Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Suuri valiokunta on 16 päivänä toukokuuta 2003 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen Suomen strategisista painopisteistä EU:n uusista rahoitusnäkymistä (E 17/2003 vp) liikenne- ja viestintävaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.
Valiokunnassa on ollut kuultavana
ylitarkastaja Tuomo Suvanto, liikenne- ja viestintäministeriö
Laajentuva Euroopan unioni on merkittävien uudistustarpeiden edessä. Laajentuneen unionin ensimmäisten rahoitusnäkymien valmistelussa on kyse laajasta kokonaisvaltaisesta uudistuksesta. Laajentuva unioni merkitsee rakennepoliittisten resurssien lisäystarvetta. Uudeksi haasteeksi on nousemassa panostaminen rakenteita uudistavaan innovointi- ja investointipolitiikkaan, osaamiseen kokonaisvaltaisesti, koulutukseen ja tutkimukseen.
Laajentuneessa unionissa Suomi on selkeä nettomaksaja. Panostaminen tärkeisiin toimintoihin edellyttää unionin politiikkalohkojen ja ohjelmien yhä selkeämpää painopisteasetantaa.
Edellä kuvatut asiat edellyttävät Suomen mukaan rahoituskehysten rakenteen ja sisällön huomattavaa uudistamista. Samalla uuden tyyppisten horisontaalisten toimien tarve korostuu. Rahoitusnäkymien rakennetta on uudistettava, jotta se vastaisi unionin strategisia painopisteitä. Uusia meno-otsakkeita voitaisiin kehittää rahoituskaudella 2007—2013.
Unionin poliittisen strategia-asetannan ja lainsäädäntöprosessin sekä budjettiprosessin yhteensovittamisessa on selviä ongelmia. Politiikka-, lainsäädäntö- ja budjettiprosessien lähentämistä tulisikin tarkastella tulevien rahoitusnäkymien valmisteluprosessin yhteydessä kattavasti.
Suomi katsoo, että selkeämpään ja pitkäjänteisempään painopisteasetantaan päästään 7- vuotisilla rahoitusnäkymillä. Uudet rahoituskehykset voitaisiin esittää käyvin hinnoin.
Suomen nykyiset erittäin harvaan asutut tavoite 1 -alueet tulee säilyttää unionin korkeimman aluetuen tavoite 1:n piirissä jatkossakin. Se on Suomen tärkein kansallinen kynnyskysymys unionin tulevia rahoitusnäkymiä valmisteltaessa.
Lissabonin kilpailukykystrategian toteuttaminen tavoitevuoteen 2010 mennessä on otettava unionin tulevien rahoituskehysten valmistelun keskeiseksi lähtökohdaksi.
Alueellisen tasapainon saavuttaminen Euroopassa edellyttää, että unionin heikoimmin kehittyneiden ja syrjäisimpien alueiden kilpailukykyä on tärkeää edistää. Tulevalla rahoituskaudella tarvitaan erityisesti tasapainoinen, innovoiva rakennepoliittinen rahoitusratkaisu jäsenmaiden välillä. Rakennepolitiikan uudistuksen tulisi sisältää koko unionin kattavana aikaisempaa vahvempana ja selkeämpänä ulottuvuutena alueellisen kilpailukykystrategian toteuttaminen kestävän talouskasvun edistämisen, uusien osaamispohjaisten työpaikkojen luomisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisen ohella.
EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaa on vahvistettava. Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalle sekä rajavalvontayhteistyölle EU:ssa asetetun poliittisen painoarvon tulisi heijastua myös rahoitukseen. EU:n lähialueiden merkitys kasvaa unionin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Unionin yhteistyö lähimpien naapurialueiden ja Itä-Euroopan maiden, Länsi-Balkanin sekä Välimeren alueen kanssa on Suomen prioriteetti.
EU:n rahoitusjärjestelmää tulee merkittävästi yksinkertaistaa.
Suomi nostaa EU:n varojen käyttöä ja päätöksentekoa koskeviksi strategisiksi uudistustarpeiksi kaksi merkittävää asiakokonaisuutta. Ensinnäkin tulosvastuu ja avoimuus ovat koko EU-rahoituksen välttämätön edellytys. Toiseksi rakennerahastohallinnon merkittävän yksinkertaistamisen tulee muodostaa rakennerahastouudistuksen lähtökohta sekä unionin että kansallisella tasolla.
Valiokunta on lausunnossaan keskittynyt käsittelemään Suomen strategisia painopisteitä EU:n uusista rahoitusnäkymistä liikenne- ja viestintäkysymysten valossa. Valiokunta pitää hyvänä, että Lissabonin kilpailukykystrategian toteuttaminen tavoitevuoteen 2010 mennessä on Suomen painopistealueena unionin tulevien rahoituskehysten valmistelussa. Valiokunta korostaa valtioneuvoston tavoin koheesio- ja rakennepolitiikan lisäksi infrastruktuurin kehittämistä. Infrastruktuuri luo perustan talouden kehittymiselle ja tässä yleiseurooppalaisen liikenneverkon (TEN) kehittämisellä on suuri merkitys alueellisen tasapainon saavuttamisessa. Tämän vuoksi TEN-hankkeiden tulee olla Suomen painopistealueita.
Infrastruktuurin ja erityisesti liikenneväylien kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota reuna-alueiden yhteyksiin sisämarkkinoiden ydinalueille, Suomen lähialueiden TEN-hankkeisiin sekä muihin alueellisesti merkittäviin liikenneinfrastruktuurihankkeisiin. Valiokunta korostaa, että EU:n rahoitusta kehitettäessä tulee muistaa tärkeät sisäiset TEN-hankkeet Suomessa. Tämän lisäksi valiokunta pitää tärkeinä projekteina Itämeren moottoritie -hanketta ja Suomen ja Venäjän välisiä liikenneyhteyksiä.
Valiokunta pitää hyvänä, että selvityksessä tietoyhteiskunnan kehittäminen on mainittu osana maaseudun kehittämispolitiikkaa. Valiokunta kuitenkin toteaa, että tietoyhteiskunnan merkitystä koko yhteiskuntakehityksen osalta on syytä korostaa niin Suomen kuin EU:n osalta.
Lausuntonaan liikenne- ja viestintävaliokunta ilmoittaa,
että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.
Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2003
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Mika Boedeker