Yleisperustelut
Hallituksen esityksellä toteutetaan valtioneuvoston
periaatepäätöstä 18 päivältä tammikuuta 2001
tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta. Periaatepäätöksen
ensisijaisena tavoitteena on liikenneturvallisuuden lisääminen.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjana
olleessa liikenneturvallisuussuunnitelmassa 2001—2005 esitellään
eri toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vaikuttaa kuljettajiin
liikenneturvallisuuden lisäämiseksi, jotta saavutettaisiin
valtioneuvoston vuonna 1997 asettama tavoite, että liikennekuolemien
määrän tulee olla alle 250 vuonna 2005.
Tällaisia toimenpiteitä ovat päihteiden
käytön vähentämisen ja turvalaitteiden laajennetun
käytön lisäksi ajoneuvotelematiikalle
asetettavat turvallisen toiminnan kannalta välttämättömät
ergonomiavaatimukset, jotka koskevat sekä säätölaitteita
että informaatiota tarjoavia laitteita ja ajoneuvon toimintaan
vaikuttavia laitteita. Ergonomiavaatimuksiin lasketaan myös
kielto käyttää matkapuhelinta ilman hands
free -laitteistoa.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen
toimenpiteistä onkin tarkoituksena ensimmäisenä kieltää matkapuhelimen
käyttö ajon aikana sitä kädessä pitäen.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuosina 1991—2001
todettiin tapahtuneen 30 onnettomuutta, joissa arvioitiin matkapuhelimen
vaikuttaneen onnettomuuden syntyyn ja joissa moottoriajoneuvossa
ollut henkilö kuoli. Matkapuhelinonnettomuuksien kokonaismäärä ja
suhteellinen osuus jää edelleen pieneksi kaikista
kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, mutta niiden määrän
on tutkijalautakuntien tekemissä selvityksissä todettu
nousseen jo vuosina 1991—1998.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää hallituksen
esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Siihen
sisältyvät toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia
liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämän vuoksi
valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
24 a § 1 momentti
Esitetyn pykälän 1 momentti vastaa nykyistä ajoneuvojen
käytöstä tiellä annetun asetuksen (1257/1992)
8 §:ää, jossa säädetään
viestintälaitteiden käytöstä.
Radio- tai televisiovastaanotinta, muuta äänen-
tai kuvantoistolaitetta taikka viestintälaitetta ei saisi
ajon aikana käyttää siten, että laitteen
käyttö voi haitata ajoneuvon hallintalaitteiden
käyttöä tai muuten häiritä kuljettajan
keskittymistä liikenteeseen.
Esitetyssä 1 momentissa kielletään
kaikkien vastaanottimien ja viestintälaitteiden kuljettajan toimintaa
häiritsevä käyttö. Esimerkiksi
radion kuunteluun ajoneuvossa ei olla puuttumassa, mutta kuljettajan
on vaikkapa kanavan valitsinta käsitellessään
otettava huomioon se, ettei keskittyminen ajamiseen ja liikenteeseen
häiriinny. Säännös kieltäisi
myös tekstiviestien ja pitkien numerosarjojen näppäilemisen
telineessä olevaan matkapuhelimeen. Tekstiviestin näppäileminen
on sen verran vaativaa, että sen katsottaisiin aina voivan
häiritä kuljettajan keskittymistä liikenteeseen.
Sen sijaan puhelujen soittaminen muuten kuin ennalta ohjelmoituja
pikavalintoja käyttäen voisi myös häiritä ajamista,
kun kuljettaja joutuisi näppäilemään
pitkää puhelinnumeroa.
Ajoneuvon kuljettaja saattaa kuitenkin satunnaisesti ajon aikana
tehdä monia muita ajamista häiritseviä asioita
kuin käyttää edellä sanottuja laitteita.
Tapaukset eivät kuitenkaan yleensä ole yhtä pitkäkestoisia
eivätkä yhtä toistuvia kuin viestintälaitteiden
käyttö. Siksi kovin erilaisten tapahtumien kuvaamista
ja nimeämistä kielletyiksi tieliikennelaissa ei
ole katsottu tarpeelliseksi, vaan niihin tilanteisiin riittävät
tienkäyttäjän yleiset velvollisuudet.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ajokorttiasetuksen 23 §:n
mukaan opettaja katsotaan kuljettajaksi annettaessa ajo-opetusta
B-, C- tai C1-luokan ajoneuvolla. Annettaessa ajo-opetusta D-, D1-
tai E-luokan ajoneuvolla oppilas katsotaan kuljettajaksi. Silloinkin
kun opettaja katsotaan kuljettajaksi, myös oppilaaseen,
joka käyttää ajoneuvon hallintalaitteita,
on oikeuskäytännössä sovellettu
kuljettajaa koskevia säännöksiä.
