Yksityiskohtaiset perustelut

1. Verkkotunnuslaki

3 §. Määritelmät.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta täsmennystä 5 §:n 3 momentin mainintaan suomalaisesta julkisyhteisöstä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa vastaavaa täsmennystä pykälän 3 kohtaan.

4 §. Verkkotunnuksen muoto ja sisältö.

Lakiesityksen perustelujen mukaan verkkotunnuksessa olisi oltava kolme merkkiä verkkotunnushallinnollisista syistä. Nämä verkkotunnushallinnolliset syyt ovat pykälän perustelujen mukaan kansainväliseen ISO 3166 -standardiin perustuvat alueiden ja kansojen kaksikirjaimiset tunnukset. Perusteluissa ei esitetä muita verkkotunnushallinnollisia syitä.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perustelujen viittaus ISO 3166 -standardiin syynä kolmen merkin vaatimukselle on harhaanjohtava, koska standardissa ei tällaista vaatimusta ole. Valiokunnan huomiota on myös kiinnitetty siihen, että pykälän vaatimus kolmesta merkistä on ristiriidassa esityksen tavoitteen kanssa, jonka mukaan tavoitteena on laajentaa yritysten ja yhteisöjen mahdollisuuksia hyödyntää .fi-juuren käyttöä toiminnassaan. Muista maista ainakin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Baltian maissa on tehty käytännössä mahdolliseksi kaksikirjaimisen verkkotunnuksen rekisteröinti. Kansainvälisten yritysten toiminnan kannalta onkin tärkeää, että ne voivat toimia koko markkina-alueella mahdollisimman laajasti samalla verkkotunnusrakenteella. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kaksimerkkisiä tunnuksia on tällä hetkellä käytössä, mm. valtiovarainministeriöllä (vm.fi), valtioneuvostolla (vn.fi), oikeusministeriöllä (om.fi), VR:llä (vr.fi), Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolla (tt.fi) sekä Iin kunnalla (ii.fi).

Valiokunta katsoo, että yrityksellä, yhteisöllä tai kunnalla, jonka nimi muodostuu vain kahdesta kirjaimesta, tulee olla mahdollisuus käyttää todellista nimeään myös verkkotunnuksessa. Verkkoasioinnissa on olennaista, että asiakkaat muistavat yhdistyksen tai yrityksen käyttämän verkkotunnuksen. Jos verkkotunnuksena joudutaan käyttämään jotain muuta kuin rekisteröityä toiminimeä tai aputoiminimeä, eivät asiakkaat löydä yhdistyksen tai elinkeinonharjoittajan sivuille. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälää muutetaan siten, että verkkotunnuksessa tulee olla vähintään kaksi merkkiä. Valiokunta ehdottaa kuitenkin, että samalla annetaan Viestintävirastolle mahdollisuus määrätä, että riittävä määrä kaksimerkkisiä verkkotunnuksia osoitetaan Viestintäviraston käyttöön verkkotunnushallinnon tarpeita varten.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että 4 momentin kielto "hyvän tavan" tai "yleisen järjestyksen" vastaisille ilmaisuille on liian epämääräinen eikä sen vuoksi sovellu sananvapauden käytön sääntely-yhteyteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa täsmennystä momentin sanamuotoihin siten, että säännöksessä kiellettäisiin loukkaavien tai rikolliseen toimintaan kehottavien ilmaisujen sisällyttäminen verkkotunnukseen.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

5 §. Verkkotunnuksen hakeminen.

