Perustelut

Valtioneuvoston jatkokirjelmässä on kyse direktiiviehdotuksesta, joka koskee sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista määrättäviä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Direktiiviehdotus liittyy sisäpiirikauppoja ja markkinoiden manipulointia koskevaan asetusehdotukseen (KOM 651 lopullinen), sillä asetusehdotus toimii direktiiviehdotuksen kantasääntelynä.

Lakivaliokunta on antanut asiassa kaksi lausuntoa (LaVL 1/2012 vp ja LaVL 12/2012 vp), joissa se on suhtautunut myönteisesti markkinoiden vakavimpien väärinkäytösten torjuntaan unionin tasolla. Rikoslainsäädännön muutostarpeiden on arvioitu olevan suhteellisen vähäiset, koska Suomen lainsäädäntö vastaa verraten hyvin direktiiviehdotuksen velvoitteita. Valiokunta on suhtautunut myönteisesti myös komission myöhemmin tekemään muutosehdotukseen korkojen ja muiden viitearvojen manipuloinnin sisällyttämisestä direktiiviehdotukseen.

Neuvoston yleinen lähestymistapa direktiiviehdotuksesta saavutettiin joulukuussa 2012. Euroopan parlamentti on kuitenkin esittänyt muutosehdotuksia, joiden vuoksi Suomen kantaa on eräiltä osin tarpeen tarkistaa. Trilogineuvotteluja puheenjohtajavaltion, Euroopan parlamentin ja komission kesken on käyty sekä marras- että joulukuun 2013 aikana, ja tavoitteena on, että ehdotus voidaan hyväksyä mahdollisimman pian.

Euroopan parlamentti ehdottaa ensinnäkin, että direktiiviin tulisi sisällyttää määräykset enimmäisrangaistusten vähimmäistasoista, jotka olisivat teosta riippuen kaksi tai viisi vuotta vankeutta. Parlamentti on myös ehdottanut, ettei direktiiviä rajata vakaviin tapauksiin ja että se kattaa tahallisten tekomuotojen lisäksi myös tuottamuksellisia tekomuotoja.

Lakivaliokunta toteaa, että komission alkuperäinen direktiiviehdotus ei sisältänyt säännöksiä enimmäisrangaistusten vähimmäistasosta, vaan rangaistukset jäivät kansallisen harkinnan piiriin. Tälle lähestymistavalle perustui myös neuvoston yleisnäkemys. Valiokunta katsoo, että tämä lähestymistapa on edelleen perusteltu ja asianmukainen ottaen myös huomioon, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun käytetään SEUT 83 artiklan 2 kohdan mukaista toimivaltaa. Edellä esitetyn vuoksi valiokunta pitää rangaistusten jättämistä kansallisen harkinnan piiriin ensisijaisena ratkaisuna.

Jos edellä esitetty lähestymistapa ei kuitenkaan ole mahdollinen, valiokunta voi hyväksyä sen, että direktiiviin sisällytetään säännöksiä rangaistustasoista. On kuitenkin tärkeää, että EU:n rikosoikeudessa otetaan riittävästi huomioon jäsenvaltioiden rangaistusasteikkokäytännöt eikä vaaranneta rikosoikeusjärjestelmien johdonmukaisuutta. Tässä suhteessa parlamentin ehdottama viiden vuoden enimmäisrangaistus on Suomen kannalta ongelmallinen, sillä Suomen rikoslainsäädännössä ei käytetä viiden vuoden enimmäisrangaistusta. Viiden vuoden enimmäisrangaistus on ollut esillä myös muiden EU:n instrumenttien yhteydessä, ja lakivaliokunta on kiinnittänyt edellä mainittuihin seikkoihin huomiota myös kyseisistä instrumenteista neuvoteltaessa (ks. mm LaVL 10/2013 vp euron väärentäminen ja LaVL 7/2013 vp unionipetosdirektiivi). Toisaalta viiden vuoden enimmäisrangaistus on jo sisällytetty lopullisesti hyväksyttyyn tietoverkkorikosdirektiiviin (2013/40/EU). Edellä esitetyn valossa valiokunta katsoo, että nyt puheena olevissa neuvotteluissa on perusteltua tukea ratkaisua, jossa enimmäisrangaistuksen taso on enintään neljä vuotta vankeutta, mikä mahdollistaisi nykyisen rangaistustason säilyttämisen. Jos neuvottelutilanne kuitenkin sitä edellyttää, valiokunta voi viime kädessä osana kokonaisuutta hyväksyä parlamentin ehdottaman viiden vuoden enimmäisrangaistuksen.

