Perustelut

EU:n komissio antoi syyskuussa 2013 ehdotuksen asetukseksi, jolla pyritään ehkäisemään haitallisten vieraslajien tuonti ja leviäminen sekä vähentämään haitallisista vieraslajeista aiheutuvia vahinkoja. Asetuksen tavoitteena on ehkäistä, minimoida ja lieventää haitallisista vieraslajeista aiheutuvia vahingollisia vaikutuksia luonnolle ja siitä saataville hyödyille, hyödykkeille ja palveluille (ekosysteemipalveluille), yhteiskunnalle ja taloudelle.

Valiokunta toteaa, että vieraslajilla tarkoitetaan yleisesti sellaista luontoon levinnyttä lajia, joka ei ole kuulunut ekosysteemiin alunperin eikä olisi voinut levitä sinne ilman ihmisen myötävaikutusta omin neuvoin. Vieraslajit ovat ihmisen mukana uusiin elinympäristöihin levinneitä eliölajeja, kuten puutarhakasveja, riistaeläimiä, vesieliöitä tai tuholaisia. Haitalliset vieraslajit voivat muuttaa ympäristöä, vaikeuttaa alkuperäisten lajien selviytymistä, levittää tauteja tai aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi viljelykasveille tai metsätaloudelle.

Tutkimusten mukaan jopa 480 000 vieraslajia on levitetty ympäri maailmaa, ja vieraslajien tiedetään olevan suurin alkuperäislajien sukupuuttoja aiheuttava seikka. Haitallisten vieraslajien aiheuttamien haittojen kautta syntyvät taloudelliset kustannukset ovat maailmanlaajuisesti todella mittavat, niiden on karkeasti arvioitu ylittävän jopa 1 000 miljardia euroa vuodessa. Suomessa on tunnistettu 157 haitallista kotimaassa esiintyvää vieraslajia, jotka aiheuttavat selkeästi todennettavia välillisiä tai välittömiä haittavaikutuksia. Valiokunta toteaa, että haitallisista lajeista merkittävä osa on maa- ja metsätalouden vieraslajeja.

Tulokaslajiksi, jota EU:n asetus ei koske, kutsutaan lajia, jonka luontainen levinneisyysalue on laajenemassa (esimerkiksi villisika ja merimetso). Myös tulokaslajeista aiheutuu vahinkoja. Rajanveto vieraslajien ja tulokaslajien välillä on varsinkin kasvien osalta joskus vaikeaa, koska niiden esiintyminen vaihtelee ilmastollisten vaihteluiden mukaan. Vieraslajeja on niistä saatavan hyödyn takia tuotu ja osin tuodaan edelleen Suomeen, erityisesti hyötykasveja viljelyyn ja koristekasveiksi, kalalajeja vesiviljelyyn sekä riistalajeja metsästystä ja tarhausta varten. Viime vuosikymmeninä vieraslajien siirtyminen tahattomasti ihmisen välityksellä alueelta toiselle on yleistynyt liikennevälineiden, raaka-aineiden ja materiaalien, kuten raakapuutavaran tai puupakkauksien, mukana sekä esimerkiksi painolastivesissä tai laivan runkoon kiinnittyneenä. Valiokunta katsoo, että valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymä kansallinen vieraslajistrategia muodostaa hyvän pohjan haitallisten vieraslajien epäsuotuisten vaikutusten hallitsemiseksi Suomessa. EU:n asetusehdotuksen tavoitteena on estää sellaisten haitallisten vieraslajien leviämistä, jotka ovat koko EU:n näkökulmasta niin haitallisia, että leviämisen ehkäisy ja torjunta on kustannus-hyötyperiaatteen mukaisesti kannattavaa.

