Perustelut
Yleistä
Selonteko luo liikenne- ja viestintävaliokunnan arvion
mukaan hyvän pohjan kansalliselle pitkän tähtäimen
ilmasto- ja energiapolitiikalle, jossa tulee ottaa huomioon EU:n
vuoteen 2050 ulottuva tavoite vähintään
80 %:n päästövähennyksistä.
Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että selonteon
mukaan liikennesektori saavuttanee vuodelle 2020 asetetut päästövähennystavoitteet
jo päätettyjen kansallisten toimien avulla.
Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että energia-
ja ilmastokysymykset ovat selkeästi monikansallisia kysymyksiä.
Niihin liittyviä ongelmia voidaan ratkaista tehokkaasti
vain monikansalliselta pohjalta. Suomen osuus kokonaispäästöistä on
pieni, joten Suomen tulee jatkossakin olla aktiivinen ja aloitteellinen
EU:n piirissä ja laajemmin kattavien ja tehokkaiden ilmastosopimusten
aikaansaamiseksi siten, että sopimuksista johtuvat kansantaloudelliset
rasitteet jakautuvat tasapuolisesti osanottajien kesken. Valiokunta
korostaa, että tarvitsemme ilmasto-ongelman hoitamisessa
ilmakehän tilannetta aidosti parantavia ratkaisuja, joiden
tulee olla kustannustehokkaita, kansantaloudellisesti järkeviä ja
ympäristön kokonaisedun kannalta mielekkäitä sekä ekologisesti
ja sosiaalisesti kestäviä.
Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt
Suomi on harvaan asuttu maa ja etäisyydet pitkiä.
Meillä on erilainen liikenteellinen tilanne kuin Keski-Euroopassa,
jossa on tarjolla useita vaihtoehtoisia liikennemuotoja. Erityisesti
maaseudulla ei ole kaikilla alueilla lainkaan vaihtoehtoja yksityisauton
käytölle. Julkisten palvelujen ja vähittäiskaupan
toimipisteiden keskittyminen pidentävät asiointimatkoja
ja maamme luonnonvarojen, kuten puun ja malmivarojen, hyödyntäminen
edellyttävät myös pitkiä kuljetuksia.
Vienti- ja tuontikuljetuksemme ovat käytännössä täysin
riippuvaiset meriliikenteestä. Nämä ovat
sellaisia pysyviä reunaehtoja, jotka on otettava huomioon
neuvoteltaessa kansainvälisesti liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämisestä ja näistä toimenpiteistä Suomelle koituvista
lisäkustannuksista.
Kotimaan liikenteen osuus maamme päästökaupan
ulkopuolisista päästöistä on
noin 40 % ja kaikista päästöistä noin
20 %. Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä 90 % syntyy
tieliikenteestä. Rautatieliikenteen osuus on 1 %,
lentoliikenteen 2 % ja vesiliikenteen 4 %. Tämä on
otettava huomioon suunniteltaessa toimia päästöjen
määrän merkittäväksi
vähentämiseksi siitäkin huolimatta, että ajoneuvojen
keskikulutus ja päästöjen määrä on
laskenut teknisen kehityksen myötä merkittävästi.
Valiokunta toteaa, että päästöjen
vähentämiseksi ei ole yhtä yksittäistä tai
helppoa ratkaisua. Käytännön ratkaisuja
haettaessa on panostettava vaikutusarviointien laadukkuuteen ja edelleen
kehittämiseen. Keskeiset toimenpiteet liikenteen päästöjen
vähentämiseksi ovat valiokunnan arvion mukaan
ajoneuvojen energiatehokkuuden parantaminen, siirtyminen vähähiilisiin
energiamuotoihin (biopolttoaineet, sähkö) ja liikennejärjestelmän
kokonaisuuden tehostaminen. Lisäksi tulee vaikuttaa yksilötasolla
tapahtuvaan liikkumis- ja kuljetusmuotojen valintaan sekä maankäytön
suunnitteluun ja toimintojen sijoittumiseen. Yhdyskuntasuunnittelulla kokonaisuudessaan
on valiokunnan arvion mukaan merkittävä pitkän
aikavälin vaikutus liikennesuoritteiden määrään.