Euroopan parlamentin ehdotus siitä, että direktiivissä luovutaan vakavia tapauksia koskevasta rajauksesta, laajentaisi unionin tasolla säänneltyjen rikosoikeudellisten seuraamusten alaa. Valiokunnan mukaan direktiivi tulisi kuitenkin lähtökohtaisesti rajata vakaviin tapauksiin siten kuin komissio on alun perin ehdottanut ja neuvosto yleisessä lähestymistavassa hyväksynyt. Myös Euroopan parlamentin ehdotus siitä, että rangaistusvastuu ulotetaan direktiivissä tahallisten tekojen lisäksi eräissä tapauksissa tuottamuksellisiin tekoihin (4 artikla, "recklessly"), laajentaisi unionin tason sääntelyn alaa. Lakivaliokunta toteaa, että Suomen rikoslaissa sisäpiiritiedon väärinkäyttö on rangaistavaa paitsi tahallisena myös törkeän huolimattomuuden tilanteissa, mutta markkinoiden vääristäminen vain tahallisena. Parlamentin ehdotus saattaisi siten edellyttää Suomen rikoslain muuttamista. Valiokunta katsookin, että direktiivin tulisi lähtökohtaisesti kattaa vain tahalliset teot. Tuottamuksellisten tekojen sisällyttäminen direktiiviin saattaisi myös huomattavasti monimutkaistaa sääntelyä, minkä vuoksi ne tulisi jättää kansallisen lainsäädännön varaan. Lisäksi kyseenalaisena voidaan pitää sitä, onko SEUT 83 artiklan 2 kohdan perusteella ylipäätään mahdollista antaa unionin tason säännöksiä tuottamuksellisten tekojen rangaistustasoista.

Mainituista neuvottelutavoitteista voidaan kuitenkin viime kädessä luopua, jos se on välttämätöntä tyydyttävän kokonaiskompromissin saavuttamiseksi. Tällöin on aiheellista kiinnittää huomioita valtioneuvoston kannassa esille nostettuihin seikkoihin. Jos sääntely ulotetaan tuottamuksellisiin tekoihin, on rangaistustasossa, jos sitä koskevia säännöksiä päädytään direktiiviin sisällyttämään, otettava lisäksi huomioon, että tuottamuksellisia tekoja ei voida arvioida yhtä ankarasti kuin tahallisina tehtyjä tekoja. Lisäksi, jos sääntely ulotetaan tuottamuksellisiin tekoihin ja samalla luovutaan vakavia tapauksia koskevasta rajauksesta, neuvotteluissa tulee arvioida, onko muutoksilla vaikutusta kantasääntelynä toimivaan asetusehdotukseen, sekä pyrkiä varmistamaan direktiivisääntelyn yhteensopivuus kyseisen asetusehdotuksen kanssa siitäkin huolimatta, että kyseisestä asetusehdotuksesta on jo aiemmin päästy neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä poliittiseen yhteisymmärrykseen. Tämä on tärkeää, koska alkuperäisen direktiiviehdotuksen oli tarkoitus säätää markkinoiden väärinkäytön vakavimmista teoista määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista ja asetusehdotuksen vuorostaan markkinoilla tapahtuvien väärinkäytösten hallinnollisista seuraamuksista. Yksityiskohtana valiokunta huomauttaa lisäksi siitä, että parlamentin ehdotuksen myötä myös tuottamuksellisen teon yritys olisi rangaistava (5 artiklan 2 kohta), mitä ei voida pitää mahdollisena.

Lisäksi direktiiviin tulisi Euroopan parlamentin mukaan sisällyttää määräykset tuomioiden julkistamisesta. Parlamentin mukaan julkistaa tulisi muun muassa tiedot rikoksesta ja siitä määrätystä seuraamuksesta samoin kuin rikoksentekijän henkilöllisyydestä. Julkistamisesta voitaisiin luopua, jos se merkittävästi vaarantaisi rikoksen selvittämisen tai rahoitusmarkkinoiden vakauden (6 artikla ja johdanto-osan kappale 16 a). Lakivaliokunta toteaa, että tällainen rikosoikeudellisiin seuraamuksiin liitetty julkistamisvelvollisuus on Suomen järjestelmälle vieras, minkä vuoksi siihen tulee suhtautua erittäin varauksellisesti. Valiokunnan mielestä Euroopan parlamentin ehdotusta ei siten ole tässä muodossa perusteltua hyväksyä.