Asetusehdotuksen mukaan luetteloon voitaisiin sisällyttää sellaisia lajeja, jotka jo ovat Euroopan unionin alueella, sekä sellaisia, joita ei vielä esiinny unionin alueella. Lajit valittaisiin käyttäen riskinarviointia, jonka kriteereitä on tarkoitus edelleen täsmentää. EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon ehdotetaan sisältävän enintään 50 lajia. Rajaamisen tavoitteena on suunnata kustannustehokkaasti toimet kaikkein haitallisimpien lajien leviämisen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että riskinarvioinnin perusteella myös jäsenmaat voivat pyytää komissiota sisällyttämään haitallisen vieraslajin luetteloon. Valiokunta korostaa lisäksi, että haitallisten eläinten luettelossa tulee olla liikkumavaraa, jos ilmenee vakavia uhkia uusien erittäin vaarallisten lajien taholta. Koska lajit eivät ole vielä tiedossa, ei sääntelyn vaikuttavuutta tai velvoitteiden laajuuttakaan voida vielä Suomen kannalta täysin arvioida. Valiokunta katsookin tarpeelliseksi alustavien lajilistojen aikaansaamisen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Valiokunta korostaa sitä, että asetusehdotuksen jatkovalmistelussa on pyrittävä selventämään etenkin riskinarviointia ja siihen liittyviä menetelmiä sekä EU:n vieraslajiluetteloon tulevien lajien valintakriteereitä. Riskienarvioinnin ja haittojen osoittamisen tieteellisyyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta vältytään torjuntaresurssien turhalta käytöltä. Valiokunta toteaa, että lajien priorisoinnissa on ongelmallista arvioida yhteismitallisesti eri lajiryhmien (esim. merissä tai maalla esiintyvät vieraslajit) sekä vain osassa Eurooppaa esiintyvien vieraslajien suhteellista merkitystä koko Euroopan kannalta. Valiokunta huomauttaa, että myös Suomen pohjoinen sijainti voi aiheuttaa ongelmia sitä kautta, että meillä vakavia uhkia muodostavat eri vieraslajit kuin eteläisessä Euroopassa. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä, että asetusehdotuksen jatkovalmistelussa lajilista muodostetaan siten, että siihen sisällytettävässä lajistossa on myös pohjoisessa Euroopassa esiintyviä lajeja.

Kasvintuotannon näkökulmasta on tärkeää, että ne vieraskasvilajit, jotka aiheuttavat haittaa rikkakasveina, saadaan lainsäädännön piiriin, sillä ne eivät kuulu muita kasvintuhoojia säätelevän kasvinterveyslain piiriin. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että myös biologisen torjunnan eliöiden hyödyntämismahdollisuudet jatkossakin turvataan maataloudessa, jollei tieteellistä näyttöä niiden haitallisuudesta ole.

Arvioiden mukaan Suomessa käytetään pelkästään vieraslajien hallintaan liittyviin toimenpiteisiin nykyisin vähintään kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Onkin selvää, että tulevan EU-asetuksen lisäksi kansalliset toimenpiteet ja sääntely ovat edelleen tarpeen myös sellaisten Suomessa leviävien haitallisten vieraslajien torjumiseksi, jotka eivät tule sisältymään EU-asetuksen lajiluetteloon. Valiokunta korostaa, että koulutuksella ja tiedonvälityksellä on keskeinen merkitys vieraslajien leviämisen ehkäisyssä.

Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin välttämättömänä asetuksesta Suomelle aiheutuvien kustannusvaikutusten arviointia ennen kuin Suomi sitoutuu ehdotukseen. Suomen kansallisessa vieraslajistrategiassa todetaan, että nykytilanteessa tiedonpuutteen ja tietojen hajanaisuuden vuoksi haitalliset vieraslajit ja niiden aiheuttamat ongelmat tunnetaan huonosti ja niiden torjunta on satunnaista ja tehotonta. Myös torjuntakustannusten arvioinnissa on suurta epävarmuutta. Valiokunta pitää tärkeänä myös vieraslajistrategiassa esitettyjen kansallisten toimenpiteiden eteenpäinviemistä, koska vieraslajeihin erityisesti maa- ja metsätaloudessa sisältyy suuria potentiaalisia kansantaloudellisia riskejä.

Esitetyt EU:n asetusehdotuksen mukaiset toimet, kuten valvonta, seuranta ja erilaiset torjuntatoimenpiteet sekä leviämisväyliä koskevan toimintasuunnitelman laatiminen, aiheuttaisivat Suomelle kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. Yksinomaan pitkä EU:n ulkoraja Venäjän kanssa aiheuttaa myös rajavalvontaviranomaisille todennäköisesti kasvavia kustannuksia. Tullin merkitys on ylipäätään erittäin tärkeä haitallisten kasvien ja eläinten maahantuonnin estämisessä. Valiokunta pitää välttämättömänä torjuntakustannusten ja niistä saatujen hyötyjen arvioinnin kehittämistä ja käytännössä toimivaa riskinarviointia, jotta vieraslajien torjunta voidaan järjestää tulevaisuudessa kustannustehokkaasti. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että kansallinen vieraslajien torjunta ja tuleva EU:n sääntely nivotaan siten yhteen, että vieraslajien torjuntajärjestelmä on yhtenäinen ja torjuu tehokkaasti tärkeimmät riskit.