Perustelut
Liikennevaliokunnan käsittelyssä on esitetty
erilaisia käsityksiä Soneran rakennemuutoksen
eri vaiheista. Lausunnossaan liikennevaliokunta keskittyy oman hallinnonalansa
osalta aiemmin ja nyt esiin tulleisiin kysymyksiin.
Telemarkkinoiden nopean kehityksen ja rakennemuutoksen yhteydessä liikennevaliokunta
korostaa
viestinnän ja telepalvelujen keskeistä merkitystä yhteiskunnalle.
Valiokunta on jo aikaisemmin katsonut, että televerkkojen
rakentamisen ja ylläpidon sekä tietoliikenteen
hoidon yhteiskunnallinen merkitys edellyttää laajaa
teletoiminnan kehittämisstrategiaa ja kansantalouden näkökulmasta
tarkoituksenmukaisia ratkaisuja (LiVL 1/1991 vp — HE 57/1991 vp).
Alkaneen vuosikymmenen tapahtumat ovat osoittaneet, että kehittämisstrategian
merkitys erityisesti kansantalouden näkökulmasta
on edelleen yhtä ajankohtainen kuin viime vuosikymmenen alussa.
Valiokunta korostaa telepalvelujen merkitystä peruspalveluna
ja telepalveluja koskevaa yleispalveluperiaatetta. Eri yhteyksissä valiokunta
on painottanut viestinnän ja erityisesti teletoiminnan
kasvavaa merkitystä sekä pitänyt tärkeänä kehityksen
tukemista siten, että tehokkaita televiestintäpalveluja
on peruspalveluna saatavilla koko maassa mahdollisimman laajalti,
edullisesti ja tasapuolisesti (LiVM 2/1990 vp — HE 18/1990 vp
ja LiVL 1/1991 vp — HE 57/1991 vp).
Teletoimintapalvelut vaikuttavat kansalaisten tasavertaisuuteen,
yritystoiminnan edellytyksiin ja etätyön mahdollisuuksiin.
Valiokunta on jopa ehdottanut, että harkittaisiin yleispalveluperiaatteen
liittämistä toimilupaehtohin. Tässä yhteydessä valiokunta on
myös korostanut, että tehokkuuden tavoittelu ei
saa johtaa palvelutason heikkenemiseen, vaan tärkeintä on
riittävä palvelutaso koko maassa tasapuolisin
ehdoin (LiVL 37/1998 vp — MINS 1/1998 vp).
Eduskunnassa käsittelyssä olevassa hallituksen
esityksessä (HE 112/2002 vp)
viestintämarkkinoita koskevan lainsäädännön
muuttamisesta todetaan, että yleispalvelua ja käyttäjien oikeuksia
koskevalla yleispalveludirektiivillä pyritään
varmistamaan sähköisen viestinnän yleispalvelun
tarjonta kilpailullisessa ympäristössä.
Yleispalvelun lisäksi yleispalveludirektiivissä säädetään
sähköisten viestintäpalvelujen käyttäjien
ja kuluttajien oikeuksista ja vastaavasti yritysten velvollisuuksista.
Yleispalveludirektiivin mukaan tiettyjen vähimmäispalveluiden
tulee olla kansalliset erityisolosuhteet huomioon ottaen kaikkien
loppukäyttäjien saatavilla maantieteellisestä sijaintipaikasta
riippumatta. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että käyttäjän
oikeus liittymään toteutettaisiin siten, että huomattavan
markkinavoiman teleyritys olisi velvollinen sillä maantieteellisellä toimialueella,
jolla sillä on huomattava markkinavoima, tarjoamaan käyttäjälle
liittymän puhelinverkkoon. Toissijaisesti velvollisuus
kohdistuisi yritykseen, jonka liittymien määrällä mitattu
markkinaosuus on alueella suurin. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että ehdotus vastaisi tältä osin
nykyistä lainsäädäntöä.