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan verkkotunnusta haettaisiin Viestintäviraston vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että verkkotunnuksen hakemista koskevien 1 momentin perustelujen mukaan hakemus on tehtävä kirjallisesti. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tästä muotomääräyksestä tulee säätää lailla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälää täsmennetään siten, että verkkotunnusta Internet-tietoverkkoon haetaan kirjallisesti Viestintäviraston vahvistamalla lomakkeella, jossa on esitettävä hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että verkkotunnusta voi 3 momentin perusteella hakea mm. "suomalainen julkisyhteisö". Perustuslakivaliokunta on painottanut, että suomalaisena julkisyhteisönä ei ole tapana pitää esityksen perusteluissa mainittuja viranomaisia eikä varsinkaan vieraiden valtioiden edustustoja, ja on tämän vuoksi katsonut, että on syytä tarkistaa säännöksen sanamuotoa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tärkeimmät julkisyhteisöt ovat valtio ja kunnat, mutta niihin kuuluvat myös muun muassa Ahvenanmaan maakunta ja kuntayhtymät sekä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. Julkisyhteisöjä ovat lisäksi Suomen evankelisluterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkkokunta sekä niiden seurakunnat. Niihin voidaan lukea myös lakisääteiset yhteisöt, kuten esimerkiksi Liikenneturva, kun niillä on julkisluonteisia tehtäviä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että siinä mainittaisiin suomalaisen julkisyhteisön lisäksi erikseen valtion liikelaitos, itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, julkisoikeudellinen yhdistys ja vieraan valtion edustusto.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tarpeellisena arvioida, tulisiko myös hallituksen esityksen perusteluissa mainituilla oppilaitoksilla olla mahdollisuus saada verkkotunnus. Koska koulutuksen järjestäjänä olevalla kunnalla on oikeus saada verkkotunnus, jota koulu voi käyttää, valiokunta on katsonut osittain vastuukysymysten vuoksi, että ei ole aiheellista, että kyseiset oppilaitokset voisivat saada oman verkkotunnuksen.

Ehdotetun pykälän 5 momentin mukaan verkkotunnuksista on suoritettava maksu. Kysymys on valtion viranomaisen virkatoimista, jolloin valiokunnan saaman selvityksen mukaan maksun suuruuden yleisistä perusteista pitää perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan säätää lailla. Asiantuntijakuulemisen mukaan säännös on ongelmallinen, koska säännöksiin tulisi ottaa vähintäänkin viittaus valtion maksuperustelakiin (150/1992). Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että momentissa säädetään, että maksun suuruus määräytyy valtion maksuperustelaissa säädettyjen perusteiden mukaan sekä että maksun suorittamisesta on annettava selvitys hakemuksessa.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

6 §. Viestintäviraston selvittämisvelvollisuus.

Lakiehdotuksen 6 §:n mukaan hakemuksen tarkistamisessa voidaan käyttää koneellista palveluautomaatiojärjestelmää. Esityksen perusteluista ilmenee, että hakemus tehtäisiin sähköisesti ja että käsittelyjärjestelmä tuottaisi ja antaisi verkkotunnuksen. Kysymys on siis kokonaan automatisoidusta päätöksentekojärjestelmästä. Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että menettely saattaa antaa aihetta pohtia sääntelyä perustuslaissa säädetyn oikeusturvan kannalta. Oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeisiin kuuluvat mm. oikeus asianmukaiseen käsittelyyn, oikeus tulla kuulluksi ja oikeus saada perusteltu päätös. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotettujen säännösten kannalta merkityksellisimpiä kysymyksiä on oikeus asianmukaiseen käsittelyyn.

