Yleistä teollisesta hiilenhallinnasta
Komissio antoi 6.2.2024 tiedonannon Kohti kunnianhimoista teollista hiilenhallintaa EU:ssa samanaikaisesti EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitetta koskevan tiedonannon kanssa sekä tiedonantoja koskevan yhteisen vaikutusarvion. EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteesta on toimitettu eduskunnalle erillinen selvitys (E 10/2024 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta viittaa EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitetta koskevaan lausuntoonsa ja korostaa, että ilmastonmuutoksen suurimmat ongelmat syntyvät fossiilisten polttoaineiden käytöstä, ja ilmastotoimien ensisijaisena tavoitteena tulee olla niiden käytön voimakas vähentäminen.
Fossiilisten hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi tarvitaan teollista hiilenhallintaa erityisesti vaikeasti vähennettävien päästöjen hillitsemistoimien täydentämiseksi ja negatiivisten päästöjen saavuttamiseksi. Komission tiedonanto sisältää kuvauksen olemassa olevista toimista teollisen hiilidioksidin hallinnan edistämiseksi sekä ehdotuksia mahdollisiksi uusiksi toimiksi. Tiedonannolla pyritään luomaan strateginen kokonaisuus, joka edistää kilpailukykyä sekä edesauttaa päästövähennysten saavuttamista. Varsinaiset säädösehdotukset jäävät seuraavalle komissiolle.
Komission tiedonannossa teollinen hiilenhallinta kattaa teollisen hiilenhallinnan eri osa-alueet, eli fossiilisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin, talteen otetun hiilidioksidin hyötykäytön sekä hiilidioksidin poiston ilmakehästä, mikä sisältää biopohjaisen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin ja suoraan ilmakehästä talteen ottamisen ja varastoinnin. Fossiilisen hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ei poista hiiltä ilmakehästä, vaikka se estääkin hiilen vapautumista ilmakehään. Tästä syystä fossiilisen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia ei ole valiokunnan saamissa lausunnoissa pidetty pitkäjänteisen ilmastopolitiikan kannalta parhaana mahdollisena ratkaisuna.
Ilmastotoimien tavoitteena tulee olla fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen, kuten edellä on todettu, ja tästä syystä fossiilista ja biopohjaista hiilidioksidia tulee tarkastella erikseen hiilenhallintaa käsiteltäessä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että komission tiedonannossa ja valtioneuvoston selvityksessä on kiinnitetty huomiota teollisen hiilenhallinnan päästölaskennan kehittämiseen. Teollisen hiilenhallinnan ratkaisujen päästölaskentaan sisältyy avoimia kysymyksiä sekä kansainvälisellä että EU-tasolla. EU-tasolla päästölaskennan kehittymiseen vaikuttavat muun muassa päästöjen raportointia ja laskentaa ohjaavat säädökset. Valiokunta katsoo, että päästölaskennan kehittämisen tavoitteena tulee olla, että teollisen hiilenhallinnan ratkaisut lasketaan yhtenäisin säännöin ja lasketut ilmastohyödyt ovat toteutettavissa ja paikkansapitäviä.
Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi
Biogeenisen hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja hyötykäyttö voivat olla merkittävä osa kiertotaloutta, joka parantaa Suomen ja Euroopan mahdollisuuksia saavuttaa ilmastotavoitteet sekä parantaa raaka-aine- ja energiaomavaraisuutta. Teknisiin hiilinieluihin lukeutuvat keinot, joilla hiilidioksidia voidaan poistaa ilmakehästä eli biogeenisen hiilidioksidin talteenotto ja pysyvä varastointi geologisesti, mineralisaation kautta tai pitkäikäisiin tuotteisiin sekä kestävä biohiili. Biogeenisen hiilidioksidin käytön hankkeet mahdollistavat puolestaan päästöjen vähentämisen tarjoamalla erilaisten tuotteiden valmistamiseen kestävän hiilidioksidin lähteen sekä korvaamalla fossiilisia raaka-aineita. Molempia ratkaisuja tarvitaan poistamaan jo ilmakehässä olevaa hiilidioksidia ja kumoamaan jäljellä olevia päästöjä.