Valiokunta korostaa, että maamme liikennejärjestelmän
tulee tulevaisuudessa olla entistä vähäpäästöisempi
ja energiatehokkaampi, mikä edellyttää sujuvaa
liikennöintiä hyväkuntoisella ja turvallisella
liikenneverkolla.
Logistiikan merkitys elinkeinoelämälle
Logistiikkakustannusten merkitys kilpailukykytekijänä on
maailman laajuisesti kasvussa. Suomelle on elintärkeää,
että elinkeinoelämän logistiset kustannukset
pystytään pitämään
kilpailukykyisinä suhteessa keskeisiin kilpailijamaihimme.
Valiokunta korostaa, että toimivat kuljetusväylät
ja joustavat kuljetusketjut sekä henkilö- että tavaraliikenteelle
mahdollistavat osaltaan energiatehokkaan ja vähäpäästöisen
tieliikenteen.
Tavarakuljetuksista 68 % ja henkilökuljetuksista
yli 90 % toteutuu tieliikenteessä. Valiokunta
pitää selvänä, että valtaosa
maamme sisäisestä henkilöliikenteestä ja
tavarankuljetuksesta tulee jatkossakin tapahtumaan tieliikenteessä. Tämä on
otettava huomioon harkittaessa ilmastonsuojelun kannalta merkittäviä liikkumisen
ja liikenteen taloudellisia ohjauskeinoja. Valiokunta korostaa,
että päästötavoitteisiin pyrkimisessä kaikkia
kuljetusmuotoja on lähtökohtaisesti kohdeltava
tasapuolisesti.
Valiokunta korostaa lisäksi, että liikenteen
informaatioteknologian hyödyntäminen ja älykkään
liikenteen palvelujen kehittyminen tarjoavat uusia mahdollisuuksia
logistiseen tehokkuuteen ja päästöjen
vähentämiseen parantamalla muun muassa ajantasaista
liikenteen tilannekuvaa sekä tuotanto- ja jakeluketjujen
toimivuutta.
Valiokunta antoi joulukuussa vuonna 2011 hyvin kriittisen lausunnon
komission ehdotuksesta rikkidirektiiviksi (LiVL 12/2011
vp — U 35/2011 vp).
Lausunnossaan valiokunta korosti tarvetta pikaisesti selvittää sekä kansallisten
että EU-tukien käyttömahdollisuuksia
uusien teknologioiden kehittämisen ja käyttöönoton
edistämiseksi ja merenkulun kustannusten kasvun hillitsemiseksi.
Yhdyskuntarakenne ja liikennepalvelut
Valiokunta pitää hyvin kannatettavina selonteon
linjauksia kaupunkiseutujen ja taajamien yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä,
liikennejärjestelmän sovittamisesta yhteen maankäytön ja
kaavoituksen kanssa sekä MAL-aiesopimusmenettelyn edelleen
kehittämisestä kaikkia osapuolia sitovammaksi.
Liikenteen aiheuttamien ympäristövaikutusten kannalta
keskeisessä roolissa on liikenteen ja maankäytön
suunnittelun välisen pitkäjänteisen ja
kokonaisvaltaisen yhteistyön priorisointi.
Valiokunta muistuttaa, että yhdyskuntarakenne käytännössä ohjaa
ja osin pakottaa asukkaat tiettyihin liikkumista ja liikennettä koskeviin
valintoihin. Yhdyskuntasuunnittelun keskiössä tulee
olla toimivan joukkoliikenteen järjestäminen siten,
että alueen asukkailla on todellinen mahdollisuus valita
yksityisautoilun ja joukkoliikenteen välillä.
Jatkossa on tärkeää keskittyä myös
joukkoliikenteen ja autoilun sekä kevyen liikenteen sujuvaan
yhdistämiseen siten, että esimerkiksi liityntäpysäköintipalvelut
raideliikenteen asemilla tarjoavat houkuttelevan vaihtoehdon autoilulle
kaupunkikeskustoissa. Kunnat ovat avainasemassa joukkoliikenteen
kehittämisen ja joukkoliikennestrategian osalta.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että joukkoliikenteen
houkuttelevuutta ei voida riittävästi parantaa
nykyisellä joukkoliikenteen määrärahatasolla.
