Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

Komissio antoi 30.4.2008 ehdotuksen avoimuusasetuksen uudelleen laatimiseksi (KOM (2008) 229 lopull.). Komission mukaan sen esittämien uudistusten tavoitteena on avoimuuden ja asiakirjajulkisuuden lisääminen. Komission ehdotus sisältää joitakin asiakirjojen saatavuutta lisääviä muutoksia, kuten asetuksen henkilöllisen soveltamisalan laajentaminen ja lainsäädäntöasiakirjojen saatavuuden parantaminen. Toteutuessaan ehdotetun kaltaisena ehdotus rajoittaisi kuitenkin myös useilla tavoin asiakirjojen saatavuutta nykyiseen verrattuna.

Nykyisin asetuksen lähtökohtana on laaja soveltamisala sekä toimielinten velvollisuus arvioida tapauskohtaisesti asiakirjan luovutuksesta mahdollisesti aiheutuvaa haittaa nimenomaisesti säänneltyjen suojattujen etujen kannalta. Eräät ehdotetuista muutoksista toteutettaisiin rajaamalla asiakirjan määritelmää tai sulkemalla tietyt asiakirjat kokonaan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Avoimuusasetuksen uudistamisesta on käyty keskusteluja neuvostossa syksyn aikana, ja asetus on käsitelty kerran alusta loppuun. Nyt käsiteltävänä olevassa jatkokirjeessä tuodaan esiin komission keskustelussa esittämät lisäperustelut ehdotuksilleen. Tämän johdosta Suomen kantaa on eräiltä osin tarpeen tarkentaa.

Valtioneuvoston kanta

Asiakirjapyyntöihin oikeutettuja koskevan sääntelyn osalta komissio on perustellut ehdotustaan tarpeella yhdenmukaistaa avoimuusasetus yhtäältä Århus-asetuksen ja toisaalta toimielinten soveltaman käytännön kanssa etenkin, kun luovutettujen asiakirjojen asettaminen verkkosivuille merkitsee, että niihin on rajaton pääsy. Neuvotteluissa ei ole ilmennyt sellaista uutta tietoa, joka antaisi aihetta muuttaa Suomen kantaa.

Komission esittämät lisäperustelut ehdotukselle sulkea muiden kuin toimielinten tuomioistuimelle toimittamat asiakirjat asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle eivät anna aihetta Suomen kannan muuttamiseen. Valtioneuvosto katsoo, että komission esittämät perustelut ovat osittain virheelliset.

Myöskään tutkintatoimiasiakirjojen osalta neuvotteluissa saadut lisätiedot eivät edellytä Suomen kannan muuttamista. Mikäli tutkintatoimille annettavaa suojaa on syytä vahvistaa, soveltamisalan rajoittamisen sijasta tulisi etsiä muita keinoja, kuten esimerkiksi 4 artiklaan sisältyvien poikkeusperusteiden kehittäminen. Komission ehdotus ei edistä hyvää hallintoa. Lisäksi komission esittämät perustelut osoittavat, että komissio soveltaa nykyisen avoimuusasetuksen sisältämiä poikkeuksia laajemmin kuin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on edellytetty.

Suomi tukee jatkoneuvotteluissakin nykyisen laajan asiakirjan määritelmän säilyttämistä. Toimielimillä on jo nykyisen avoimuusasetuksen mukaan velvoite viedä hallussaan olevat asiakirjat julkiseen rekisteriin. Julkisen rekisterin olemassaolo on yksi avoimuusasetuksen toimivuuden keskeisistä edellytyksistä. Asiakirjan määritelmän suhdetta tietokantoihin on syytä tarkentaa. Kansalaisten tiedonsaantioikeuden ei tule kaventua siitä syystä, että tieto kasvavassa määrin tallennetaan asiakirjojen asemesta tietokantoihin.

Asetuksen poikkeusperusteiden osalta komissio on esittänyt yleistä turvallisuutta koskevan perusteen täsmentämistä maininnalla luonnollisten ja oikeushenkilöiden turvallisuudesta. Valtioneuvoston kannan mukaan komission ehdottaman lisäyksen tarpeellisuutta tulisi tutkia siltä osin kun se koskee oikeushenkilöiden suojaamista.

Komission ehdotuksen mukaan tuomioistuinmenettelyn suoja koskisi myös välimies- ja riitojenratkaisumenettelyjä. Valtioneuvosto katsoo, että Euroopan oikeusasiamiehen lausunto huomioon ottaen jatkokäsittelyssä tulisi tarkemmin selvittää, laajentaako välimiesmenettelyä ja sovittelua koskeva lisäys nykyisen poikkeuksen alaa. EY-tuomioistuimen Turco-asiassa antama tuomio vastaa Suomen vakiintunutta käsitystä oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevalle poikkeusperusteelle annettavasta tulkinnasta, eikä kantaa tältä osin ole syytä muuttaa.

Komission ehdotus julkisia hankintoja ja henkilöstön valintamenettelyjä koskevan sääntelyn ja avoimuusasetuksen välisen suhteen selventämisestä edistää tavoitetta koota kaikki yleisöjulkisuutta koskeva sääntely avoimuusasetukseen. Sen muotoilua tulee kuitenkin tarkentaa jatkoneuvotteluissa.

Päätöksentekomenettelyn suojaa koskevaa muotoilua ei ole syytä muuttaa komission esittämällä tavalla.

Henkilötietojen suojaa koskevilta osin neuvotteluissa ei ole ilmennyt sellaista uutta tietoa, joka antaisi aihetta muuttaa Suomen kantaa. Myöskään ehdotukseen jäsenvaltion kuulemisesta siltä peräisin olevasta asiakirjasta ei ole ilmennyt sellaista uutta tietoa, jonka vuoksi Suomen kantaa olisi aihetta muuttaa.

Asiakirjapyyntöjä koskeviin säännöksiin liittyen valtioneuvosto katsoo, ettei ole syytä vastustaa sellaisia käytännön toimia, joilla hakemusten käsittelyä tehostetaan. Uudistustyössä tulee kuitenkin huolehtia siitä, että menettely on hakijan näkökulmasta kokonaisuutena toimiva. Asiakirjamaksuja koskevan komission ehdotuksen vaikutuksia tulee jatkoneuvotteluissa selvittää tarkemmin.

Suomen kantaa suoraan saatavilla oleviin asiakirjoihin ei ole tarvetta muuttaa. Artiklaan on syytä jättää säännös yleisestä velvoitteesta saattaa asiakirjoja yleisön saataville. Asiakirjojen jäljentämistä koskevan artiklan merkitystä tulee selvittää jatkoneuvotteluissa.

On tärkeää, että avoimuusasetuksen toimintaa arvioidaan jatkossakin säännöllisesti.