Ehdotus

Komissio on tehnyt 15 päivänä lokakuuta 2008 ehdotuksen Euroopan Parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY muuttamisesta (kuljettajien työaikadirektiivi), KOM(2008) 650 lopullinen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY määrää maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimiville päivittäisen ja viikoittaisen enimmäistyöajan. Lisäksi direktiivissä on määräyksiä vähimmäistauoista ja yötyön enimmäismäärästä. Direktiiviä on sovellettu palkattuihin kuljettajiin 23.3.2005 lähtien. Suomen työaikalaki (605/1996) noudattaa direktiivin määräyksiä.

Direktiivin 2 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan palkkakuljettajien lisäksi myös niin sanottuihin itsenäisiin kuljettajiin 23.3.2009 lukien. Itsenäisillä kuljettajilla tarkoitetaan lähinnä kuljetusyrittäjiä. Itsenäisten kuljettajien työajasta rajoitusten piiriin kuuluisivat 3 artiklan mukaan kaikki kuljetustehtäviin käytetty aika. Yleinen hallinnollinen työ, joka ei liity suoraan johonkin kuljetukseen, jäisi rajoitusten ulkopuolelle. Komissio ehdottaa, että kuljetusyrittäjien työaikarajoituksista luovuttaisiin.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto kannattaa komission muutosehdotusta. Tärkeintä ehdotuksessa on yrittäjien työajan rajoitusten poistaminen. Näin tuettaisiin uusien alueellisten yritysten syntymistä ja perheyrittäjyyttä.

Valtioneuvosto katsoo, että yrittäjäkuljettajat tulee jättää kokonaan työaikadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Yrittäjien työajan rajoittamisella olisi haitallisia vaikutuksia uusien yrittäjien alalle tuloon. Suomessa suurin osa alalla toimivista yrityksistä on pieniä, yhden tai kahden ajoneuvon yrityksiä. Yrittäjien työaikarajoitukset suosisivat suuria, usein ulkomaalaisia kuljetusyrityksiä ja vaikeuttaisivat uusien kotimaisten kuljetusyritysten syntymistä. Nuoria ala ei kiinnosta, jos tulon hankkimismahdollisuuksia rajoitetaan. Kuljetuksiin tulisi pidemmällä aikavälillä kapasiteettipulaa ja kustannukset lisääntyisivät. Suomen logistiikkakustannukset ovat pohjoisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi jo nyt korkeammat kuin Euroopassa keskimäärin.

Liikenneturvallisuuden kannalta kaikkia kuljettajia koskevat enimmäisajoaika- ja vähimmäislepoaikasäännökset eli Parlamentin ja neuvoston asetus N:o 561/2006 ja näiden säännösten noudattamisen valvonta ovat riittävät. Uuden digitaalisen ajoaikavalvontalaitteen johdosta valvonta on tehostumassa.

Kuten komissiokin kertomuksessaan toteaa, on erittäin vaikea valvoa, että yrittäjät todellisuudessa noudattaisivat työaikarajoituksia. Tämä voi johtaa lainsäädännön arvostuksen heikentymiseen ja on vastoin EU:n paremman sääntelyn tavoitteita. Koska palkatuilla kuljettajilla palkkaus perustuu lähinnä tehtyihin työtunteihin, palkkakuljettajilla on intressi ilmoittaa kaikki työtunnit ja omalta osaltaan valvoa, että kaikki tulee oikein kirjattua myös työnantajan kirjanpitoon. Ammattiliitot ja sen luottamusmiehet tukevat työajan valvontaa ja tekevät ilmoituksia työsuojelutarkastajille. Kuljetusyrittäjillä tilanne on toinen. Heidän etunsa olisi salata omia työtuntejaan, mikäli se estää lisätyön tekemistä. Työsuojelutarkastajien nykyiset keinot työaikojen selville saamiseksi eivät olisi riittävät. Jos yrittäjän työaikoja ei tosiasiassa kyetä valvomaan, annettaisiin epärehellisesti työaikojaan ilmoittavien olla paremmassa asemassa kuin rehellisten.

Valtioneuvosto kannattaa sitä, että työaikojen valvonnasta säädetään ja siten niissäkin valtioissa, joissa nyt ei ole kunnollista kuljettajien työajan valvontaa, saadaan aikaan valvontajärjestelmä. Tämä parantaa muun muassa tasapuolisen kilpailun edellytyksiä.

Valtioneuvosto voi myös hyväksyä yötyön määritelmän muuttamisen.

Valtioneuvosto ei ole valmistellut kuljetusyrittäjiä koskevia työaikarajoituksia, vaan on odottanut komission ehdotusta. Koska komission ehdotus lähtee siitä, ettei työaikarajoituksia tultaisi soveltamaan yrittäjiin, valtioneuvostolla ei edelleenkään ole tarkoitusta valmistella asiasta hallituksen esitystä eduskunnalle, vaikka voimassa oleva direktiivi edellyttää asiaa koskevan lainsäädännön voimaantuloa 23.3.2009 mennessä.