Tämän mukaisesti nyt esillä oleva pykälä soveltuisi
näissä tapauksissa sekä opettajakuljettajaan
että oppilaaseen.
24 a § 2 momentti
Hallituksen esityksen mukaan moottorikäyttöisen
ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta
siten, että pitää sitä kädessään.
Matkapuhelimella tarkoitetaan matkaviestintään
tarkoitettua telepäätelaitetta, joka on yhteydessä yleiseen
viestintäverkkoon vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä.
Esimerkiksi palo- ja pelastustoimen tai poliisin sisäiset verkot
ovat tämän määritelmän
ulkopuolella.
Matkapuhelimen käyttö ajon aikana lisää tutkimusten
mukaan vaaratilanteisiin joutumista, onnettomuusriskiä ja
liikennerikkomuksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan matkapuhelimen
käyttö ajon aikana lisää onnettomuusriskin
moninkertaiseksi keskittyneeseen ajamiseen verrattuna. Matkapuhelimen
käytön kieltäminen ilman kädet
ajamiseen vapauttavaa toimintoa vähentää puhelimen
käsittelystä aiheutuvaa huomion jakautumista ja
lisää siltä osin turvallisuutta.
Hallituksen esityksen mukaan kädet vapaiksi jättävä lisälaite
poistaa monia matkapuhelimen käyttöön
liittyviä ongelmia, vaikka se ei luonnollisestikaan vähennä ajamiseen
kohdistuvia puhelimeen puhumisesta ja keskustelusta johtuvia häiriöitä.
Vaaratilanteita voidaan kuitenkin vähentää sillä,
että säädetään velvollisuus
käyttää matkapuhelinta ns. hands free
-toiminnon avulla, jolloin puhelinta käytetään
ilman, että sitä täytyy pitää kädessä.
Voimaantulosäännös
Hallituksen esityksen tarkoituksena on, että laki tulisi
voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty
ja vahvistettu. Valiokunta pitää tärkeänä,
että laki tulee voimaan mahdollisimman pian, mutta haluaa
samalla jättää autoilijoille mahdollisuuden
ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin siirtyäkseen
käyttämään hands free -toimintoja.
Valiokunta on halunnut välttää, että viestintälaitemarkkinoille
syntyisi poikkeuksellinen tilanne, jossa kuljettajille syntyisi
ongelmia sekä hands free -laitteiden hankkimisessa että niiden
asentamisessa ajoneuvoihin ja joka tästä syystä voisi
johtaa laitteiden ja asennusten hintojen poikkeukselliseen nousuun. Tämän
vuoksi valiokunta esittää, että laki
tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.
Valiokunta pitää välttämättömänä kahden vuoden
siirtymäaikaa sekä niiden taksiluvan nojalla harjoitettavassa
henkilöliikenteessä olevien kuljettajien osalta,
joiden käytössä ei ole taksiradiotilauskeskusta,
että kutsujoukkoliikenteessä olevien kuljettajien
osalta. Maaseudulla operoivilla takseilla matkapuhelin on usein
ainut kyydintilausjärjestelmä, jolloin asiakkaat soittavat
suoraan taksiyrittäjän matkapuhelimeen. Pohjois-Karjalan
joukkoliikenneprojektissa taas asiakkaan puhelu välittyy
automaattisesti tietokoneohjattuun välitysjärjestelmään
eli ns. koppivahtiin. Järjestelmässä matkapuhelin toimii
myös ajoneuvopäätteenä, jolla
ohjataan välitysjärjestelmää ajosuoritteiden
aikana. Myös useat kutsujoukkoliikenteet toimivat puhelinjärjestelmien
ohjaamina.
Kun tilausjärjestelmä on järjestetty
toimimaan matkapuhelinta käyttäen, on kohtuullista antaa
riittävä siirtymäaika uuteen järjestelmään siirtymiseksi.
Tämän vuoksi näille kuljettajille mahdollistettaisiin
matkapuhelimen käyttö työtehtävässään
siirtymäajan aikana.
Edellä todetun johdosta liikennevaliokunta ehdottaa
lain voimaantulosäännökseen lisättäväksi
uuden 2 momentin.