Valiokunta toteaa, että verkkotunnusta haettaessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot. Esityksen perusteluissa painotetaankin hakijan omaa selvitysvastuuta. Käyttöönotettava palveluautomaatiojärjestelmä on myös suunniteltu siten, että se ohjaa hakijaa antamaan kaikki lain edellyttämät tiedot ja että hän voi tehdä omat kirjauksensa järjestelmään tietoisena vastuistaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdotuksessa kuvattu menettely on katsottu välttämättömäksi, jotta verkkotunnusten antamismenettelyä voitaisiin keventää ja siirtää valvonta jälkikäteiseksi, mikä on tarpeen menettelyn massaluonteisuuden vuoksi. Valiokunta katsoo kuitenkin, että pykälässä on syytä säätää tarkemmin palveluautomaatiojärjestelmän toteuttamisesta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että pykälässä säädettäisiin, että verkkotunnuksen hakija voi palveluautomaatiojärjestelmän avulla tarkistaa verkkotunnuksen muotoa ja sisältöä koskevien vaatimusten täyttymisen. Edelleen hän saisi tiedon niistä seuraamuksista, joita voi aiheutua virheellisten tietojen antamisesta palveluautomaatiojärjestelmän kautta.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että ehdotuksesta ei löydy vastausta siihen, miten virkavastuu toteutuu palveluautomaattista järjestelmää käytettäessä. On myös todettu, että ajatus automaattisesta tietojenkäsittelyjärjestelmästä julkisen vallan käyttäjänä lienee vieras esimerkiksi vahingonkorvauslainsäädännön soveltamisen kannalta. Mainittujen syiden vuoksi ja asianmukaisen käsittelyn turvaamiseksi valiokunta katsoo olevan tarpeen, että pykälään otetaan säännös, joka velvoittaa Viestintäviraston osoittamaan virkamiehen, joka vastaa palveluautomaatiojärjestelmän toiminnasta verkkotunnuksen hakemista koskevan asian päätöksentekijänä.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

7 §. Verkkotunnuksen myöntäminen.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että Viestintäviraston on myönnettävä verkkotunnus laissa säädettävien edellytysten täyttyessä. Perustuslakivaliokunta on edelleen katsonut, että selvyyden vuoksi on syytä täydentää momenttia tätä vastaavaksi. Valiokunta ehdottaakin vastaavaa täsmennystä momenttiin.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota pykälän 2 momenttiin ja katsoo, että ehdotus ei ole hakijan oikeusturvan kannalta aivan asianmukainen, koska viranomaisen mahdollisesti havaitsema muu este näyttäisi voivan koskea myös tunnuksen myöntämisen oikeudellisia edellytyksiä. Lausunnossa todetaan, että sääntelyä on tämän vuoksi syytä täsmentää, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa, että hakemus raukeaa, jos se on puutteellinen tai siinä havaitaan muu teknisluonteinen este hyväksymiselle. Asiantuntijakuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että pykälää olisi hakijan oikeusturvan kannalta asianmukaista täydentää viranomaisen informointivelvoitetta koskevalla säännöksellä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi puutteen tai esteen korjaamista koskevalla ilmoitusvelvollisuudella sekä hakijan oikeudella pyynnöstään saada raukeamisesta päätös.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

8 §. Verkkotunnuksen muutos ja siirto.

Pykälän 1 momentin viimeisessä virkkeessä valiokunta ehdottaa sanan "muutetun" korvaamista sanalla "vapautuneen".

Verkkotunnuksen siirtämistä toiselle koskevassa pykälän 2 momentissa jää avoimeksi, kuka voi tehdä siirtoa koskevan hakemuksen. Liikenne- ja viestintäministeriön antaman selvityksen mukaan on luontevinta, että hakemuksen tekee siirron saaja. Viestintävirasto tarvitsisi siirronsaajalta hakemuksen, koska verkkotunnuksen uudesta haltijasta sekä tunnuksen nimipalvelimista tarvitaan lain edellyttämät tiedot, eikä näitä tietoja yleensä ole verkkotunnuksen siirtäjällä. Tämän lisäksi verkkotunnuksen siirron saajan oikeusturva yleensä edellyttää, että siirtoprosessi saadaan mahdollisimman nopeasti vireille.

Valiokunta katsoo, että on syytä turvata haltijan asema oikeudettomia siirtohakemuksia vastaan ja ehdottaa säännökseen lisättäväksi vaatimuksen siitä, että verkkotunnuksen siirto edellyttää aina haltijan suostumusta. Tarkoituksena on toteuttaa tunnuksen siirto automaattisessa rekisteröintijärjestelmässä siten, että verkkotunnuksen haltija täyttää erikseen suostumuslomakkeen, joka tallentuu järjestelmään. Lomake edellyttää haltijan käyttäjätunnusta ja salasanaa, ja mahdollisesti haltijan kanssa sovittua erillistä koodia, joka on ainoastaan haltijan tiedossa. Siirronsaajan siirtohakemus ei etene järjestelmässä ennen kuin siirtohakemukseen on tullut kuittaus siitä, että verkkotunnuksen siirtoa koskeva suostumus on tallennettu järjestelmään.

