Perustelut

Lakivaliokunta kannattaa lähtökohtaisesti sellaisten oikeudellisten järjestelyjen kehittämistä, joilla pyritään nopeuttamaan ja helpottamaan toisessa jäsenvaltiossa käynnissä olevien rikosoikeudenkäyntien loppuun saattamista. Toteutettaessa tätä lähtökohtaa konkreettisessa oikeudellisessa sääntelyssä lakivaliokunnan mielestä tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota sääntelyn selkeyteen samoin kuin niiden henkilöiden oikeusturvaan, joita ehdotettu sääntely tulee koskemaan. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston huoleen siitä, että puitepäätöksen hyväksyminen ei ole omiaan selkeyttämään sitä säännöskokonaisuutta, joka voi tulla sovellettavaksi, kun toisesta jäsenvaltiosta pyydetään luovutettaviksi todisteita toiseen jäsenvaltioon. Toisaalta valiokunta pitää perusteltuna sitä, että ennen laajojen uusien unionisäädösten säätämistä hankitaan kokemuksia asialliselta alaltaan rajoitetun säännöstön soveltamisesta.

Lakivaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan ehdotuksen jatkovalmistelussa on vielä selvitettävä oikeusturvatakeiden riittävyyttä. Tältä osin valiokunta kiinnittää huomiota etenkin pakkokeinojen käyttämisen edellytyksiin. Ehdotuksen 13 artiklan a alakohdan mukaan eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen antava viranomainen voi vaatia, että täytäntöönpaneva viranomainen käyttää määräyksen täytäntöönpanemiseksi pakkokeinoja silloin, kun määräyksen antavan viranomaisen mielestä on olemassa huomattava riski, että vaadittuja esineitä, asiakirjoja tai tietoja väärennetään tai että ne siirretään muualle tai tuhotaan. Ehdotettu säännös on lakivaliokunnan mielestä varsin väljä. Kyseeseen tulevia pakkokeinoja ei siinä mitenkään yksilöidä, eikä niiden käyttöedellytyksiä millään tavoin suhteuteta täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lakivaliokunnan mielestä hyväksyttävänä ei voida pitää sitä, että eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen täytäntöönpanossa pakkokeinojen soveltamistilanteet ja -edellytykset olennaisesti poikkeaisivat siitä, mitä samankaltaisissa tilanteissa kansallisesti muutoin noudatetaan. Valiokunta katsookin, että tällaisten tilanteiden välttämiseksi ehdotuksen sisältämiä kieltäytymisperusteita tulee täydentää.

Lakivaliokunta pitää puitepäätösehdotuksen kieltäytymisperusteita muutoinkin tarpeettoman suppeasti muotoiltuina. Käsitellessään lakiehdotusta, jolla pantiin täytäntöön eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisestä luovuttamismenettelystä tehty neuvoston puitepäätös, valiokunta kiinnitti erityistä huomiota yksilön oikeusturvaan (ks. LaVM 7/2003 vp —HE 88/2003 vp). Tuolloin omaksumiensa lähtökohtien mukaisesti lakivaliokunta katsoo, että eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta tulisi voida kieltäytyä myös sellaisten syiden perusteella, jotka liittyvät luovuttamismääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vireillä olevaan oikeudenkäyntiin. Luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen tulisikin olla mahdollista esimerkiksi silloin, jos perustellusti voidaan olettaa, että henkilö ei saa osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Puitepäätösehdotuksen 16 artiklassa poistetaan mahdollisuus kieltäytyä eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen perusteella silloin, kun luovuttamismääräyksen täytäntöönpanemiseksi ei ole tarpeen suorittaa etsintää yksityisissä tiloissa tai rikos kuuluu artiklan 2 kohdassa olevaan luetteloon. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan 24 artiklan siirtymäjärjestelyjä koskevia säännöksiä on kuitenkin tulkittava niin, että viiden vuoden kuluttua puitepäätöksen voimaantulosta mainitun 2 kohdan rikosluettelon merkitys poistuu. Tämän jälkeen kaksoisrangaistavuuden vaatimusta voitaisiin soveltaa vain niissä tapauksissa, joissa luovuttamismääräyksen täytäntöönpano edellyttäisi etsintää yksityisissä tiloissa. Lakivaliokunta ei pidä tällaista lopputulosta hyväksyttävänä. Valiokunnan mielestä jatkovalmistelussa on löydettävä ratkaisu, jolla estetään se, että kaksoisrangaistavuusvaatimuksesta riippumaton luovuttamismääräyksen täytäntöönpanovelvollisuus puitepäätöksen voimaantulon jälkeen laajenee kattamaan ennalta-arvaamattomia, suomalaisen oikeusjärjestelmän kannalta mahdollisesti hyvinkin vieraina pidettäviä kriminalisointeja.

Puitepäätösehdotuksen 19 artikla sisältää pakkokeinoja koskevat oikeusturvajärjestelyt. Artiklan 6 kohdan mukaan täytäntöönpanovaltio voi lykätä esineiden, asiakirjojen tai tietojen siirtämistä, kunnes oikeussuojakeinojen soveltamisen lopputulos on tiedossa. Täytäntöönpanovaltiossa käytettävistä oikeussuojakeinoista huolimatta määräyksen antava viranomainen voi vaatia täytäntöönpanovaltiota siirtämään sille esineet, asiakirjat ja tiedot 60 päivän kuluttua eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen täytäntöönpanosta. Jos käy ilmi, että esineiden, asiakirjojen ja tietojen siirtämistä ei oikeussuojakeinojen tuloksen perusteella olisi sallittu, ne on välittömästi palautettava täytäntöönpanovaltioon. Lakivaliokunnan mielestä ehdotettu säännös menee varsin pitkälle mahdollistaessaan sen, että muutoksenhaun lykkäävä vaikutus estyy yksinomaan toisen jäsenvaltion viranomaisen esittämän vaatimuksen seurauksena. Tällainen säännös voi valiokunnan käsityksen mukaan pahimmassa tapauksessa tehdä oikeussuojakeinoista tosiasiallisesti näennäisiä. Ehdotettua säännöstä voidaan pitää kyseenalaisena myös tuomioistuinten aseman kannalta. Lakivaliokunta katsoo, että ehdotuksen jatkovalmistelussa tulee pyrkiä ratkaisuun, jossa asiaa käsittelevällä tuomioistuimella olisi tällaisissa tapauksissa vähintäänkin mahdollisuus erillisellä päätöksellään estää luovuttamismääräyksen välitön täytäntöönpano.