Komissio arvioi tiedonannossa, että vuoteen 2040 mennessä EU:ssa tulisi talteenottaa 280 miljoonaa hiilidioksiditonnia, josta noin 40 prosenttia eli yli 110 miljoona hiilidioksiditonnia otettaisiin talteen bioperäisistä lähteistä tai suoraan ilmakehästä. Suomessa syntyy vuosittain noin 28 miljoonaa hiilidioksiditonnia biogeenistä hiilidioksidia suurista pistelähteistä teollisen puunjalostuksen ja energiantuotannon sivuvirtana. Hallitusohjelman mukaan puunpoltossa syntyvän hiilidioksidin talteenottoa ja hyötykäytön hyväksilukemista pyritään helpottamaan EU-sääntelyssä. Jos esimerkiksi puubiomassan poltossa vapautuva hiilidioksidi otetaan talteen, nesteytetään ja kuljetetaan laivalla Pohjanmerelle, jossa se pumpataan meren pohjan alle pysyvään varastoon, tämä hiilidioksidi muodostaa teknisen hiilinielun, jolla Suomen hiilineutraalisuustavoitetta voidaan tukea. Biogeenisen hiilidioksidin poiston tai hyötykäytön ratkaisut voivat ilmastohyötyjen lisäksi tarjota Suomessa huolto- ja toimitusvarmaa kotimaista uusiutuvaa energiaa tukemaan vaihtelevaa tuotantoa. Samalla nämä ratkaisut luovat hyvinvointia työpaikkojen ja veroeurojen muodossa sekä edistävät eurooppalaisen nettonollatalouden kilpailukykyä.
Komission tiedonannossa todetaan, että bioperäisen hiilidioksidin talteenottoa rajoittaa komission arvion mukaan kestävän biomassan saatavuus. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että jo nykyisellä biomassan hyödyntämisen tasolla bioperäisen hiilidioksidin talteenoton ja hyötykäytön ratkaisut tarjoaisivat toteutuessaan merkittäviä päästövähennyksiä. Suomessa suurimmat yksittäiset bioperäiset päästöt tulivat metsäteollisuuden laitoksista. Ilmastopaneelin selvityksen mukaan yhdeksästä Suomen suurimmasta biopohjaista hiilidioksidia tuottavasta laitoksesta pystyttäisiin ottamaan talteen 15,7 miljoona hiilidioksiditonnia biopohjaista hiilidioksidia vuodessa. Tämä olisi jo 14 prosenttia edellä mainitusta EU:n vuoden 2040 tavoitteesta. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi on tärkeää edistää päästöjen talteenottamista suurimmista laitoksista, ja luoda samalla vientikelpoista teknologiaa globaaleille markkinoille.
Suurimpien päästölähteiden hiilidioksidipäästöjen talteenoton ohella on tärkeää kiinnittää huomiota myös pienemmän mittakaavan ratkaisuihin, jotka voivat olla nopeammin toteutettavissa. Esimerkkejä pienen mittakaavan ratkaisuista ovat biometaanin tuotannossa syntyvän hiilidioksidin talteenotto ja varastointi- ja hyödyntämisratkaisut. Raakabiokaasu sisältää hiilidioksidia ja muita epäpuhtauksia, jotka poistetaan biometaanin jalostuksen yhteydessä. Talteen otettu hiilidioksidi voidaan hyödyntää ja varastoida muun muassa valmistamalla siitä synteettistä metaania eli niin sanottua e-metaania tai varastoimalla se pysyväksi tekniseksi nieluksi esimerkiksi betonielementtiin. Biokaasun tuotannon yhteydessä valmistetaan myös kierrätyslannoitteita, jotka vaikuttavat positiivisesti viljelysmaan elinvoimaisuuteen.
Suomessa ei ole hiilidioksidin pysyvään varastointiin soveltuvia geologisia muodostumia, joten varastoitava hiilidioksidi tulisi kuljettaa ensin satamaan ja sitten laivakuljetuksilla esimerkiksi Pohjanmerelle. Jätteen ja muun aineen mereen laskemista koskevaan Lontoon pöytäkirjaan vuonna 2009 tehty muutos sallii hiilidioksidin viennin valtiosta toiseen mereen laskettavaksi varastointia varten, jos kyseiset valtiot ovat tehneet asiasta sopimuksen tai sitoutuneet muuhun järjestelyyn. EU:n hiilidioksidin varastointia koskevaa lainsäädäntöä voi olla tarpeen täydentää kahdenvälisellä sopimuksella tai muulla järjestelyllä. Sääntelyn kehityksestä riippumatta varastointikapasiteettiin liittyy lyhyellä aikavälillä merkittävää niukkuutta. Onkin tärkeää, että varastoinnin lisäksi edistetään edellä jo mainittuja muita hiilidioksidin hyödyntämisratkaisuja.