Esimerkiksi linja-autoliikenne saa valtion rahoitusta vuosittain
noin 40 miljoonaa euroa, jolla alennetaan matkustajien lipunhintoja
säännöllisille käyttäjille
sekä ostetaan palvelutasoa täydentäviä vuoroja
ja yhteyksiä. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että joukkoliikenteen tukea jatkossa lisätään
ja että kiinnitetään huomiota myös
mahdollisuuksiin keventää joukkoliikenteen kustannuksia
esimerkiksi polttoaineveron palautusjärjestelmän
avulla.
Valiokunta kannustaa myös kävelyn ja pyöräilyn
edistämiseen. Tämä edellyttää turvallista kevyen
liikenteen verkostoa siten suunniteltuna ja rakennettuna, että se
vastaa potentiaalisten liikkujien tarvetta esimerkiksi työmatkaliikenteessä.
Valiokunta korostaa yhteiskunnallisen palveluverkon vaikutusta
liikennetarpeeseen. Laadukkaat monipuoliset lähipalvelut
eivät aiheuta ylimääräistä liikkumistarvetta.
Hajanaisen yhdyskuntarakenteen ja keskittyvien fyysisten palvelujen
vastapainona tulee panostaa myös kansalaisten sähköiseen
asiointiin julkisissa palveluissa, mikä voi tulevaisuudessa
vähentää liikkumistarvetta. Valiokunta
muistuttaa, että säännöllisesti
tehtävä etätyö pienentää liikkumisesta
aiheutuvia haittoja ja kustannuksia erityisesti ruuhka-aikoina.
Liikenneverkon sujuvuus
Valiokunta korostaa liikenneinfrastruktuurin ylläpidon
ja jatkuvan kehittämisen merkitystä sujuvalle
ja turvalliselle liikenteelle ja liikenteen kasvihuonekaasujen vähentämiselle.
Työmatkaliikenteen tai tien huonon liikennöitävyyden
aiheuttamat liikenteen ruuhkautumiset ja liikenteen turhat pysähtymiset
aiheuttavat autojen joutokäyntiä ja ylimääräisiä päästöjä,
melua ja muuta haittaa. Tieverkon välityskyvyn tulee vastata
päivittäisiä liikennemääriä sekä pääväylillä että taajamissa,
missä melu ja päästöhaitat tuntuvat
konkreettisimmin. Sujuvat liityntäratkaisut pääteillä vähentävät
ruuhkaantumista ja parantavat myös liikenneturvallisuutta.
Rautatieliikenteen palvelukyvyn parantamisen merkittävin
este on valiokunnan arvion mukaan edelleen rataverkon nykyinen tarpeeseen nähden
niukka välityskyky sekä riittämättömät peruskorjaus-
ja kehittämismäärärahat. Suurin osa
rataverkosta on edelleen yksiraiteista ja osa edelleen sähköistämättä.
Tämä hankaloittaa rautatieliikenteeseen liittyvien,
muita liikennemuotoja parempien ilmastovaikutusten hyväksikäyttöä.
Valiokunta pitää välttämättömänä nykyisen rataverkon
laajentamista ja sen kapasiteetin kasvattamista häiriöttömän
ja tehokkaan liikenteen varmistamiseksi.
Lentoliikenne on merkittävä osa kansallista liikennejärjestelmäämme.
Sen ympäristövaikutuksia on mahdollista vähentää investoinneilla nykyistä vähäpäästöisempään
kalustoon, tehokkaalla lennonohjauksella ja mahdollisimman suorilla
reitityksillä. Valiokunta korostaa, että laadukkaan
ja ympäristönormit täyttävän
biokerosiinin kehittämistä ja tuotantoa on syytä edistää sekä ympäristöön
liittyvistä että kaupallisista syistä.
Liikenteen polttoaineratkaisut
Liikenne- ja viestintävaliokunta kannattaa selonteossa
ja sen liitteenä olevassa mineraaliöljyn käytön
vähentämisohjelmassa todettuja tavoitteita ja
keinoja öljyriippuvuuden vähentämiseksi
ja biopohjaisten öljytuotteiden kotimaisen tuotannon ja
käytön lisäämiseksi. Suomen
kannalta erityisen merkittävää tulee
olemaan rikkidirektiivin edellyttämän riittävän
vähärikkisen polttoaineen hinnoittelu meriliikenteessä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä riittävien kompensaatioiden
merkitystä meriliikenteen kuljetuskustannusten kasvupaineiden
hillitsemiseksi, mikä on vientiriippuvuutemme takia aivan
välttämätöntä.