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset momentin muotoiluihin.

9 §. Verkkotunnuksen uudistaminen.

  Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota pykälän 1 momentin mukaiseen maksuun, joka suoritetaan verkkotunnuksen uudistamisesta. Kyse on valtion viranomaisen virkatoimista, jolloin maksun suuruuden yleisistä perusteista pitää säätää lailla. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että momenttiin otettaisiin viittaus valtion maksuperustelakiin. Valiokunta ehdottaa myös menettelyä täsmennettäväksi siten, että tunnus uudistettaisiin ilmoittamalla asiasta Viestintävirastolle sekä suorittamalla maksu, joka määräytyy valtion maksuperustelain mukaan. Valiokunta on tehnyt vastaavat täsmennykset momentin muotoiluihin.

10 §. Verkkotunnuksen irtisanominen.

  Esitysten perustelujen mukaan pykälässä tulee olla kaksi momenttia. Tämän vuoksi valiokunta on tehnyt 1 ja 2 momenttien teknisen yhdistämisen.

11 §. Verkkotunnuksen sulkeminen.

Hallituksen esityksessä olevan lakiehdotuksen 11 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla Viestintävirasto voi sulkea verkkotunnuksen, jos poliisi tai syyttäjäviranomainen sitä pyytää. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että säännös on sananvapauden sääntelyn yhteydessä liian väljä, ja on pitänyt välttämättömänä, että säännöstä täsmennetään sen tarkoitusta paremmin vastaavaksi. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa kohdan täsmentämistä siten, että verkkotunnus voidaan sulkea poliisin tai syyttäjäviranomaisen pyynnöstä, kun on todennäköisiä syitä epäillä, että sitä käytetään rikolliseen toimintaan. Valiokunta on tehnyt vastaavan muutoksen 1 momentin muotoiluihin.

12 §. Verkkotunnuksen peruuttaminen.

  Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta 4 §:n 4 momentin "hyvän tavan" tai "yleisen järjestyksen" vastaisia ilmaisuja täsmennettäviksi koskemaan "loukkaavia tai rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja". Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa vastaavaa täsmennystä 1 momentin 8 kohtaan.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että lakiehdotuksessa olevassa tilanteessa on kysymys päätöksenteosta, jossa selvitetään suhteellisen harvoja tekijöitä, jotka on määritelty ehdotetun lain 4 §:ssä. Näistä 2 momentin 2 kohdan ja 3 momentin edellytysten täyttyminen jäävät hakijan antaman informaation varaan, kun muut ovat yksiselitteisiä ja teknisesti tarkistettavissa olevia. Sulkulistatoimintoon perustuvan järjestelmän puutteet korjautuisivat siten, että verkkotunnus peruutetaan myöntämisen jälkeen havaitun syyn perusteella. Viittamalla 4 §:n yllä mainittuihin kohtiin 12 §:n 1 momentin 8 kohdassa Viestintävirastolle annettaisiin mahdollisuus viran puolesta korjata sen tietoon tullut virhe ilman, että kolmannen osapuolen olisi pyydettävä peruutusta virastolta. Pykälän 1 momentin 8 kohtaa ehdotetaan tämän vuoksi täsmennettäväksi viittauksin 4 §:n 2 momentin 2 kohtaan ja 3 momenttiin.

Valiokunta ehdottaa myös kielellistä täsmennystä 1 momentin 6 kohtaan siten, että ilmaisu "haltija on lakannut" korvattaisiin ilmaisulla "haltijaa ei enää ole olemassa".

Valiokunta on tehnyt vastaavat muutokset pykälän muotoiluihin.