Valtioneuvoston tiedonannosta käy ilmi, että syksyllä 2001
Soneran osakkeen arvo oli pudonnut selvästi alle vuoden
1998 listautumishinnan ja että yhtiö oli raskaasti
velkaantunut 4,7 miljardin euron nettovelalla. Soneran luottoluokitus
oli laskenut ns. investment graden (luottoluokitusluokat, joihin
kuuluvat rahoituslaitosten kannalta normaaliehdoin lainoitettavat
yhtiöt) alarajoille ja oli vaarassa laskea edelleen. Tässä tilanteessa
yhtiön strategia ja liiketoiminnot arvioitiin uudelleen,
jotta Soneran asema vakautuisi, sen luottoluokitus varmistuisi ja
sen arvo kehittyisi jatkossa. Tähän pyrittiin
noin 1 miljardin euron suuruisella osakkeiden uusmerkinnällä,
johon valtio osallistui 530 miljoonalla eurolla eduskunnan hyväksyttyä määrärahan
vuoden 2001 kolmannessa lisätalousarviossa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Soneralla
on merkittävä rooli Suomen teletoiminnassa. Kotimaan
matkapuhelinliikenteestä Soneran osuus on noin 60 %,
ulkomaanpuhelinliikenteestä noin 50 %,
kotimaan kaukopuhelinliikenteestä noin 30 %,
paikallispuhelinliikenteestä noin 25 % ja
Internet-liikenteestä noin 30 %. Valiokunta
toteaa, että kiinteä verkko muodostaa myös
matkapuhelinverkon selkärangan, koska kaikki massiiviset
tiedonsiirrot pitkällä välillä toteutetaan
kiinteätä verkkoa pitkin, ja radioaaltojen välityksellä tapahtuva
tiedonsiirto koskee pääosin vain lyhyitä välimatkoja.
Tämän vuoksi kuluttajien pääsy
telepalveluihin sekä heidän viestintämarkkinalain
mukainen oikeutensa saada liittymiä yleisiin televerkkoihin
olisivat saattaneet vaarantua, mikäli Soneran arvonalennus
olisi vaarantanut yhtiön toiminnan jatkossa.
Yleispalveluperiaatteen toteutumista arvioitaessa valiokunnassa
on myös käsitelty sitä kuviteltua tilannetta,
että Soneran toiminnan keskeytymisen vuoksi tulisi pohtia
yleispalveluperiaatteen toteuttamista muulla tavoin. Asiantuntijakuulemisessa
on todettu, että tällaisessa kuvitteellisessa
tilanteessa suuri osa Soneran hoitamista toiminnoista olisi siirrettävissä kaupallisin
perustein kilpailevien yritysten hoidettaviksi. Kilpailevilla yrityksillä olisi
jo valmiina osa tarvittavasta lisäkapasiteetista verkoissaan.
Vaikka teleoperaattoreiden mukaan heiltä löytyisi
valmiutta Soneran toimintojen jatkamiseen sopivin ehdoin, paikallispuhelinliikenteen
hoitamiseen
syrjäseuduilla tuskin löytyisi montakaan halukasta
yritystä. Lähtökohtana saattaisi tällöin
olla, että koko Soneran paikallispuhelinliikenteen hoitaminen
käsitellään yhtenä kokonaisuutena.
Mikäli mikään olemassa oleva ryhmittymä ei
olisi sitä halukas ottamaan kokonaisuudessaan, voisi Viestintäviraston
mukaan yhtenä vaihtoehtona kyseeseen tulla valtion omistaman
paikallisverkkoyhtiön perustaminen Soneran entisen toiminnan
pohjalta.
Valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, että omistajahallintoa
kehitettäessä on toisaalta minimoitava omistajahallinnon
ja säätelytehtävien päällekkäisyys
sekä toisaalta varmistettava riittävän
elinkeinopoliittisen ja yritystoimintaan kohdistuvan asiantuntemuksen
olemassaolo. Keskushallintohankkeen ministeriryhmä on loppuraportissaan
28.6.2002 ehdottanut, että seuraavalla vaalikaudella toteutetaan
järjestely, jossa lähinnä sijoittajaintressin
alueeseen kuuluvien omistusten hoito irrotetaan ministeriöistä erilliselle
asiantuntijayksikölle. Sellaisten yhtiöiden osalta,
joissa omistajuuden tavoitteet eivät ole pääosin
sijoittajaintressistä lähtevää, vaan
tarkoituksena on valtion yhteiskuntapoliittisten päämäärien
edistäminen yhtiön avulla, omistus voidaan ministeriryhmän
mielestä säilyttää toistaiseksi
nykyisen hajautetun mallin mukaisena. Valiokunta pitää perusteltuna
ministeriryhmän esitystä keskittää valtion
sijoittajaintressiin perustuvassa omistuksessa olevan omaisuuden
hoito. Omistajapolitiikan kehittämisen ja omistajahallinnon
keskittämisen osalta valiokunta pitää välttämättömänä,
että säätelytehtävät
ja omistajahallinto jatkossa eriytetään selkeästi
toisistaan.