Yleisperustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Hallituksen esityksen perustavoitteena on hallintotuomioistuinten
ratkaisukokoonpanoja koskevan sääntelyn joustavoittaminen
niin, että hallintotuomioistuinten lainkäyttöhenkilöstön voimavaroja
voitaisiin entistä tarkoituksenmukaisemmin suunnata niihin
asioihin, jotka ovat vaikeita joko oikeudellisesti tai niihin liittyvän näytön
osalta. Lakivaliokunta tukee ehdotettua perusratkaisua. Samalla
se yhtyy siihen hallituksen esityksen perusteluissa (s. 8/II)
ilmi tuotuun lähtökohtaan, jonka mukaan joustavoittaminen ratkaisukokoonpanoja
muuttamalla on kuitenkin mahdollista vain siinä määrin,
etteivät oikeusvarmuus tai yleinen luottamus hallintotuomioistuinten
ratkaisutoimintaan vaarannu.
Lakivaliokunta on jo aiemmin toisessa yhteydessä (LaVL 18/2004 vp)
huomauttanut siitä, että hallintotuomioistuinten
yksittäisilläkin päätöksillä voi
olla laajoja yhteiskunnallisia ja kansantaloudellisia vaikutuksia.
Toisaalta useat hallintotuomioistuinten käsittelemät
asiaryhmät ovat erittäin tärkeitä yksilöiden
arkipäivän elämän kannalta.
Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia
siitä, että hallintotuomioistuimilla on edellytykset
täyttää tehtävänsä osana
oikeusturvakoneistoa. Lakivaliokunnan käsityksen mukaan tätä tavoitetta
voidaan toteuttaa yhtäältä turvaamalla
hallintotuomioistuimille riittävät henkilöstövoimavarat
ja toisaalta kehittämällä hallinto-oikeuksien
työtapoja samoin kuin niitä koskevaa lainsäädäntöä.
Valiokunnan mielestä nyt esillä oleva lakiehdotus
toteuttaa sopivalla tavalla viimeksi mainittua kehittämisajatusta,
koska sen avulla voidaan tehostaa henkilöstövoimavarojen
käyttöä ilman, että ehdotettujen
muutosten voidaan arvioida vaarantavan lainkäytön kollegiaaliseen
luonteeseen liittyviä oikeusturvatakeita.
Yksityiskohtaiset perustelut
12 §. Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus.
Pykälässä säädetään
pääsäännöksi, että hallinto-oikeus
on päätösvaltainen kolmijäsenisenä.
Pykälän 3 momentti sisältää säännökset
niistä asioista, joissa yksi jäsen voi
tehdä ratkaisun. Koska 2 momentti sisältää säännöksiä asiantuntijajäsenten
osallistumisesta hallinto-oikeuden toimintaan tietyissä asioissa,
lakivaliokunta on täsmentänyt 3 momenttia osoittamaan,
että ratkaisun näissä tapauksissa tekee
nimenomaan lainoppinut jäsen.
12 a §. Hallinto-oikeuden kokoonpano eräissä asioissa.
Pykälässä luetellaan ne asiaryhmät, joissa
hallinto-oikeus olisi päätösvaltainen
kokoonpanossa, johon kuuluvat joko kaksi jäsentä tai
vaihtoehtoisesti kaksi jäsentä ja erikseen säädettävät
kelpoisuusvaatimukset täyttävä esittelijä.
Hallituksen esityksen perustelujen (s. 28/II) mukaan
viimeksi mainituissa tapauksissa esittelijää ei
nimitettäisi määräaikaiseksi
tuomioistuimen jäseneksi vaan hänet määrättäisiin
toimimaan ratkaisukokoonpanon jäsenenä esittelemissään
asioissa esittelykohtaisesti. Perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaan tällainen esittely- tai tapauskohtainen tuomarin
asema ei ole hyvin sopusoinnussa tuomarin erottamattomuuteen ja
siten tuomioistuimen riippumattomuuteen perustuslaista ja Euroopan
ihmisoikeussopimuksesta kohdistuvien vaatimusten kanssa. Ehdotettua
sääntelyä tarkasteltuaan perustuslakivaliokunta
on lausunnossaan todennut, että vaikka sääntely
ei sinänsä muodostukaan perustuslain vastaiseksi,
ei tuomioistuimen esittelijänä toimivan virkamiehen
määrääminen tuomarin tehtävään
ole perustuslain kannalta aivan ongelmatonta. Tällaisessa
menettelyssä voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä nähdä myös tuomioistuinlaitoksen
sisäiseen itsetäydennykseen liittyviä piirteitä.
