Yksityiskohtaiset kannanotot

Eläinsuojelulaki

(HE 36/1995 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta)

1. Eduskunta edellytti 5.3.1996, että maa- ja metsätalousministeriö seuraa tarkoin turkistarhauksessa tapahtuvia muutoksia ja laatii tilanteen niin vaatiessa tarvittavat säädösmuutokset.

2. Eduskunta edellytti, että uutta eläinsuojelulakia toimeenpantaessa kielletään munivien kanojen pitäminen munitustarkoituksessa häkeissä 1 päivästä tammikuuta 2005 lukien, ellei EU:ssa tai Pohjoismaissa vallitseva käytäntö puolla pidempää siirtymäaikaa. Mikäli EU-lainsäädäntö kieltää häkkikanaloiden käytön aikaisemmin, tulee näin menetellä Suomessakin. Investointituet tulee suunnata vaihtoehtoisia tuotantotapoja edistävällä tavalla.

3. Eduskunta edellytti, että ennen asetuksen antamista maa- ja metsätalousministeriö toimittaa maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen mikrosirun käytöstä eläinten merkitsemisessä ja tunnistamisessa ja siihen liittyvistä mahdollisista haittavaikutuksista.

4. Eduskunta edellytti, että hallitus selvittää, millaista säädöspohjaa tuotantoeläinten pitoon liittyvän valvonnan järjestäminen omavalvontasuunnitelman avulla suurehkoissa eläintenpitoyksiköissä vaatii ja mitä siitä seuraa, sekä saattaa esityksensä säädöstason sitä vaatiessa eduskunnan käsiteltäväksi.

Kannanotto

1. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että turkiseläinten pidolle asetetuista yksityiskohtaisista hyvinvointivaatimuksista on säädetty 1.9.1999 voimaan tulleella maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä, joka sisältää Euroopan neuvoston tuotantoeläinten suojelua koskevan sopimuksen asettamat turkiseläinten pitoa koskevat eläinsuojelumääräykset. Turkiseläimiä koskevien eläinsuojeluvaatimusten noudattamista tarhoilla on selvitetty vuodesta 2000 lähtien tarkastamalla 5—10 prosenttia kaikista maamme tarhoista vuosittain. Tarvittaessa eläinsuojeluviranomaiset ovat ryhtyneet eläinsuojelulaissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin asioiden saattamiseksi lainsäädännön edellyttämälle tasolle. Vastaava määrä tarkastuksia tullaan suorittamaan jatkossakin vuosittain. Komissiolla on lisäksi tarkoitus tulevaisuudessa antaa ehdotus turkiseläinten pitoa koskevaksi uudeksi direktiiviksi. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa kertomuksesta, painottaen kuitenkin sitä, että lausuman kannanotot tulee vastaisuudessakin ottaa huomioon.
2. Kertomuksesta käy ilmi, että eläinsuojeluasetusta on muutettu siten, että elintarvikkeeksi tarkoitettuja munia munivia kanoja ei saa 1.1.2012 lähtien pitää varustelemattomassa häkissä eikä uusia varustelemattomia häkkejä saa enää ottaa käyttöön 1.1.2003 jälkeen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuodesta 2012 lähtien munivia kanoja on pidettävä joko lattiakanalassa tai sellaisessa varustellussa häkissä, jossa kanalla on mahdollisuus istua orrella, munia pesään samoin kuin kuopia pehkua ja jossa sillä on tilaa vähintään 750 cm² nykyisen 550 cm²:n sijaan. Myös investointitukia on suunnattu vaihtoehtoisia pitomuotoja edistävällä tavalla. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa kertomuksesta, painottaen kuitenkin sitä, että lausumasta ilmenevät kannanotot tulee vastaisuudessakin ottaa huomioon.
3. Kertomuksesta käy ilmi, että maa- ja metsätalousministeriö on 27.5.1996 toimittanut maa- ja metsätalousvaliokunnalle selvityksen mikrosirun käytöstä sekä siihen liittyvistä mahdollisista haittavaikutuksista. Eläinsuojeluasetuksen 23 §:ssä, joka on annettu 7.6.1996, säädetään niistä eläinlajikohtaisista toimenpiteistä, joita eläimelle saa suorittaa. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa eläinten merkitseminen mikrosirulla pätevän henkilön suorittamana. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa.
4. Kertomuksessa on todettu, että maa- ja metsätalousministeriön vuonna 1999 asettama kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän luomista selvittänyt työryhmä esitti mietinnössään, että eläinten hyvinvointia koskevat asiat sisällytetään uuteen koko maan kattavaan terveydenhuoltojärjestelmään. Valiokunnalle on lisäksi tuotu esiin, että kyseinen eläintautien ennaltaehkäisyyn, eläinten hyvinvoinnin edistämiseen ja lääkkeiden käytön vähentämiseen tähtäävä vapaaehtoinen järjestelmä perustuu tilan ja eläinlääkärin välillä tehtäviin terveydenhuoltosopimuksiin. Terveydenhuoltokäyntien yhteydessä tuottaja ja eläinlääkäri käyvät yhdessä järjestelmällisesti lävitse tilan eläinten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Terveydenhuoltoon liittyvästä neuvonnasta tuottaja saa tietoa siitä, kuinka tuotannon eri osatekijöitä tulisi tarkkailla ja kehittää. Hanke toteutetaan elinkeinon ja viranomaisten yhteistyöllä. Päätuotantosuuntien kansallisen tason vaatimuksista on jo sovittu ja sikataloudessa on edetty perustamaan tietojärjestelmää hankkeen tueksi. Eläinlääkäreiden terveydenhuoltokoulutus on aloitettu, ja suunnitelmat tuottajille annettavasta koulutuksesta valmistuvat kuluvan vuoden aikana. Tavoitteena on, että koko maassa yhteinen, standardisoitu terveydenhuoltojärjestelmä on kattavasti tarjolla karjatiloilla koko maassa vuonna 2006. Täten eläinten hyvinvoinnin omavalvonnan on katsottu toteutuvan kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän kautta. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että järjestelmä tulee luoda edellä esitetyn aikataulun mukaisesti.

