Perustelut

Valtioneuvoston jatkokirjelmässä on kyse komission ehdotuksesta muuttaa neuvoston maksukyvyttömyysmenettelyistä annettua asetusta. Asetus koskee rajat ylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyjä, ja se sisältää säännöksiä tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä menettelyjen koordinoinnista. Puheenjohtajavaltion tavoitteena on saavuttaa ehdotuksen artikloista poliittinen yhteisymmärrys 5.—6.6.2014 pidettävässä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa.

Lakivaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (LaVL 4/2013 vp) pitänyt komission ehdotuksia pääosin kannatettavina, mutta eräitä yksityiskohtia arvioitiin olevan vielä tarpeen arvioida huolellisesti. Jatkokirjelmän yhteydessä saadun selvityksen mukaan neuvottelut neuvoston työryhmässä ovat kokonaisuutena arvioiden edenneet Suomen kannalta myönteisesti. Valtioneuvoston kannasta ilmeneekin, että Suomi pitää puheenjohtajan kompromissiehdotusta hyvänä ja voi hyväksyä sen. Valiokunta keskittyy lausunnossaan puheenjohtajan ehdotuksiin, jotka koskevat maksukyvyttömyysrekisteriä, yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyjä ja paikallisia maksukyvyttömyysmenettelyjä.

Maksukyvyttömyysrekisteri

Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot velvoitetaan perustamaan yksi tai useampi maksukyvyttömyysrekisteri, joka on yleisön saatavilla internetissä maksutta. Rekisterissä tulee julkaista tietyt asetuksessa säädetyt vähimmäistiedot. Lakivaliokunta on aikaisemmassa lausunnossaan pitänyt rekisterin perustamisen tavoitetta parantaa velkojien, pesänhoitajien ja tuomioistuinten tiedonsaantia sinällään kannatettavana, mutta se on suhtautunut varauksellisesti siihen, että rekisteri olisi yleisön saatavilla internetissä maksutta. Valiokunta on huomauttanut, että ehdotus merkitsisi huomattavia muutoksia Suomen nykytilaan ja aiheuttaisi jäsenvaltioille kustannuksia. Erityisen ongelmallisena valiokunta on pitänyt rekisteröityjen yksityisyyden suojan kannalta sitä, että ehdotus kattaisi yritysten lisäksi yksityisyrittäjiä ja ammatinharjoittajia. Valiokunta katsoi, että maksukyvyttömyystietojen julkaiseminen avoimessa verkossa edellyttää, että toimenpide on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltavaan hyötyyn nähden. Lisäksi valiokunta piti aiheellisena selvittää, onko toimenpiteelle muita vaihtoehtoja.

Saadun selvityksen mukaan Suomen näkemykset eivät kuitenkaan ole saaneet neuvoston työryhmässä tukea, vaan maksukyvyttömyysrekisterin perustaminen on saanut laajaa kannatusta muilta jäsenvaltioilta. Neuvotteluissa on myös arvioitu, ettei tavoitetta parantaa tiedonsaantia maksukyvyttömyysmenettelyistä ole mahdollista toteuttaa muilla keinoin kuin nyt ehdotetulla maksukyvyttömyysrekisterillä. Neuvottelujen kuluessa esillä on ollut sellainenkin vaihtoehto, että jopa kuluttajien maksukyvyttömyystiedot tulisi julkaista internetissä.

Edellä esitetyn valossa lakivaliokunta pitääkin hyvin myönteisenä, että nyt käsiteltävänä olevassa puheenjohtajan ehdotuksessa säännöksiä on muutettu tietosuojan kannalta parempaan suuntaan. Erityisen kannatettavaa on se, että jäsenvaltioille jätetään liikkumavaraa yksityishenkilöiden maksukyvyttömyystietojen julkaisemisessa. Tämä on toteutettu siten, ettei jäsenvaltioille aseteta velvollisuutta julkaista yksityishenkilöiden maksukyvyttömyystietoja internetissä silloin, kun menettelyssä järjestellään velallisen yksityistalouden velkoja. Toisaalta puheenjohtajan ehdotus lähtee siitä, että luonnollisen henkilön maksukyvyttömyystiedot on julkaistava internetissä, jos menettelyssä järjestellään velallisen elinkeinotoiminnan velkoja. Saadun selvityksen mukaan neuvoston työryhmässä ei ole ollut mahdollista saada tähän velvollisuuteen liikkumavaraa, sillä enemmistön näkemys on, että elinkeinotoimintaa harjoittaneen velallisen maksukyvyttömyystiedot tulee julkaista internetissä riippumatta siitä, missä yritysmuodossa elinkeinotoimintaa on harjoitettu.