Teollisen hiilenhallinnan suhde päästökauppaan ja muuhun EU-sääntelyyn
Kuten edellä on kuvattu, on Suomessa teollisen puunjalostuksen yhteydessä paljon potentiaalia biogeenisen hiilen talteenoton hankkeille. Biogeenisen hiilidioksidin talteenoton taloudellinen kannustin edellyttää, että se luetaan osaksi hinnoiltaan ja toiminnaltaan vakiintunutta päästökauppasektoria. Valtioneuvoston selvityksessä nostetaan esiin yleisen päästökaupan soveltamisalaa koskeva rajaus, jonka mukaan yli 95 prosenttia biomassaa käyttävät laitokset rajataan yleisen päästökaupan ulkopuolelle vuodesta 2026. Tämä tarkoittaa, että kyseiset laitokset eivät voisi hyödyntää mahdollista yleisen päästökaupan kannustinta ja heikentäisi tasapuolisia kilpailuedellytyksiä sisämarkkinoilla.
Maa- ja metsätalousvaliokunta suhtautui 55-valmiuspakettia käsitellessään erittäin varauksellisesti komission ehdotukseen päästökaupan soveltamisalan rajan muuttamisesta biomassaa käyttävien laitosten osalta 95 prosenttiin nykyisen 100 prosentin sijaan (mm. MmVL 13/2022 vp ja MmVL 32/2021 vp — U 60/2021 vp). Valtioneuvoston kannan mukaan on oleellista varmistaa korkean asteen biomassalaitosten mahdollisuus täysimääräisesti hyödyntää mahdolliset kannusteet ja siten edelleen kannustaa päästöjen vähentämiseen sekä varmistaa sisämarkkinoilla tasapuoliset kilpailuedellytykset. Maa- ja metsätalousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan ja katsoo, että päästökauppadirektiivin muutoksen aiheuttamiin ongelmiin tulee puuttua vaikuttamalla Euroopan komission tulevaan työohjelmaan ja päästökauppadirektiivin edellyttämään vuonna 2026 tehtävään komission selvitykseen.
Teollisella hiilenhallinnalla on kiinteä yhteys vetytalouden kehitykseen, sillä ilman talteenotettua hiilidioksidia monia vetytalouden tuotteista ei pystytä valmistamaan. Vetytaloudessa sähköä muutetaan toiseen energiamuotoon niin sanotulla power-to-x-teknologialla (P2X). Ensimmäisiä P2X-laitoksia on jo Suomessa rakenteilla. P2X-teknologioissa yksi keskeisimmistä prosesseista on veden elektrolyysi, jossa vettä hajotetaan sähköllä vedyksi ja hapeksi. Vety ja talteen otettu biopohjainen hiilidioksidi voidaan sopivan katalyytin avulla muuntaa metaaniksi, metanoliksi tai liikennepolttoaineiksi. Paras korvausarvo saadaan, kun tuotetaan sähköistä metaania liikennepolttoaineiksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tämän liiketoiminnan tulevaisuuteen vaikuttaa olennaisesti EU:n mahdollinen polttomoottoriautokielto.
Lopuksi
Kehitettäessä teollista hiilenhallintaa EU:ssa tulee ottaa huomioon myös eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky ja hiilivuotoriski. EU:n tavoitteena tulee olla teollisen hiilenhallinnan edistäminen myös globaalisti. Laajamittainen teollinen hiilenhallinta EU:ssa edellyttää kannustimien ja rahoitusmekanismien luomista. Valtioneuvoston selvityksessä todetaan teollisen hiilenhallinnan edellyttämien rahoitusratkaisujen osalta, että valtioneuvosto muodostaa ennakkovaikuttamislinjauksia tulevaan rahoituskehyskokonaisuuteen liittyen erikseen ennen kesällä 2025 annettavaa uutta rahoituskehysehdotusta. Valtioneuvoston kannan mukaan tukeutuminen olemassa oleviin rahoitusvälineisiin kehityksen vauhdittamiseksi on kuitenkin lähtökohtaisesti perusteltua. Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että olemassa olevat yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen rahoitusinstrumentit tulee varata niiden ensisijaisiin käyttötarkoituksiin eikä niistä tule ohjata varoja näiden käyttötarkoitusten ulkopuolisiin tavoitteisiin.