Yksityiskohtaiset perustelut

2 §. Määritelmät.

Lain 41—43 §:ssä säädetään ilmoitetun laitoksen nimeämisestä, tehtävistä ja toiminnasta. Lakiehdotuksessa ilmoitettua laitosta ei määritellä. Esityksen perustelujen mukaan ilmoitetut laitokset nimetään erikseen tavanomaista ja suurten nopeuksien rautatiejärjestelmää varten. Toisaalta sama ilmoitettu laitos voi hoitaa myös molempien direktiivien mukaisia tehtäviä, kunhan ilmoitettu laitos täyttää molempien yhteentoimivuusdirektiivien liitteissä VII määrätyt vaatimukset. Valiokunta ehdottaa määritelmää ilmoitetusta laitoksesta otettavaksi pykälän uuteen 21 kohtaan. Ilmoitetulla laitoksella tarkoitetaan viranomaista tai suomalaista oikeushenkilöä, joka tekee osajärjestelmien tarkastuksia tai yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimuksenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointeja.

Uuden kohdan johdosta valiokunta on tehnyt teknisen korjauksen 20 kohtaan. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

6 §. Toimiluvan myöntämisen edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan liikkeenjohtotehtäviin määrätty henkilö ei täytä hyvämaineisuuden vaatimusta, jos hänet on tuomittu säännösehdotuksessa määriteltyihin rangaistuksiin.

Lakiehdotuksen 7 §:stä ilmenee, että hyvämaineisuutta koskevat tiedot liitetään hakemusasiakirjoihin. Menettelyksi on valiokunnan saaman tiedon mukaan tarkoitettu, että liikkeenjohtotehtäviin määrätty itse hankkii tarvittavat itseään koskevat tiedot. Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista osa sisältyy kuitenkin rikosrekisteriin, osa sakkorekisteriin. Rikosrekisterilailla (770/1993) on pyritty yksityiskohtaisesti sääntelemään ne tilanteet, joissa rikosrekisteristä voidaan luovuttaa ote. Sen 6 §:n 1 momentin mukaan yksityinen henkilö saa itseään koskevan otteen rikosrekisteristä viisumia, työlupaa, oleskelulupaa tai muuta niihin verrattavaa tarkoitusta varten. Lakiin otettiin vuonna 2002 erityinen säännös otteen antamisesta henkilölle tämän hakeutuessa tehtävään, johon kuuluu työskentely alaikäisten parissa. Oikeusministeriön mukaan asianmukaisinta olisikin, että henkilön oikeudesta saada ote nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen 6 §:ssä tarkoitetuista tiedoista säädettäisiin rikosrekisterilaissa.

Sakkorekisteristä sen sijaan on säännökset lokakuussa 2002 voimaan tulleessa sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Lain 50 §:n mukaan sakkorekisteristä saa antaa tietoja niille, joiden oikeudesta tietojen saantiin säädetään erikseen lailla. Tällaisia säännöksiä ei sisälly ehdotettuun rautatielakiin.

Valiokunta toteaa, että asian tässä vaiheessa on asianmukaisinta lisätä pykälän 2 momenttiin säännös siitä, että liikkeenjohtotehtäviin määrätyllä henkilöllä on oikeus saada toimiluvan myöntämistä varten itseään koskeva ote rikosrekisterilaissa tarkoitetusta rikosrekisteristä sekä sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002) tarkoitetusta sakkorekisteristä. Valiokunta korostaa kuitenkin, että nyt korjattu säännös ei poista tarvetta rikosrekisterilain täydentämiseen myöhemmässä vaiheessa.

Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluihin.

10 §. Rautatieliikenteen harjoittamiseen vaikuttavat muutokset rautatieyrityksen toiminnassa.

