Perustelut

Yhteisessä eurooppalaisessa kauppalaissa on kyse valinnaisesta ja vapaaehtoisesta sopimusoikeuden järjestelmästä, joka tulisi jäsenvaltioiden kansallisten sopimusoikeusjärjestelmien rinnalle. Yhteistä eurooppalaista kauppalakia koskeva asetusehdotus liitteineen sisältää noin 200 artiklaa, joista osa koskisi kuluttajasopimuksia ja osa yritysten välisiä sopimuksia.

Eurooppalaista sopimusoikeutta on pyritty kehittämään viimeiset kymmenen vuotta. Komissio on katsonut, että erot jäsenvaltioiden sopimusoikeudessa voivat aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta ja siten haluttomuutta rajat ylittävien sopimusten tekemiseen. Komissio on aiemmin julkaissut Vihreän kirjan, jossa esiteltiin vaihtoehtoisia tapoja edetä eurooppalaisen sopimusoikeuden kehittämisessä. Yhtenä vaihtoehtona oli valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline, johon nyt käsiteltävänä oleva asetusehdotus perustuu.

Lakivaliokunta toteaa, että asetusehdotuksen tavoitteet parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, helpottaa rajat ylittävien ostosten tekemistä ja yksinkertaistaa rajat ylittävää kauppaa käyvien yritysten toimintaa ovat sinällään kannatettavia. Aiemmassa Vihreästä kirjasta antamassaan lausunnossa (LaVL 21/2010 vp) valiokunta kiinnitti huomiota kuitenkin siihen, että kuluttajien ja yritysten haluttomuus tehdä rajat ylittäviä sopimuksia voi johtua paitsi lainsäädännön eroista myös monista käytännön esteistä, kuten kielestä, maantieteellisistä seikoista ja kuluttajien mieltymyksistä. Valiokunta suhtautui tuolloin valinnaiseen eurooppalaisen sopimusoikeuden välineeseen varauksellisesti, koska valiokunnan mielestä siihen sisältyi erityisesti kuluttajan kannalta riskejä ja avoimia kysymyksiä.

Saamansa selvityksen valossa valiokunta ei tässäkään yhteydessä ole vakuuttunut siitä, että nyt käsillä oleva ehdotus olisi perusteltu ja tarkoituksenmukainen tapa pyrkiä tehostamaan sisämarkkinoiden toimintaa. Kun kyse ei ole jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen harmonisoimisesta, ehdotettua sääntelytapaa voidaan unionin sisämarkkinasääntelyssä pitää myös poikkeuksellisena. Valiokunta katsookin, että ehdotuksen hyötyjä ja haittoja on harkittava huolella sekä kuluttajien että yritysten samoin kuin oikeusjärjestelmän selkeyden kannalta.

Yhtenäistä eurooppalaista kauppalakia on erityisen merkityksellistä arvioida kuluttajien kannalta, koska kuluttajaa suojataan kaikissa jäsenvaltioissa pakottavalla lainsäädännöllä, josta ei voida sopia toisin. Rajat ylittävissä kuluttajasopimuksissa lainsäädännön eroilla on siten merkitystä. Saadun selvityksen mukaan tämänhetkinen asetusehdotus vaikuttaa eräissä kysymyksissä heikentävän kuluttajansuojaa ja toisissa parantavan sitä. Kysymys kuluttajansuojan tasosta on sinällään tärkeä, mutta lakivaliokunta pitää kuluttajan kannalta erityisen ongelmallisena sitä, että valitsemalla eurooppalaisen kauppalain kuluttaja luopuu kansallisen pakottavan kuluttajansuojalainsäädännön turvasta. Valiokunta ei ole vakuuttunut siitä, että kuluttajat kykenisivät käytännössä arvioimaan tällaisen valinnan vaikutuksia. Tällainen valinta tulisi sallia vain, jos voidaan olla vakuuttuneita siitä, että kuluttaja on tehnyt valinnan tietoisena sen vaikutuksista.

