Perustelut

Esityksen tarkoituksena on turvata suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyttä ja sitä, että alan asiantuntijuus pysyy Suomessa. Suomalaiselle merenkululle ja koko maan huoltovarmuudelle on erittäin tärkeää, että merenkulkualan osaamista ei menetetä. Tämän vuoksi on huolehdittava siitä, että suomalaisen merenkulun koulutuksen järjestämisestä ei luovuta, sekä siitä, että merenkulkuala säilyy edelleen houkuttavana vaihtoehtona nuorten uravalinnoissa. Mielestämme lakiehdotuksen kolmas luku romuttaa edellä mainitut perustellut tavoitteet.

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon sisältyneessä eriävässä mielipiteessä nostettiin perustellusti esiin, että nyt käsiteltävä hallituksen esitys ei rajaudu koskemaan pelkästään elinkeinopoliittisia kysymyksiä. Eriävässä mielipiteessä esitettiin, että tukilainsäädännön yhteyteen ei tulisi kytkeä työoikeudellista sääntelyä. Yhdymme työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon sisältyneen eriävän mielipiteen näkemykseen, että esityksen kolmas luku vaarantaa työmarkkinoiden sopimisjärjestelmän ja pelisääntöjen keskeisiä kohtia. Kyseisessä luvussa esitetään mahdollisuutta sopia toisin työehdoista, joista kansallisessa lainsäädännössä — merimies-, merityöaika- ja merimiesten vuosilomalaissa sekä yhteistoimintalaissa — on erikseen säädetty. Tällainen poissulkeminen ei mitenkään ole perusteltua. Suomalaisella aluksella työskentelevän työntekijän sulkeminen pakottavan lainsäädännön ulkopuolelle sotii tasa-arvoa vastaan.

Suomalaisessa sopimisyhteiskunnassa sopijaosapuolet ovat keskenään tasaveroisia. Järjestelmä takaa aidon sopimisen. Jos tällainen sopimisoikeus annetaan ulkomaiselle yhdistykselle, jonka edustuksellisuudesta ei ole edes täyttä varmuutta, vaarannetaan työmarkkinajärjestelmän keskeisiä periaatteita. Tämä voi tarkoittaa käytännössä halpatyövoiman käytön ja sosiaalisen polkumyynnin laillistamista. Ammattijärjestöllä tulisi aina olla luonnollinen linkki joko käsillä olevaan alaan tai ammattikuntaan.

Edelleen on huomattava, että kansainväliset sopimukset (ILO, EU) eivät takaa työntekijälle vielä mitään, eivät edes vähimmäisehtojen täyttymistä. Esimerkiksi kaikkein keskeisin ehto, palkkaus, jää kokonaan auki. Mikään vähimmäispalkkanormi ei turvaa työntekijän asemaa, sillä ILO:n antaman suosituksen mukainen palkkanormi ei ole tasoltaan kuin kymmenesosa pohjoismaisesta palkkatasosta. Kansalaisuus ei liene laillinen peruste poiketa ns. normaaleista työehdoista, tuskinpa asuinpaikkakaan.

Mielestämme voi lisäksi perustellusti kyseenalaistaa, kuinka kauan Suomen valtion intresseissä on tukea valtion verorahoilla ulkomaisia merenkulkijoita, jos työnantaja päätyy korvaamaan suomalaiset merenkulkijat muulla työvoimalla. Valiokunnan mietintöön sisältyvä lausuma numero 2 on oikean suuntainen velvoittaessaan hallitusta aktiivisuuteen EU:ssa, mutta ei mielestämme riitä turvaamaan suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja eikä palkkatasoa.

Lakiehdotus ei mielestämme ehdotetussa muodossaan takaa suomalaisen merenkulun ammattitaidon säilymistä, suomalaisia työpaikkoja eikä alan työmahdollisuuksia niin, että alan houkuttelevuus säilyisi.