Selonteon mukaan keskeisiä keinoja mineraaliöljyn
käytön vähentämiseksi ovat lainsäädäntöön
perustuvat biopolttoaineen jakeluvelvoitteet ja ajoneuvoliikenteen
energiankäytön tehostaminen, energiatehokkuuden
parantaminen yleensäkin sekä sähköön
tai muuhun vastaavaan käyttövoimaan perustuvan
liikenteen edistäminen. Valiokunta yhtyy edellä sanottuun
ja korostaa erityisesti veroratkaisujen merkitystä liikenteen
polttoainevalinnoissa. Valiokunta viittaa tältä osin
myös lausuntoonsa vireillä olevasta EU:n energiadirektiivin
uudistamisesta (LiVL 10/2011 vp — U
33/2011 vp). Valiokunta on jo aiemmin useita
kertoja tuonut esille, että keskeinen logistiikkakustannusten
vähentämisen ja kannattavuuden edistämisen
väline voisi olla verotilimenettely tai muu vastaava ammattiliikenteen
dieselveron palautusjärjestelmä, jonka käyttöönoton
mahdollisuudet tulisi arvioida pikaisesti.
Valiokunta on tutustunut myös liikenne- ja viestintäministeriön
tuoreeseen työryhmän loppuraporttiin Tulevaisuuden
käyttövoimat liikenteessä (LVM:n julkaisu
15/2013). Valiokunta pitää raportin pidemmän
tähtäimen tavoitteita kannatettavina.
Valiokunta painottaa uusien vähäpäästöisten ja
energiatehokkaiden polttoaineiden ja niihin soveltuvan kehittyvän
ajoneuvoteknologian merkitystä liikennesektorin päästöjen
vähentämisessä edelleen. Eräs
keskeinen tekijä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön
lisäämisessä on jakeluverkon toimivuus
ja tiheys. Valiokunta viittaa jakeluverkon kehittämisen
osalta tuoreeseen lausuntoonsa (LiVL 13/2013 vp — U 9/2013
vp) komission tiedonannosta ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiiviksi liikenteen vaihtoehtoisista polttoaineista.
Valiokunta piti lausunnossaan erittäin tärkeänä,
että jäsenvaltiot voivat tulevaisuudessakin toteuttaa
uusia polttoaineita ja niiden jakeluverkkoa koskevia linjauksiaan
omista lähtökohdistaan käsin.
Valiokunta korosti erityisesti LNG:n saatavuutta tulevaisuudessa
ja tähän liittyvän jakeluverkoston merkitystä.
Niin ikään valiokunta korosti sähköautojen
tarvitseman jakeluverkon merkitystä sähköautojen
käytön lisäämiseksi, nykyisten
moottorin ja sisätilan lämmitykseen tarkoitettujen
sähköpistokkeiden muuntamista sähköautojen
latauspisteiksi sekä kansallisen jakeluverkkotavoitteen
asettamista niin korkealle tasolle, että se omalta osaltaan
edistää sähköauton käytön
lisääntymistä.
Lopuksi valiokunta korostaa että Suomessa on biopolttoaineiden
kehittämiseen ja jalostamiseen riittävästi
raaka-ainetta ja korkean tason teknologista tietämystä.
Nestemäisten biopolttoaineiden käyttö ei
vaadi muutoksia nykyiseen infrastruktuuriin tai muutoin merkittäviä lisäinvestointeja
jakeluun. Valiokunta pitää erittäin kannatettavana
selonteon esityksiä kotimaisen biopolttoaineen, lentoliikenteessä käytettävän biokerosiinin
ja kotimaisen biokaasun tuotannon ja käytön edistämiseksi.
Valiokunta korostaa, että kotimaisten biopolttoaineiden
kehittämisessä ei ole ainoastaan kyse ilmastonsuojelusta
vaan yhtä lailla merkittävästä elinkeinotoiminnan
ja työpaikkojen turvaamisesta ja lisäämisestä.