Perustelut

Direktiiviehdotuksen tavoitteena on turvata epäillyn ja syytetyn oikeus käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä vapautensa menettäneen henkilön oikeus yhteydenpitoon läheisiinsä ja konsuliviranomaisiin. Tarkoituksena on luoda vähimmäissäännöt, joita noudatettaisiin koko EU:n alueella.

Lakivaliokunta suhtautuu direktiiviehdotukseen lähtökohtaisesti myönteisesti. Yhteiset vähimmäissäännökset parantavat jäsenvaltioiden välistä luottamusta ja edistävät siten päätösten ja tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteutumista.

Ehdotuksen mukaan epäillyille ja syytetyille olisi myönnettävä oikeus käyttää avustajaa niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa a) ennen kuulustelun alkamista, b) toteutettaessa prosessuaalista tai todisteiden keräämistä koskevaa toimenpidettä, johon vaaditaan tai jossa sallitaan henkilön läsnäolo kansallisen lain mukaan, ellei tämä haittaisi todisteiden hankkimista ja c) vapaudenmenetyksen alkamisesta lähtien. Oikeus käyttää avustajaa olisi myönnettävä sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että epäilty tai syytetty kykenee tehokkaasti käyttämään oikeuttaan puolustukseen. Direktiiviehdotuksessa on myös säännös vapaudenmenetyksestä ilmoittamisesta vähintään yhdelle vapautensa menettäneen nimeämälle henkilölle sekä konsuliviranomaisille. Nämä säännökset vastaavat pitkälti kansallisen lainsäädännön säännöksiä.

Lakivaliokunta kiinnittää erikseen huomiota direktiiviehdotuksen 8 artiklaan, jossa säädetään edellä mainittujen oikeuksien rajoittamisesta. Se eroaa kansallisesta lainsäädännöstä kahdessa suhteessa. Ensinnäkin oikeuksien rajoittamisesta päättää direktiivin 8 artiklan mukaan oikeusviranomainen, kun Suomessa päätöksen tekee esitutkintaviranomainen. Toiseksi oikeuksien rajoittaminen ei direktiiviehdotuksen mukaan olisi mahdollista, vaikka siihen olisi painavia rikosoikeudellisia syitä.

Vastikään hyväksytyssä esitutkinta- ja pakkokeinouudistuksessa tarkennetaan sääntelyä, joka koskee oikeutta avustajaan esitutkinnassa. Myös vapautensa menettäneen oikeutta yhteydenpitoon koskeva sääntely on tarkentunut. Kansallisen lainsäädännön lähtökohtana on, että avustajalla on oikeus olla läsnä hänen päämiestään kuulusteltaessa ja että vapaudenmenetyksestä on ilmoitettava vapautensa menettäneen läheiselle tai muulle henkilölle. Jos näiden oikeuksien käyttämisestä voi kuitenkin olla haittaa esitutkinnan suorittamisen kannalta, näitä oikeuksia voidaan rajoittaa.

Valiokunta on hankkinut lisäselvitystä niistä tilanteista, joissa esitutkintaviranomaiset ovat kansallisen lainsäädännön mukaan katsoneet olevan tarvetta lykätä vapaudenmenetyksestä ilmoittamista vapautensa menettäneen lähiomaiselle. Ilmoittamisen lykkääminen on normaalikäytännöstä poikkeava tilanne, jolle pitää olla perusteet. Tällaisia perusteita ovat muun muassa riski takavarikoitavan omaisuuden tai todistusaineiston hävittämisestä, mikä puolestaan vaarantaisi tuloksellisen esitutkinnan toteutumisen.

Suomessa esitutkintalain (449/1987) 14 §:n mukaan esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtaja päättää myös useista tutkinnassa käytetyistä pakkokeinoista, kuten pidättämisestä, kotietsinnästä tai takavarikosta, sekä tekee vangitsemisvaatimukset tuomioistuimelle. Poikkeusmahdollisuuksiin liittyvien päätösten siirtäminen 8 artiklan mukaisesti esitutkintaviranomaiselta oikeusviranomaiselle aiheuttaisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan huomattavaa viivettä vakavien rikosten esitutkintaan juuri siinä vaiheessa, kun rikoksen selvittämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kiireellisimmässä vaiheessa.

Lakivaliokunta katsoo saadun selvityksen perusteella, että direktiiviehdotuksen 3—6 artiklan säännöksistä olisi voitava poiketa painavasta rikostutkinnallisesta syystä. Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisuus poikkeamisesta päättämiseen tulisi myöntää myös esitutkintaviranomaiselle.

Lausumia tai todisteita, joita hankittaessa on loukattu epäillyn tai syytetyn oikeutta avustajaan tai poikettu tästä oikeudesta direktiivin säännösten mukaisesti, ei lähtökohtaisesti saisi 13 artiklan mukaan käyttää todisteina häntä vastaan. Kansalliseen lainsäädäntöön ei sisälly vastaavaa todisteiden hyödyntämiskieltoa. Suomen kansallisessa järjestelmässä lähtökohtana on todisteiden vapaa harkinta.

Lakivaliokunta yhtyy valtioneuvoston käsitykseen siitä, että direktiiviehdotuksen yksityiskohtia tulee vielä harkita. Direktiivin säännöksissä tulee sekä ottaa huomioon oikeusturvanäkökohdat ja rikoksen selvittämisen turvaaminen että pyrkiä siihen, että direktiivin säännöksissä otetaan huomioon kansallisen järjestelmän erityispiirteet, kuten vapaa todistusharkinta sekä kansallisten viranomaisten välinen toimivallan jako.