Metsälaki ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta

(HE 63/1996 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta)

1. Eduskunta edellytti 3.12.1996, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin vuoden 1886 metsälain kumoamiseksi.

2. Eduskunta edellytti, että hallitus seuraa metsälainsäädäntöön sisältyvien metsän uudistamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön kehittämiseksi niin, että mahdolliset uudistamistoiminnassa esiintyvät epäkohdat voidaan poistaa.

3. Eduskunta edellytti, että metsälain 10 §:ssä tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt kartoitetaan viipymättä lain voimaantulon jälkeen ja niiden elinympäristöjen määrittelyssä noudatetaan tiukasti hallituksen esityksen perusteluja.

4. Eduskunta edellytti, ettei metsälain 11 §:ssä poikkeuslupamenettelyä sovelleta siten, että kestävän metsätalouden rahoituksesta hyväksytyn lain 19 §:n mukaiset tukitoimenpiteet sivuutetaan vaarantaen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

5. Eduskunta edellytti, että hallitus seuraa kestävän metsätalouden rahoituksesta hyväksyttyyn lakiin sisältyvien töiden rahoittamista koskevien säännösten täytäntöönpanoa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön kehittämiseksi niin, että toiminnassa mahdollisesti esiintyvät epäkohdat voidaan poistaa. Metsätaloustoimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen vähimmäistason ja tarkoituksenmukaisuuden turvaamiseksi eduskunta edellyttää lisäksi, että töiden rahoittamiseen liittyviä alemmanasteisia säännöksiä ja määräyksiä valmisteltaessa erityistä huomiota kiinnitetään laatu-, taloudellisuus- ja ympäristönäkökohtien huomioon ottamiseen metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

6. Eduskunta edellytti, että toteutettaessa kestävän metsätalouden rahoituksesta hyväksytyn lain 9 §:n mukaista vyöhykejakoa Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan ja Tornion kunnat sijoitetaan samaan vyöhykkeeseen kuin muut Lapin läänin ja Koillismaan kunnat sekä Keiteleen kunta sijoitetaan toiseen vyöhykkeeseen.

7. Eduskunta edellytti, että valtion talousarvion laatimisen yhteydessä huolehditaan riittävien määrärahojen osoittamisesta metsälainsäädännön mukaisiin tarkoituksiin.

8. Eduskunta edellytti, että metsäkeskusten metsälainsäädännön uudistamisen johdosta lisääntyvät ja muuttuvat tehtävät otetaan huomioon niiden henkilövoimavaroihin vaikuttavia päätöksiä tehtäessä.

9. Eduskunta edellytti, että metsä-, ympäristö- ja työvoimaviranomaisten väliseen yhteistyöhön kiinnitetään erityistä huomiota metsälainsäädännön täytäntöönpanoa ohjattaessa ja lainsäädäntöä täytäntöön pantaessa.

Kannanotto

1. Kertomuksesta käy ilmi, että vuoden 1886 metsälain 2 luku on kumottu lailla 693/2000. Vuoden 1886 metsälaista on kumoamatta enää yksittäisiä pykäliä, ja ne koskevat eri asioita kuin metsälain (1093/1996) säännökset. Vuoden 1886 metsälaissa on muun muassa periaatteelliset säännökset valtion metsämaasta. Kumoamatta olevat säännökset koskevat eri asioita kuin metsälain (1093/1996) säännökset. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että vuoden 1886 metsälaki tulee kumota heti, kun se on mahdollista.

