Perustelut

Komission asetusehdotuksessa on kyse jäsenvaltioiden viranomaisten antamien asiakirjojen hyväksymiseen liittyvien muodollisuuksien vähentämisestä ja menettelyn yksinkertaistamisesta rajat ylittävissä tilanteissa. Ehdotusta sovellettaisiin vain sellaisiin jäsenvaltioiden viranomaisten antamiin asiakirjoihin, joilla on todistusvoima tietyissä ehdotuksessa luetelluissa asioissa. Näitä asioita ovat syntymä, kuolema, nimi, avioliitto ja rekisteröity parisuhde, vanhemmuus, adoptio, asuinpaikka, kansallisuus ja kansalaisuus, kiinteistöt, yhtiön tai muun yrityksen oikeudellinen muoto ja edustajat, teollis- ja tekijänoikeudet sekä merkinnätön rikosrekisteriote. Kun tällainen asiakirja esitetään toisen jäsenvaltion viranomaiselle, viranomaisen olisi hyväksyttävä asiakirja ilman laillistamista tai vastaavaa muodollisuutta. Toisen jäsenvaltion viranomaiset eivät myöskään saisi vaatia alkuperäisen asiakirjan ja sen oikeaksi todistetun jäljennöksen esittämistä samanaikaisesti. Lisäksi viranomaisten olisi pääsääntöisesti hyväksyttävä kyseisten asiakirjojen käännökset, vaikka ne eivät olisi oikeaksi todistettuja. Viranomainen voi vaatia oikeaksi todistettua käännöstä, jos sillä on yksittäisessä tapauksessa perusteltu syy epäillä sille esitetyn käännöksen oikeellisuutta tai laatua.

Lakivaliokunta suhtautuu komission asetusehdotukseen myönteisesti. Jäsenvaltioiden kansalaiset ja yritykset joutuvat rajat ylittävissä tilanteissa esittämään toisen jäsenvaltion viranomaisille asiakirjoja esimerkiksi jonkin oikeuden tai etuuden saamiseksi taikka jonkin velvollisuuden täyttämiseksi. Jäsenvaltiot kuitenkin asettavat asiakirjojen hyväksymiselle erilaisia hallinnollisia muodollisuuksia, jotka aiheuttavat kansalaisille ja yrityksille vaivaa ja lisäkustannuksia sekä pidentävät asioiden käsittelyyn kuluvaa aikaa. Tällaisten hallinnollisten muodollisuuksien vähentäminen ja menettelyn yksinkertaistaminen on siten kansalaisten ja yritysten kannalta kaikin puolin kannatettavaa.

Toisaalta lakivaliokunta pitää tärkeänä, että asetusehdotukseen sisällytetään riittävät suojatoimet asiakirjojen väärentämistä vastaan. Tältä osin merkityksellinen on ehdotus jäsenvaltioiden keskusviranomaisiin perustuvasta yhteistyöjärjestelmästä. Keskusviranomaisten tehtävänä olisi antaa apua viranomaisen tekemiin tietopyyntöihin, joita voitaisiin tehdä, kun viranomaisella olisi perusteltu syy epäillä sille esitetyn asiakirjan aitoutta. Valiokunta pitää tärkeänä, että yhteistyöjärjestelmästä tulee mahdollisimman toimiva ja tehokas.

Asetus olisi etusijalla suhteessa sellaisiin kahden- ja monenvälisiin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat ja jotka koskevat asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä. Suomella on kahdenvälinen sopimus Viron kanssa väestörekisteriasiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta (SopS 37/2012). Jos asetus hyväksytään, sopimuksen soveltamista ei voida enää jatkaa jäsenvaltioiden välillä siltä osin kuin ne koskevat asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä. Valtioneuvoston kannasta ilmenee, että Suomen ja Viron välillä noudatettava sopimus on väestötietojen osalta soveltamisalaltaan laajempi kuin nyt käsiteltävänä oleva komission asetusehdotus. Valtioneuvosto katsookin, että sopimuksen suhdetta asetusehdotukseen on syytä arvioida neuvottelujen myöhemmässä vaiheessa. Valiokunnalla ei ole huomauttamista valtioneuvoston lähestymistapaan.