Pykälän 2 momentin mukaan ministeriö voi salassapitosäännösten estämättä vaatia selvityksen luvanhaltijalta tietyissä tilanteissa. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että muotoilu on varsin erikoinen, koska salassapitosäännökset eivät sinänsä estä vaatimasta selvitystä, ja että tarkoituksena lienee ollut, että luvanhaltija on velvollinen salassapitosäännösten estämättä antamaan selvityksen. Koska yksityisiä toimijoita koskee vain harvat salassapitosäännökset, onkin kyseenalaista, onko ylimalkaan olemassa luvanhaltijoihin kohdistuvia salassapitosäännöksiä. Pikemminkin on kyse siitä, ettei luvanhaltija voi olla antamatta sellaisiakaan tietoja, joita se pitää omina liike- ja ammattisalaisuuksinaan. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi siten, että momentin ensimmäisestä virkkeestä poistetaan sanat "salassapitosäännösten estämättä". Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

17 §. Puitesopimus ja sen julkisuus.

Pykälän 3 momentissa on erityissäännökset puitesopimuksen julkisuudesta. Hallituksen esityksen mukaan tieto puitesopimuksesta ja pääpiirteet sovitusta ratakapasiteetista ovat julkisia ja muilta osin sopimuksen julkisuuteen sovelletaan julkisuuslakia. Muotoilu viittaa siihen, että tiedot eivät ehkä muutoin olisi julkisia. Muotoilusta saatettaisiin vastakohtaisuuspäätelmän kautta muodostaa johtopäätöksiä julkisuuslain soveltamisesta laajemminkin.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa muotoilua, jolla ei ole säännöksen tarkoitusta laajempaa vaikutusta julkisuuslain soveltamiseen ja jota on käytetty vastaavankaltaisissa tilanteissa, kun on haluttu varmistaa tiettyjen tietojen julkisuus. Valiokunta ehdottaakin säädettäväksi, että siitä riippumatta, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, julkisia ovat tieto puitesopimuksesta ja pääpiirteet siinä sovitusta ratakapasiteetista.

Pykälän 3 momentin viimeisessä virkkeessä ehdotetaan annettavaksi Rautatievirastolle oikeus muutoin salassapidettäviin puitesopimuksen ja sen neuvottelua koskeviin tietoihin. Oikeusministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että säännös näyttää olevan syytä siirtää omaksi momentikseen, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa viimeisen virkkeen siirtämistä 4 momentiksi. Muotoilun mukaan viranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada kyseiset tiedot. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaisen sääntelyn yhteydessä asianmukaisena, että viranomaisen tietojensaantioikeus ulotetaan vain sen tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiin tietoihinPeVL 42/2005 vp, s. 3/II. Valiokunta ehdottaa sen vuoksi sääntelyä tarkistettavaksi niin, että tietojensaantioikeus ulottuu vain valvonnan kautta välttämättömiin tietoihin.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

28 §. Rautatiejärjestelmää koskevat vaatimukset.

Liikenne- ja viestintäministeriö on esittänyt pykälän 2 momentin 3 kohtaa täsmennettäväksi siten, että Rautatievirasto voi antaa rautatiejärjestelmän turvallisuuden ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi tarkemmat määräykset liikkuvasta kalustosta ja sen käyttämisestä liikenteeseen. Säännös on tässä muodossa lakiehdotuksen mukaista säännöstä tarkkarajaisempi ja vastaa voimassa olevan Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetun lain (561/2002) 3 §:n 3 momentin 2 kohtaa, joka on tarkoitus korvata ehdotetulla säännöksellä. Lisäksi säännös muutetussa muodossaan vastaa tarkemmin hallituksen esityksen perusteluja. Valiokunta on tämän vuoksi tehnyt vastaavan muutoksen momentin muotoiluihin.

33 §. Turvallisuustodistusta ja -lupaa koskevan asian käsittely ja niiden muuttaminen tai peruuttaminen.

Valiokunta on tehnyt kielellisen korjauksen pykälän 2 momenttiin.

65 §. Oikaisuvaatimus.

Pykälässä säädetään oikaisuvaatimusmenettelystä. Jos päätökseen on ennen valituksen tekemistä vaadittava oikaisua erikseen säädetyssä oikaisuvaatimusmenettelyssä, on ohje tällaisen oikaisukeinon käyttämisestä hallintolain (434/2003) 46 §:n 1 momentin mukaan annettava samanaikaisesti päätöksen kanssa. Hallintolain 46 §:n 1 momentti huomioon ottaen lakiehdotuksen oikaisuvaatimuksen liittämistä koskeva säännös on muutettava koskemaan kaikkia oikaisuvaatimusmenettelyssä ensi vaiheessa käsiteltäviä päätöksiä.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotettuun 65 §:ään ei sisälly oikaisuvaatimusmenettelyn yhteydessä käytettävää säännöstä siitä, että oikaisuvaatimuksen kohteena olevaan päätökseen ei saa samalla hakea muutosta valittamalla.