• 3) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yksityismetsissä tapahtuva erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoituksen maastotyö valmistuu eräitä Pohjois-Pohjanmaan alueita ja Ylä-Lappia lukuun ottamatta vuoden 2003 aikana. Kertomuksessa on tuotu esiin, että elinympäristöjen määrittelyssä on noudatettu tiukasti hallituksen esityksen perusteluja. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että kartoitustyö tulee saattaa loppuun viipymättä.
• 4) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan metsälain 11 §:n poikkeuslupamenettelyä on sovellettu selvästi harvemmin kuin metsätalouden ympäristötuen myöntämistä. Vuonna 2002 ympäristötukea myönnettiin 251 tapauksessa ja tukea maksettiin n. 1,7 milj. euroa. Valtioneuvosto teki 23.10.2002 periaatepäätöksen Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisesta. Periaatepäätöksen mukaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoituksen päätyttyä tähän tarkoitukseen käytetyt varat siirretään täysimääräisenä ympäristötukeen. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että lausumasta ilmenevä periaate tulee vastaisuudessakin ottaa huomioon.
• 5) Kertomuksesta käy ilmi, että vuoden 1997 aikana tehtiin kestävän metsätalouden rahoituksesta annettuun lakiin ja asetukseen muutoksia lausumassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi. Muutokset mahdollistavat nuoren metsän hoitotöiden ja energiapuun korjuun joustavan toteutuksen sekä vähentävät muidenkin töiden hallinnointia. Rahoituspäätösten perusteeksi ja toiminnan seurantaa varten vuonna 1998 saatiin valmiiksi metsäkeskuksia varten suunnittelun ja toteutuksen laatu-, taloudellisuus- ja ympäristövaikutukset käsittävä laatujärjestelmä. Maa- ja metsätalousministeriön määräyksiä muutettiin nuoren metsän hoidon osalta vuonna 1999 siten, että töiden toteutukselle asetetut vaatimukset ja maksuperusteet vastaavat aikaisempaa paremmin käytännön toimijoiden tarpeita ja helpottavat hallinnointia. Valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen muuttamisesta tuli voimaan 1.1.2001. Asetuksessa lisättiin valtion tukea metsänuudistamiseen erityisesti Pohjois-Suomessa ja erotettiin tien perusparannuksen rahoitus uuden tien rakentamisen rahoituksesta. Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta, joka mahdollistaa työllisyystyönä tehtävän nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun rahoittamisen puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitetuilla varoilla, tuli voimaan 15.5.2001. Maa- ja metsätalousministeriön asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla tehtävän suunnittelun ja puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden rahoituksesta tuli voimaan 1.1.2002. Asetuksessa muutettiin erityisen vaikeana pidettävän taimikonhoidon alarajaa siten, että näiden töiden rahoitus valtion tuella edistäisi näiden kohteiden toteutumista. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että lausumasta ilmenevät kannanotot tulee vastaisuudessakin ottaa huomioon.
• 6) Kertomuksesta käy ilmi, että kestävän metsätalouden rahoituksesta 30.12.1996 annetussa asetuksessa on tukivyöhykkeissä otettu huomioon eduskunnan lausuma lukuun ottamatta Keiteleen kuntaa, joka on sijoitettu 1. tukivyöhykkeeseen samoin kuin Pielaveden kunta. Metsätalouden harjoittamisen edellytyksiltään Keitelettä vastaavat kunnat on sijoitettu 1. tukivyöhykkeeseen. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa.
• 9) Kertomuksessa on selostettu lausumaan liittyviä toimia. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on lisäksi tuotu esiin valtioneuvoston 23.10.2002 tekemän periaatepäätöksen (Toimintaohjelma Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisesta) merkitys viranomaisten välisen yhteistyön lisäämisen kannalta. — Valiokunta katsoo, että lausuma voidaan poistaa, painottaen kuitenkin sitä, että yhteistyöhön tulee vastaisuudessakin kiinnittää erityistä huomiota.

Metsänhoitoyhdistysten toiminta puukaupassa

(HE 171/1997 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta)

1. Eduskunta edellytti 16.6.1998, että hallitus seuraa metsänhoitoyhdistysten toimintaa puukaupassa sääntelevien säännösten soveltamista ja vaikutuksia erityisesti energiapuun ja pienyrityksille toimitettavan puun osalta ja ryhtyy tarvittaessa toimiin säännösten muuttamiseksi.

2. Eduskunta edellytti, että lain puukauppaa koskevia säännöksiä täytäntöön pantaessa pidetään riittävänä, että metsänhoitoyhdistyksellä on kirjallinen valtuutus siinä vaiheessa, kun omistusoikeus puuerään siirtyy puun ostajalle.

Kannanotto

• 1 ja 2) Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tietoon ei ole tullut metsänhoitoyhdistysten puukaupallista toimivaltaa koskevia häiriöitä. Lisäksi yhdistyksiin kohdistuvaa viranomaisvalvontaa yhdenmukaistamaan on laadittu myös puukaupallista toimintaa koskeva valvontamalli. — Valiokunta katsoo, että lausumat voidaan poistaa.

Yhteenveto

Valiokunta toteaa, että kertomuksesta voidaan poistaa seuraavat lausumat:

• Eläinsuojelulaki (HE 36/1995 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta); kaikki lausumat.
• Metsälaki ja laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (HE 63/1996 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta); lausumat 1, 3—6 ja 9.
• Metsänhoitoyhdistysten toiminta puukaupassa (HE 171/1997 vp, maa- ja metsätalousvaliokunta); kummatkin lausumat.