Edellä yleisperusteluissa esittämistään
syistä lakivaliokunta pitää sääntelyn
tavoitteita sinänsä hyväksyttävinä.
Samalla perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämät
epäilykset ovat periaatteelliselta kannalta kuitenkin niin
painavia, ettei lakivaliokunnan mielestä ole perusteltua
toteuttaa ehdotettua mahdollisuutta esittelijän toimimisesta
ratkaisukokoonpanossa eräänlaisena tilapäisjäsenenä.
Valiokunta huomauttaa myös siitä, että tämä ei
ole sääntelyn päätavoitteiden
kannalta edes tarpeen, koska kahden jäsenen ja erikseen
jäseneksi määrätyn esittelijän muodostama
ratkaisukokoonpano on jo ehdotuksenkin mukaan kaikilta osin vaihtoehtoinen
kahden jäsenen muodostamalle kokoonpanolle. Näistä syistä lakivaliokunta
ehdottaa, että lakiehdotuksesta poistetaan mahdollisuus
määrätä tietyt edellytykset
täyttävä esittelijä toimimaan esittelykohtaisesti
tuomioistuimen jäsenenä erikseen säädettyjä asioita
ratkaistaessa. Tämän toteuttamiseksi valiokunta
ehdottaa, että pykälän 1 momenttia muutetaan
ja 4 momentti poistetaan.
Esityksen perustelujen (s. 24/I) mukaan ehdotetussa
pykälässä tarkoitettu kahden jäsenen
kokoonpano on tarkoituksenmukainen silloin, kun valitusasiat ovat
oikeudellisesti selkeitä ja niitä koskeva oikeuskäytäntö on
vakiintunut. Pykälän 1 momentissa olevat asiaryhmät
on valittu näiden näkökohtien perusteella.
Lakivaliokunta pitää kuitenkin oikeusturvasyistä tärkeänä,
ettei momentissa lueteltuihin asioihin rutiininomaisesti määrätä kahden
jäsenen kokoonpanoa vaan että kunkin asian erityispiirteet
otetaan asianmukaisesti huomioon ratkaisukokoonpanoa määrättäessä.
Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi momenttiin lisättäväksi
tätä harkintaa ohjaavan säännöksen,
jonka mukaan kaksi jäsentä voi käsitellä asian,
jollei ratkaistavana olevan kysymyksen laatu edellytä sen
käsittelemistä kolmen jäsenen muodostamassa
kokoonpanossa. Kolmen jäsenen kokoonpanon käyttämistä edellyttää yleensä esimerkiksi
se, että asiassa on esillä uudentyyppinen laintulkintakysymys.
Lisäksi lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota
siihen, että voimassa olevan hovioikeuslain (56/1994)
9 §:ään sisältyy säännös,
jonka mukaan hovioikeus on päätösvaltainen
myös kokoonpanossa, johon kuuluu kaksi jäsentä sekä tietyt
kelpoisuusvaatimukset täyttävä esittelijä. Valiokunnan
mielestä oikeusministeriön on nyt säädettävän
lain sekä perustuslakivaliokunnan siitä antaman
lausunnon perusteella hovioikeusmenettelyn muun kehittämisen
yhteydessä syytä arvioida tällaisen järjestelyn
asianmukaisuutta.
12 b §. Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus
yksijäsenisenä.
Pykälän 1 momentissa säädetään niistä asiaryhmistä,
joissa hallinto-oikeus on päätösvaltainen
myös yksijäsenisenä.
Pykälän 2 momentti sisältää viittaussäännöksen,
jonka mukaan hallinto-oikeuden päätösvaltaisuudesta
yhden tuomarin kokoonpanossa säädetään
ulkomaalaislain (301/2004) 193 §:n 2 momentissa
ja oikeusapulain (257/2002) 27 §:n
2 momentissa. Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on
vahvistettu uusi vankeuslaki (767/2005),
jonka 20 luvun 14 §:n 1 momentissa niin ikään
säädetään hallinto-oikeus toimivaltaiseksi
yksijäsenisenä kyseisen lain soveltamisalaan kuuluvissa
asioissa. Tämän vuoksi lakivaliokunta on lisännyt
momenttiin viittauksen vankeuslain asianomaiseen säännökseen.
Johtolause.
Hallituksen esityksen antamisen jälkeen on 1 päivänä lokakuuta
2005 tullut voimaan laki hallinto-oikeuslain 7 ja 12 §:n
muuttamisesta. Nämä muutokset on asiasisällön
osalta otettu huomioon nyt esillä olevaa hallituksen esitystä valmisteltaessa,
mutta lakiteknisesti niistä aiheutuu tarve tarkistaa lakiehdotuksen johtolausetta.