Tausta ja neuvottelutilanne

Valtioneuvoston jatkokirjelmässä on kyse kahdesta asetusehdotuksesta, jotka sisältävät kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä aviopuolisoiden ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolten varallisuussuhteista. Kyseiset säännökset tulevat sovellettaviksi muun muassa silloin, kun kyse on omaisuuden jakamisesta parisuhteen purkauduttua eron tai toisen osapuolen kuoleman vuoksi ja tapauksella on kytkentöjä yhtä useampaan jäsenvaltioon. Tällaisessa tapauksessa kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset säätävät siitä, minkä valtion tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään varallisuussuhdetta koskevan asian ja minkä valtion lakia siihen sovelletaan. Samoin niissä säädetään varallisuussuhdetta koskevien päätösten ja tuomioiden tunnustamisesta sekä täytäntöönpanosta muissa valtioissa. Lakivaliokunta on aikaisimmassa lausunnoissaan kannattanut jäsenvaltioiden kansainvälisyksityisoikeudellisten säännösten yhtenäistämistä ehdotusten tarkoittamissa asioissa oikeusvarmuuden lisäämiseksi ja oikeustilan parantamiseksi (LaVL 11/2011 vp ja LaVL 25/2013 vp). 

Asetusehdotusten antamisesta on kulunut yli neljä vuotta, ja neuvottelut neuvoston työryhmässä ovat edistyneet äärimmäisen hitaasti. Puheenjohtajavaltion tavoitteena on kuitenkin hyväksyä asetusehdotukset 3.—4.12.2015 pidettävässä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa. 

Kun lakivaliokunta käsitteli ehdotuksia viimeksi, Suomen neuvottelutavoitteet oli onnistuttu saavuttamaan useissa kysymyksissä. Eräitä kysymyksiä oli kuitenkin jäänyt avoimiksi. Valtioneuvoston jatkokirjelmän tarkoituksena on kertoa neuvottelutilanteen kehittymisestä avoimiksi jääneissä asioissa ja arvioida saavutettua neuvottelutulosta Suomen asettamien neuvottelutavoitteiden valossa. 

Sovellettava laki aviovarallisuusasioissa

Ehdotuksen mukaan aviopuolisot voivat sopia aviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista. Sellaisessa tapauksessa, jossa aviopuolisot eivät ole sopineet sovellettavasta laista, aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan ensisijaisesti sen valtion lakia, jossa puolisoilla on ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen. Lakivaliokunta on pitänyt tätä asianmukaisena lähtökohtana ja Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisena. 

Lakivaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan pitänyt ongelmallisena kuitenkin sitä, että sovellettava laki ei asetusehdotuksen mukaan automaattisesti vaihdu ilman aviopuolisoiden tahdonilmaisua. Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan sovellettava laki vaihtuu, jos aviopuolisot ovat muuttaneet toiseen valtioon ja asuneet siellä vähintään viisi vuotta. Sellaisessa tapauksessa, jossa aviopuolisot muuttavat ensimmäisestä asuinpaikasta toiseen jäsenvaltioon ja asuvat siellä useita vuosia tai mahdollisesti jopa vuosikymmeniä ja hankkivat sieltä omaisuutta, asetusehdotus johtaa siihen, että aviopuolisoiden varallisuussuhteisiin sovelletaan sellaisen valtion lakia, johon puolisoilla ei enää ole läheistä yhteyttä. Valiokunta piti tämän vuoksi tarpeellisena, että sovellettavan lain sääntelyyn pyritään saamaan lisää joustavuutta. 

Kun asetusehdotusta käsiteltiin valiokunnassa viimeksi, joustavuuden lisääminen ei ollut saanut tukea muilta jäsenvaltioilta. Saadun selvityksen mukaan neuvottelujen kuluessa on kuitenkin viimein saavutettu yhteisymmärrys säännöksestä, jonka mukaan puolisoiden varallisuussuhteeseen voidaan poikkeustapauksissa soveltaa puolisoiden ensimmäisen yhteisen asuinpaikan lain sijasta heidän viimeisen yhteisen asuinpaikkansa lakia, jos he ovat asuneet siellä merkittävästi pidemmän ajan kuin ensimmäisessä asuinpaikassa ja molemmat puolisot ovat varallisuussuhteita järjestäessään nojautuneet tähän lakiin. Valiokunta pitää lopputulosta hyväksyttävänä. 

Ehdotuksen suhde pohjoismaisiin sopimuksiin

Neuvotteluissa on pyritty läheisessä yhteistyössä Ruotsin kanssa siihen, että Suomen ja Ruotsin välisissä suhteissa voitaisiin jatkaa pohjoismaisen avioliittokonvention soveltamista. Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (LaVL 25/2013 vp) pitänyt Pohjoismaiden erityisaseman huomioon ottamista periaatteellisesti tärkeänä.  

Saadun selvityksen mukaan laaja-alaiselle poikkeukselle, joka sisältäisi sovellettavaa lakia koskevat säännökset, ei ole löytynyt kannatusta. Yhteisymmärrys on kuitenkin saavutettu säännöksestä, joka sallisi Suomen ja Ruotsin jatkaa pohjoismaisen avioliittokonvention soveltamista keskinäisissä suhteissaan siltä osin kuin kyse on tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta. Säännös noudattaa laajuudeltaan EU:n perintöasetuksessa EU N:o 650/2012 saavutettua poikkeusta pohjoismaisen perintösopimuksen soveltamisesta. Vaikka aviovarallisuusasetusehdotuksen poikkeussäännös on suhteellisen kapea-alainen, se on myönteinen saavutus, koska pohjoismainen avioliittokonventio mahdollistaa tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon jossain määrin yksinkertaisemmin kuin asetusehdotuksen nojalla. Valiokunta katsoo siten valtioneuvoston tavoin, että neuvottelutavoite on saavutettu tyydyttävällä tavalla. 

Rekisteröityjä parisuhteita koskeva asetusehdotus

Komission ehdotukset lähtivät siitä, että aviopuolisoiden ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävien osapuolten varallisuusoikeudellisiin kysymyksiin sovelletaan omia asetuksiaan, jotka erosivat merkittävästi toisistaan eräissä kohdissa, kuten oikeudessa valita sovellettava laki ja toimivaltainen tuomioistuin. Erot olisivat merkinneet muutosta Suomen nykytilaan, sillä aviovarallisuussuhteita ja rekisteröityjen parien varallisuussuhteita säännellään Suomessa kansainvälisen yksityisoikeuden alalla varsin yhtenäisesti. Tämän vuoksi lakivaliokunta piti aikaisemmissa lausunnoissaan tärkeänä pyrkiä siihen, että myös asetusehdotuksissa aviopuolisoita ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolia kohdellaan yhdenvertaisesti ja sääntely on mahdollisimman yhdenmukaista. 

Jäsenvaltioiden näkemykset ovat neuvotteluissa eronneet huomattavasti toisistaan, mutta saadun selvityksen mukaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuussuhteita koskevaa asetusehdotusta on neuvottelujen kuluessa muokattu kaiken kaikkiaan niin, että eroavuudet aviopareja koskevaan sääntelyyn ovat mahdollisimman vähäiset. Rekisteröidyille pareille on myös lisätty oikeus valita toimivaltainen tuomioistuin ja sovellettava laki. Niin ikään asetusehdotuksia on muutoinkin muutettu sen huomioon ottamiseksi, että oikeuden epäämistilanteilta vältytään. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että neuvottelutavoitteet on myös tältä osin saavutettu.