön kannalta kestävät ratkaisut, uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä huomattavasti. Samalla voidaan Suomessa luoda mahdollisuuksia uudelle yritystoiminnalle sekä hyödyntää suomalaista osaamista. Suomessa on käyttämätöntä potentiaalia uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämisessä. Uusiutuvien energialähteiden laajamittainen käyttöönotto ja bioenergian hyödyntäminen vähentävät ympäristökuormitusta sekä hidastavat kasvihuoneilmiötä.

Suomi on uusiutuvan energian käyttäjänä maailman kärkimaita. Pääosin tämä selittyy metsäteollisuutemme eri tuotantovaiheissa syntyvien sivutuotteiden hyödyntämisellä. Sen sijaan liikenteen biopolttoaineitten käytön osalta Suomea voidaan kutsua kehitysmaaksi. Useat EU- maat ovat kasvihuoneilmiön torjuntatoimissaan paljon Suomea edellä. Monissa maissa on jo vuosikaudet voimakkaasti kehitetty ympäristön kannalta kestävämpiä ratkaisuja ja saatu aikaan hyviä tuloksia. Esimerkiksi Ruotsissa on pystytty selkeästi kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta ja omavaraisuutta myös polttonesteissä ja samalla päästöt ovat selvästi vähentyneet. Ruotsissa liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat jopa alle puolet Suomen tasosta.

Liikennepolttoaineiden tuotantoon ja muuhun nestemäisen energian tuotantoon soveltuvia raaka-ainelähteitä Suomessa on runsaasti — puu eri muodoissaan samoin kuin myös monet pellolla viljeltävät kasvit. Dieselöljy voidaan korvata valmistamalla rypsistä tai muista kasvi- ja eläinöljyistä biodieseliä. Bensiiniä korvaavaa polttoainetta, etanolia, voidaan tuottaa myös Suomessa viljeltävistä kasveista, esimerkiksi vehnästä, perunasta, ohrasta ja sokerijuurikkaasta, sekä puuperäisistä raaka-aineista. Eräs varteenotettava mahdollisuus bioenergian tuottamiseen on etanolin valmistaminen sokerijuurikkaasta. Nykyistä juurikkaan viljelykalustoa voitaisiin hyödyntää etanolin raaka-aineen tuottamiseen. Sokerin valmistuksen lopettavan Salon sokeritehtaan voisi muuttaa etanolia tuottavaksi laitokseksi. Juurikkaan lisäksi tehtaalla voitaisiin jalostaa etanolia ohrasta.

Biopolttoaineiden käyttö liikenteessä lisääntyy räjähdysmäisesti Amerikassa, Japanissa sekä Euroopassa, oikeastaan kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Yksi suurimmista esteistä käytön lisääntymiselle on verotus — se ei ole ainoa, mutta yksi helpoimmin poistettavissa oleva este. Toisin kuin useimmissa muissa EU:n jäsenvaltioissa Suomessa liikenteen biopolttoaineita verotetaan ankarammin kuin mineraaliöljystä valmistettuja. Esimerkiksi mineraaliöljystä jalostetun dieselöljyn polttoainevero on 32 senttiä, mutta biodieselin 35 senttiä litralta.

On huomattava, että biopolttoaineiden erityiskohtelu verotuksessa verrattuna muihin polttoaineisiin ei ole ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. EU siis sallii jäsenvaltioiden soveltavan omassa lainsäädännössään nollaverotusta biopolttoaineille siitä huolimatta, että muista raaka-ainelähteistä tuotettuja polttoaineita verotetaan. Esimerkiksi Ruotsissa etanoli on kokonaan vapautettu verosta ja biopolttoaineita käyttävät saavat helpotuksia mm. autoedun verotuksessa, vakuutusmaksuissa ja jopa pysäköinnissä. Siellä hallitus mm. määräsi, että viime vuoden loppuun mennessä jokaisella jakeluasemalla oli oltava tarjolla myös biopolttoainetta.

Epävarma energiapoliittinen tilanne, tarve pienentää tuontienergiariippuvuutta ja lisätä omavaraisuutta sekä ympäristön kannalta välttämättömät nopeat toimenpiteet yhdessä merkitsevät sitä, ettei Suomella ole muuta mahdollisuutta kuin nopeasti tehdä päätöksiä biopolttoaineiden käytön lisäämiseksi. Valtiovarainministeriö on ollut hyvin haluton tekemään sellaisia uudistuksia polttoaineverotukseen, joiden tavoitteena olisi biopolttonesteiden käytön lisääminen. Jos nyt jäämme odottelemaan seuraavaa hallitusohjelmaa ja vastuuta siirretään seuraavalle eduskunnalle, kuluu useampikin vuosi, ennen kuin saadaan aikaan todellisia muutoksia.