14 §. Verkkotunnuspalvelun tarjoaja.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota 2 momentin 3 kohdan säännökseen, jonka mukaan palvelun tarjoajan on noudatettava viranomaisen kehotuksia ja pyyntöjä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että sääntelyä on syytä täsmentää siten, että palvelun tarjoaja voidaan velvoittaa noudattamaan viranomaisen lakiin perustuvan toimivaltansa mukaisia määräyksiä. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa vastaavaa täsmennystä kohtaan.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 3 momentin säännöstä on tärkeää täydentää niin, että kielto palvelun tarjoajalle välittää verkkotunnushakemuksia viranomaiselle voidaan asettaa vain velvoittavan päätöksen noudattamatta jättämisen johdosta ja jos tapahtunut rikkomus on olennainen. Valiokunta ehdottaa, että Viestintävirasto annettuaan huomautuksen voisi siinä tapauksessa, ettei se johda säännösten vastaisen tilan korjaamiseen, päätöksellään velvoittaa korjaamaan virheen. Ellei virhettä korjata päätöksen johdosta, Viestintävirasto voi määräajaksi kieltää verkkotunnuspalvelun tarjoajalta verkkotunnushakemusten välittämisen Viestintävirastoon. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valiokunta ehdottaa lakiin myös säännöstä kiellon enimmäiskestosta.

Koska 4 momentin mukainen luettelo välityskieltoon asetetuista verkkotunnuspalvelujen tarjoajista muodostaa ainakin osaksi henkilörekisterin, perustuslakivaliokunta on todennut, että on asianmukaista lisätä maininta rekisterin käyttötarkoituksesta säännökseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että siitä käy ilmi, että luetteloa pidetään yleistä käyttöä varten ja että siitä on käytävä ilmi, onko kieltoa koskeva päätös lainvoimainen. Verkkosivuilla julkaistavaan luetteloon saa kuitenkin ottaa tiedot vain lainvoimaisista päätöksistä. Säännöksiin ehdotetaan myös määräystä siitä, että välityskieltoa koskevat tiedot on poistettava luettelosta kuukauden kuluttua kiellon päättymisestä ja että luetteloon merkittyjen henkilötietojen käsittelyyn muutoin sovelletaan mitä henkilötietolaissa (523/1999) säädetään.

15 §. Verkkotunnusrekisteri.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että pykälän nojalla pidettävä verkkotunnusrekisteri muodostaa ainakin osaksi henkilörekisterin ja että on asianmukaista lisätä maininta rekisterin käyttötarkoituksesta säännökseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi siten, että rekisteriä ylläpidetään verkkotunnusten hakemista ja muuta yleistä käyttöä varten.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että verkkotunnusrekisteriin tulisi myös tunnuksen haltijan yhteystiedot. Asiantuntijakuulemisessa valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että yksityisellä elinkeinonharjoittajalla voi olla yhteystietona myös sellainen osoite, joka on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 24 §:n 1 momentin 31 kohdan mukaan pidettävä salassa, eikä lakiehdotus saisi poistaa tällaiseen ns. turvakieltoon perustuvan yhteystiedon salaisuutta. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 1 momentin 2 kohtaa täsmennettäväksi koskemaan tunnuksenhaltijan julkisia yhteystietoja.

Esityksen perustelujen mukaan yleisölle on tarkoitus avata verkkotunnusrekisteriin pääsy yleisen tietoverkon kautta. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että tästä on säädettävä lailla, koska tämä merkitsee henkilötietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden avulla. Valiokunta esittää tämän vuoksi uutta 2 momenttia, jossa säädettäisiin siitä, että verkkotunnusrekisteristä voidaan antaa tietoja myös sähköisessä muodossa sekä yleisen tietoverkon kautta. Tarkoituksena on, että henkilötietolakia sovellettaisiin rekisteriin merkittyjen henkilötietojen käsittelyyn.

2. Laki viestintähallinnosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Viestintähallinnosta annetun lain 2 §:ää on viimeksi muutettu 16 päivänä joulukuuta 2002 eduskunnan päätöksellä hallituksen esityksen HE 197/2001 vp perusteella. Tämän vuoksi lain johtolausetta on muutettava siten, että lakiviittausta 2 §:n osalta täsmennetään koskemaan kyseistä lakia, jota ei vielä ole vahvistettu.