Jatkokirjelmästä ilmenee, että Suomen kannalta edellä esitetty merkitsee sitä, että konkurssi- ja yrityssaneerausrekisteri olisi ainakin osittain siirrettävä internetiin yleisön saataville, mutta nykyisen lain mukaista velkajärjestelyrekisteriä ei tarvitsisi julkaista internetissä. Näin ollen yksityishenkilön velkajärjestelyn osalta Suomi voisi edellyttää, että velallisen maksukyvyttömyystietoja tulee pyytää rekisteriviranomaiselta Euroopan oikeusportaalin kautta. Lisäksi tietojen saaminen voidaan rajoittaa tilanteisiin, joissa tiedon pyytäjällä on tiedoille hyväksyttävä käyttötarkoitus. Valiokunta pitää edellä esitettyä myönteisenä, mutta toteaa, että jossain määrin tulkinnanvaraisuutta voi liittyä siihen, tuleeko Suomen julkaista internetissä velallisen maksukyvyttömyystietoja sellaisessa tapauksessa, jossa luonnollisen henkilön velkajärjestelyssä järjestellään velallisen jo päättyneen elinkeinotoiminnan velkoja. Ottaen huomioon, että kansallisesti aiemmin harjoitetusta elinkeinotoiminnasta peräisin olevia velkoja pidetään velkajärjestelyssä yksityistalouden velkoina, jos elinkeinotoiminta on lopetettu ja velallisen vastuut selvitetty, on mahdollista katsoa, ettei tietoja tarvitse julkaista internetissä. Lisäksi valiokunta toteaa, että jos konkurssirekisteri siirrettäisiin yleisön saataville internetiin, tästä seuraisi, että internetissä julkaistaisiin tietoja myös luonnollisista henkilöistä ja kuolinpesistä, jotka eivät ole harjoittaneet liiketoimintaa. Tältä osin muutos ei välttämättä ole käytännössä kovin merkittävä, koska kyseisten konkurssien määrä on varsin vähäinen ja konkurssi on jo nykyisin varsin julkinen menettely. Asiaa on kuitenkin asetuksen muutoksen voimaantulon jälkeen aiheellista pohtia, sillä nyt käsillä oleva ehdotus ei velvoita Suomea tällaiseen ratkaisuun.

Edellä esitettyä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta on päätynyt asiassa valtioneuvoston kannalle ja katsoo, että ehdotus voidaan hyväksyä.

Yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyt

Komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna puheenjohtajan ehdotukseen sisältyy uusi säännös ryhmäkoordinaatiomenettelyistä. Sen mukaan yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyjen koordinointia varten voitaisiin nimittää ulkopuolinen koordinaattori, joka antaisi selvittäjille suosituksia ryhmäkoordinaatiosta. Selvittäjän ilmoituksen perusteella yritys voisi ilmoittaa, ettei se osallistu ryhmäkoordinaatioon.

Ottaen huomioon ulkopuolisen koordinaattorin rajoitetut toimivaltuudet lakivaliokunta epäilee, tuoko ulkopuolinen koordinaattori yritysryhmien maksukyvyttömyysmenettelyjen hoitamiseen erityistä lisäarvoa. Päinvastoin on mahdollista, että se pitkittää menettelyjä ja lisää niiden kustannuksia. Mainituista syistä valiokunta suhtautuu ehdotukseen valtioneuvoston tavoin varauksellisesti ja pitää tärkeänä sen varmistamista, että ryhmäkoordinaatioon osallistuminen säilyy vapaaehtoisena.

Paikallinen menettely

Asetuksessa on tarkoitus mahdollistaa se, että paikallinen maksukyvyttömyysmenettely (sekundäärimenettely) voi likvidaatiomenettelyn lisäksi olla tervehdyttämismenettely. Lisäksi puheenjohtajan asetusehdotukseen on sisällytetty säännökset ns. virtuaalisesta sekundäärimenettelystä, jossa päämenettelyn selvittäjä voisi sekundäärimenettelyn aloittamisen välttämiseksi antaa sitoumuksen paikallisille velkojille siitä, että heitä kohdellaan päämenettelyssä samalla tavoin kuin kohdeltaisiin, jos sekundäärimenettely aloitettaisiin.

Lakivaliokunta pitää mainittuja muutoksia kannatettavina. Yksityiskohtana valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että puheenjohtajan ehdotuksen mukaan virtuaalisen sekundäärimenettelyn hyväksyvät paikalliset velkojat noudattaen niitä säännöksiä, joita tervehdyttämismenettelyssä sovelletaan saneerausohjelmasta päättämiseen. Tämä ei valiokunnan mielestä vaikuta tarkoituksenmukaiselta sellaisessa tapauksessa, jossa sekundäärimenettely olisi likvidaatiomenettely eli konkurssi. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos asetuksessa otettaisiin — mahdollisuuksien mukaan — huomioon se, että menettelyä ja velkojien asemaa koskevat säännökset voivat kansallisesti vaihdella eri maksukyvyttömyysmenettelyittäin.