Laki konkurssi- ja yrityssaneerausasioiden asianhallintajärjestelmästä annetun lain muuttamisesta
9 a §. Käyttömaksu ja sen määrääminen.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan konkurssiasiamies määrää asianhallintajärjestelmän käyttömaksun konkurssipesälle, kun tuomioistuin on konkurssilain 13 luvun 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla vahvistanut jakoluettelon (1 kohta), ja yrityssaneerauksen kohteena olevalle velalliselle, kun tuomioistuin on tehnyt yrityksen saneerauksesta annetun lain 77 §:ssä tarkoitetun päätöksen saneerausohjelman vahvistamisesta (2 kohta). Käyttömaksu määrätään siten vasta menettelyn siinä vaiheessa, jossa konkurssipesän tai saneerausvelallisen taloudellisesta asemasta on saatu selvyys ja sen perustella tiedetään, että konkurssipesällä tai yrityssaneerausvelallisella on lähtökohtaisesti tosiasiallinen mahdollisuus suoriutua maksusta. Valiokunta pitää ehdotusta perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena, sillä käyttömaksun määrääminen ei ole järkevää, jos konkurssipesä tai saneerausvelallinen on maksukyvytön tai liian vähävarainen maksamaan sen.
Pykälän 2 momentissa säädetään käyttömaksun suuruudeksi 230 euroa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan maksu peritään kertaluonteisesti (s. 7). Valiokunta katsoo, että tämän on selvyyden vuoksi perusteltua ilmetä säännöksestä nimenomaisesti, minkä vuoksi se ehdottaa momenttia täydennettäväksi asiaa koskevalla virkkeellä.
9 d §. Muutoksenhaku maksupäätökseen.
Ehdotetussa pykälässä säädetään muutoksenhausta käyttömaksua koskevaan päätökseen. Pykälässä ei ehdoteta, että 9 b §:ssä säädettyyn käyttömaksun perinnästä luopumiseen saisi hakea muutosta. Ratkaisua ei perustella hallituksen esityksessä, mutta valiokunnan oikeusministeriöltä saaman lisäselvityksen mukaan tämä johtuu siitä, että ne tilanteet, joissa konkurssiasiamies luopuu käyttömaksun perinnästä, on ehdotetussa 9 b §:n 1 momentissa tarkkarajaisesti säännelty. Näitä ovat tilanteet, joissa konkurssipesän varat eivät lopputilityksessä riitä kaikkien konkurssipesän velkojen maksamiseen (1 kohta), ja tilanteet, joissa velallinen, jolle on saneerausohjelman vahvistamisen perusteella määrätty käyttömaksu, asetetaan konkurssiin (2 kohta). Kyse on tilanteista, joissa maksun määräämisen jälkeen käy selväksi, ettei maksulle tulla saamaan suoritusta. Konkurssiasiamiehellä ei ole asiassa harkintavaltaa, vaan laissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä perinnästä tulee luopua. Lisäksi lisäselvityksessä tuodaan esiin, että konkurssiasiamiehen päätös perinnästä luopumisesta on maksuvelvollisen edun mukainen eikä asiaan liity sellaisia tahoja, joilla olisi tarve hakea siihen muutosta. Saamansa lisäselvityksen valossa valiokunta pitää perusteltuna, että muutoksenhaku koskee maksupäätöstä.
9 e §. Käyttömaksun täytäntöönpano.
Ehdotetun pykälän mukaan käyttömaksu on suoraan ulosottokelpoinen ja sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007). Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain säännökset yleislakina täydentävät ehdotettuja käyttömaksua koskevia säännöksiä. Sovellettaviksi tulevat muun muassa kyseisen lain säännökset ulosottoperinnästä ennen päätöksen lainvoimaisuutta (4 §), ulosoton hakemisesta (5 §), täytäntöönpanon keskeyttämisestä (12—19 §) sekä vanhentumisesta (20—21 §).