Tämän johdosta valiokunta ehdottaa esityksen 3 momentissa olevaa säännöstä vaatimuksenmukaisuustodistuksesta tai tarkastustodistuksesta siirrettäväksi 1 momentin 5 kohtaan, sekä 2 ja 3 momenttia korvattavaksi uudella 2 momentilla, jossa säädetään siitä, että päätökseen, joka on oikaisuvaatimuksen kohteena, ei saa samalla hakea muutosta valittamalla, sekä oikaisuvaatimusohjeiden liittämisestä päätökseen.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös siihen, että lakiehdotuksessa käytetty ilmaisu päätökseen tyytymätön sopii huonosti hallintolain käytön järjestelmään. Hallintolainkäyttölain mukaan päätökseen saa hakea muutosta se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta päätös välittömästi koskee eli materiaalinen asianosainen. Tämä on myös pakollisen oikaisuvaatimusmenettelyn tulkinnallinen lähtökohta. Koska oikaisuvaatimusmenettely kuuluu muodollisesti hallintolain eikä hallintolainkäyttölain soveltamisalaan, sopiva ilmaisu tällaisessa yhteydessä on asianosainen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentissa säädettäväksi niistä tilanteista, joissa asianosainen saa hakea oikaisua Rautatievirastolta.

Uuden 2 ja 3 momentin korvaavan 2 momentin johdosta hallituksen esityksen 4 momentista tulee 3 momentti.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

66 §. Muutoksenhaku.

Pykälän 1 momentin säännökset eräiden valitusten ohjaamisesta markkinaoikeuteen ovat epäselviä useammassa suhteessa. Muutosta haetaan 52 §:n nojalla 57 ja 58 §:ssä tarkoitettujen palvelujen tarjoamisesta johtuvista erimielisyyksistä antamiin päätöksiin valittamalla markkinaoikeuteen, kun sen sijaan ministeriön, Rautatieviraston ja Ratahallintokeskuksen ehdotetun lain nojalla antamaan päätökseen saisi "muutoin hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään". Muutoksenhakua markkinaoikeuteen koskeva säännös jättää näin avoimeksi, missä järjestyksessä eli mitä prosessinormistoa noudattaen markkinaoikeuteen voidaan tehdä muutoksenhakemus.

Valiokunta ehdottaa muotoilua, joka tekee selväksi, että muutoksenhaku Rautatieviraston päätöksistä koskee sekä oikaisuvaatimuksen johdosta ratkaistuja asioita (65 §) että muutoksenhakua sellaisista lakiehdotuksessa muutoin säännellyistä päätöksentekotilanteista, joissa ei ehdotuksen mukaan olisi noudatettava ensi vaiheessa pakollista oikaisuvaatimuskäsittelyä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset 1 momentin muotoiluihin.

68 §. Rangaistussäännökset.

