Perustelut

Ehdotetulla puitepäätöksellä otettaisiin käyttöön eurooppalainen valvontamääräys, jonka tarkoituksena olisi, että muussa kuin asuinvaltiossaan tehdystä rikoksesta epäilty henkilö voitaisiin siirtää asuinvaltioonsa odottamaan oikeudenkäyntiä. Tänä aikana kyseinen henkilö olisi velvollinen noudattamaan tiettyjä, erikseen määrättäviä valvontatoimia.

Komission ehdotus perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle, joka nyt esillä olevalla puitepäätöksellä laajennettaisiin koskemaan myös ennen oikeudenkäyntiä annettuja määräyksiä. Ehdotuksen taustaoletuksena on, että ulkomaalainen epäilty on yleensä heikommassa asemassa kuin kotivaltiossaan rikoksesta epäilty, koska ensin mainittuihin henkilöihin kohdistetaan komission mukaan helpommin vapautta rajoittavia toimia kuin asuinvaltion kansalaisiin. Tämä vaikuttaa komission mukaan kielteisesti myös henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen.

Komission ehdotus ei kuitenkaan sisällä edes likimääräistä arviota siitä, kuinka suureen ihmisjoukkoon tuleva puitepäätös olisi mahdollisesti sovellettavissa. Ehdotuksen perusteluissa (s. 3) todetaan vain, että tutkintavankien määrä on monissa maissa suuri ja että tutkintavankeuden käyttö näkyy olevan lisääntymään päin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomessa oli tämän vuoden helmikuun alussa 102 ulkomaalaista tutkintavankia, joista 50 oli kotoisin Euroopan unionin jäsenvaltioista. Ulkomailla asuvia toisten jäsenvaltioiden kansalaisia oli Suomessa tutkintavankeina varsin vähän. Vastaavasti Pohjoismaiden ulkopuolella toisissa jäsenvaltioissa tutkintavankeina olevien suomalaisten määrä on saatujen tietojen mukaan hyvin pieni. Kaikkiaan voidaan arvioida, että Suomen näkökulmasta yhteiskunnallinen tarve puitepäätösehdotuksen mukaiselle menettelylle vaikuttaa melko vähäiseltä. Ottaen lisäksi huomioon sen, että puitepäätösehdotuksen mukainen menettely olisi suhteellisen raskas, lakivaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin tarpeellisena selvittää, olisivatko jotkin muut toimenpiteet — kuten esimerkiksi rikossyytteen siirtäminen toiseen jäsenvaltioon — tarkoituksenmukaisempia ja kokonaisuutena arvioiden myös tehokkaampia.

Puitepäätösehdotuksen mukaiseen menettelyyn ryhtyminen olisi kokonaisuudessaan sen valtion oikeusviranomaisten harkinnassa, jossa epäiltyä rikosta tutkitaan. Tämä on valiokunnan mielestä tärkeää, koska tällä tavoin voidaan turvata se, että asianomaisen jäsenvaltion viranomaiset voivat kulloisessakin tilanteessa käyttää siihen parhaiten soveltuvia keinoja (ks. LaVP 77/2004 vp).

Lakivaliokunnan mielestä menettelyn kohteena olevan henkilön kannalta on keskeistä, että hänen oikeusturvansa voidaan joka tilanteessa taata. Valiokunnan mielestä jäsenvaltioiden kesken olisikin tämän vuoksi ennen puitepäätöksen mahdollista hyväksymistä pyrittävä saattamaan päätökseen pitkään valmisteilla ollut säännöstö rikoksesta epäillyn vähimmäisoikeuksista (ks. LaVL 17/2004 vp — U 43/2004 vp). Valiokunnan mielestä olisi syytä myös harkita puitepäätösehdotukseen sisältyvien, nyt harvalukuisten kieltäytymisperusteiden täydentämistä oikeusturvatakeiden täyttymisen merkitystä korostavalla säännöksellä. Täytäntöönpanopyynnön vastaanottanut valtio voisi kieltäytyä tunnustamasta ja täytäntöönpanemasta valvontamääräystä esimerkiksi silloin, kun sillä on perusteltua syytä epäillä määräyksen kohteena olevan henkilön oikeusturvaa olennaisesti loukatun määräyksen antamista edeltäneessä menettelyssä.

Kaikkiaan eurooppalaista valvontamääräystä koskevat säännökset kaipaavat valiokunnan mielestä vielä jatkovalmistelussa täsmennyksiä olennaisissakin kohdissa. Esimerkkinä tällaisesta valiokunta viittaa valtioneuvoston kirjelmässä mainittuun suhteellisuusperiaatteen toteutumisen kannalta tärkeään kysymykseen siitä, miten pitkän ajan valvontamääräys voisi olla voimassa.

Yksityiskohtana lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota puitepäätösehdotuksen säännökseen, jonka mukaan valvontamääräyksen antava viranomainen voi etukäteen velvoittaa valvontamääräyksen kohteena olevan henkilön maksamaan takaisin ne kustannukset, jotka aiheutuvat hänen siirtämisestään takaisin määräyksen antaneeseen valtioon alustavaa kuulustelua tai oikeudenkäyntiä varten. Valiokunnan mielestä tällainen säännös voi johtaa siihen, että rikoksesta epäillyn kannettavaksi tulee asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että asian mahdollisessa jatkovalmistelussa tällainen säännös on pyrittävä poistamaan ehdotuksesta.