Rajat ylittävää kuluttajakauppaa käyvän yrityksen kannalta yhteisen eurooppalaisen kauppalain vapaaehtoisuus ja valinnaisuus voi olla epävarmuustekijä, koska valinnaisuuden vuoksi yritys ei voi olla varma siitä, kuinka monessa tapauksessa sopimuskumppani suostuu yhteisen eurooppalaisen kauppalain soveltamiseen. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan rajat ylittävää kauppaa käyvä yritys joutuu siten joka tapauksessa varautumaan siihen, että osa sopimuskumppaneista ei suostu valinnaisen instrumentin soveltamiseen, minkä vuoksi yrityksen on jatkossakin selvitettävä eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen sisältö ja varauduttava niiden soveltamiseen. Lisäksi yhteisen eurooppalaisen kauppalain laajuudesta huolimatta laki ei koske kaikkia sopimussuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Tämä merkitsee sitä, että osaan sopimussuhteeseen liittyvistä kysymyksistä tulisi yhteisen eurooppalaisen kauppalain valinnasta huolimatta soveltaa kansallista lainsäädäntöä. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi voidaan pitää epävarmana, poistaako tai vähentääkö asetusehdotus rajat ylittävän kaupan oikeudellisia hankaluuksia ja liiketoimintakustannuksia yritysten kannalta. Ehdotuksella voi olla vaikutuksia myös yritysten kilpailukykyyn, koska kansallisesti toimiva kuluttajakauppaa käyvä yritys joutuu toimimaan eri ehdoin kuin rajat ylittävää kauppaa käyvä yritys.

Lisäksi on otettava huomioon, että yritysten välisissä sopimuksissa yritykset voivat jo nykyisin sopia vapaasti sopimukseen sovellettavasta laista. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen eroilla ei siten ole merkitystä yritysten välisissä sopimuksissa. Valiokunnan mielestä on tärkeää analysoida myös sitä, missä määrin asetusehdotuksen tavoite suojata heikompaa osapuolta toteutuu, sillä valinnaisesta instrumentista huolimatta pk-yritys saattaa jatkossakin joutua hyväksymään sen, että sopimus tehdään isomman yrityksen ehdoin. Lisäksi on huomattava, että yhteiseen eurooppalaiseen kauppalakiin sisältyvät heikomman osapuolen suojaksi tarkoitetut artiklat voidaan käytännössä sivuuttaa nimeämällä sopimus joksikin muuksi kuin mainitun kauppalain nojalla tehdyksi sopimukseksi. On myös epävarmaa, tuoko ehdotus lisäarvoa rajat ylittävää kauppa käyville pk-yrityksille. Saadun selvityksen mukaan pk-yritysten välistä rajat ylittävää kauppaa voitaisiin helpottaa muulla tavoin, esimerkiksi luomalla erilaisia tilanteita varten mallisopimuksia. Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää perusteltuna sen arvioimista, että yritysten väliset sopimukset jätetään ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Valiokunnan näkemyksen mukaan asetusehdotus voi myös entisestään monimutkaistaa lainsäädäntöä ja vaikeuttaa sen hahmottamista, koska yhteinen eurooppalainen kauppalaki tuo kansallisten hajanaisten sopimusoikeusjärjestelmien rinnalle uuden vaihtoehtoisen sääntelyjärjestelmän, jonka soveltaminen ei kuitenkaan ole itsessään riittävää. Myöskään se, että asetusehdotuksessa säädetään sekä kuluttajasopimuksista että yritysten välisistä sopimuksista, ei selkeytä sääntelyä.

Lopuksi valiokunta kiinnittää huomiota asetusehdotuksen oikeusperustaan (sisämarkkinat), joka valtioneuvoston alustavan arvion mukaan on asianmukainen. Valiokunta toteaa, että aiemmista sisämarkkinasäädöksistä poiketen nyt käsillä olevassa ehdotuksessa ei ole kyse jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä, vaan rinnakkaisen sääntelyjärjestelmän luomisesta kansallisten lainsäädäntöjen rinnalle. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että ehdotuksen oikeusperustaan kiinnitetään jatkoneuvotteluissa vielä huomiota.