Pykälän 1 momentti vastaa voimassa olevaa lakia. Luvattomasta rautatieliikenteen harjoittamisesta ei ehdoteta nimenomaista mainintaa syyksiluettavuudesta. Nykyisen rautatielain säätämisen aikaan vuonna 2003 olettamana oli, että rikoslain ulkopuolisissa säännöksissä, joista oli säädetty rangaistukseksi enintään sakkoa tai 6 kuukautta vankeutta, rangaistaviksi säädetyt teot olisivat rangaistavia myös tuottamuksellisina, jollei säännöksen luonteesta muuta johdu. Sen sijaan 1.1.2004 voimaan tulleen rikoslain yleisen osan muutoksen jälkeen olettama on toinen: jollei toisin säädetä, uudistuksen jälkeen annetussa rangaistussäännöksessä rangaistavaksi säädetty teko on rangaistava ainoastaan tahallisena (RL 3:5). Oikeusministeriö on kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että mikäli tarkoitus on, että luvaton rautatieliikenteen harjoittaminen on rangaistava myös huolimattomuudesta tehtynä, tästä on säädettävä nimenomaisesti. Liikenne- ja viestintäministeriö on todennut, että tarkoituksena on, että luvaton rautatieliikenteen harjoittaminen säädetään rangaistavaksi ainoastaan tahallisesti tehtynä, koska tekoon tuskin edes voitaisiin syyllistyä huolimattomasti tehtynä. Valiokunta toteaa, että näin ollen pykälän 1 momenttia ei ole tarvetta muuttaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö on asiantuntijakuulemisessa todennut, että myös 2 momentissa tarkoitetut teot on syytä säätää rangaistaviksi ainoastaan tahallisesti tehtyinä.

Ehdotettu 2 momentti vastaa voimassa olevan lain rangaistussäännöstä lukuun ottamatta 3 kohtaa, joka on uusi. Oikeusministeriö on kiinnittänyt valiokunnan huomiota siihen, että momentin 3 ja 4 kohta ovat laillisuusperiaatteen kannalta perin ongelmallisia. Kohdissa viitataan lain 53 ja 54 §:ssä säädettyihin edellytyksiin ja vaatimuksiin. Rangaistussäännöksen perusteluista tai mainituista pykälistä ei kuitenkaan ilmene, mitä rangaistussäännöksessä ilmaistuilla edellytyksillä tai vaatimuksilla viitatuissa pykälissä tarkoitetaan. Täsmällisyysongelmaa ei ole omiaan vähentämään myöskään se seikka, että vähäiset teot eivät ole rangaistavia. Perusteluissa ei lainkaan selosteta, millaisissa tapauksissa rangaistavaksi ehdotetut teot olisivat vähäisiä ja mitkä teot olisivat tyypiltään sellaisia, jotka olisivat rangaistavia ehdotetun säännöksen nojalla tai jonkun ankaramman säännöksen nojalla.

Valiokunta toteaa, että vähäisenä voitaisiin olosuhteista riippuen pitää tekoa, jossa ratakapasiteettia käytetään 22 §:n vaatimusten vastaisesti. Vähäisistä teoista voisi myös olla kyse silloin, kun joku liikkuu tai oleskelee asiattomasti ratapiha-alueella, ratalinjalla, rautatiesillalla tai rautatietunnelissa, joka ei ole yleisön käytettävissä.

Laillisuusperiaatteen johdosta valiokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi siten, että 3 ja 4 kohdat yhdistetään siten, että siinä säädetään rangaistavaksi radanpitoon liittyvän liikenteen tai museoliikenteen harjoittaminen ilman 55 §:ssä tarkoitettua liikennöintilupaa. Näin 53 §:ssä tarkoitetun radanpitoon liittyvän liikenteen harjoittaminen ja 54 §:ssä tarkoitetun museoliikenteen harjoittaminen sidotaan 55 §:ssä tarkoitettuun liikennöintilupaan. Rangaistavaa on tällaisen liikenteen harjoittaminen ilman liikennöintilupaa.

Tällöin ehdotettu 2 momentin 5 kohta siirtyy 4 kohdaksi.

Pykälän 2 ja 3 momentissa olevat lausekkeet, joilla vähäiset teot suljetaan rangaistavuuden ulkopuolelle, eivät vastaa vallitsevaa kirjoittamistapaa, ja valiokunta on muuttanut muotoiluja vallitsevan kirjoittamistavan mukaisiksi.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

70 §. Siirtymäsäännökset.

  Siirtymäsäännökseen valiokunta ehdottaa uutta 5 momenttia, jolla turvattaisiin voimassa olevan rautatielain nojalla kesän aikana tehtävien ratakapasiteetin jakamista koskevien Ratahallintokeskuksen päätösten soveltaminen uuden joulukuussa 2006 alkavan rautatieliikenteen aikataulun aikana. Uuden momentin johdosta 5 ja 6 momentti siirtyvät 6 ja 7 momentiksi. Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.