Perustelut

Valiokunta toteaa, että Agenda 2007 -kokonaisuudessa on kyse EU:n tulevien rahoituskehysten (2007—2013) valmistelusta sekä tulevaan kehyskauteen liittyvistä politiikkauudistuksista, jotka koskevat erityisesti unionin alue- ja rakennepolitiikkaa, maaseudun kehittämispolitiikkaa sekä tutkimus- ja muita sektoripolitiikkalohkoja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on todennäköistä, että kehysten valmistelun yhteydessä ei käsitellä maatalouden suoria tukia ja markkinointitoimia, joiden sisällöstä tehtiin päätöksiä jo kesällä 2003 ja joiden osalta linjattiin budjetin kokonaisraamit vuoteen 2013 asti jo lokakuussa 2002. Valiokunta painottaa kuitenkin sitä, ettei maataloudelle laajentumisen yhteydessä päätettyjä menokehyksiä tule supistaa vielä entisestään, jos EU:n menojen kokonaistasoa alennetaan komission esittämästä.

Komissio esittää rahoituskehysten rakenteen täydellistä uusimista. Tarkoituksena on politiikkasuuntautunut kehysrakennelma, joka vastaisi unionin hyväksymiä prioriteetteja. Luonnonvarojen otsake pitäisi sisällään nykyiset maatalouden suorat tuet, markkinatoimenpiteet, maaseudun kehittämismenot, kalastuspolitiikan menot sekä nykyisin otsakkeesta 3 rahoitettavat ympäristötoimenpiteet. Luonnonvarat-otsakkeen osuus EU:n kokonaismenoista laskisi 45 prosentista 35 prosenttiin kehyskauden aikana.

Yhteisen maatalouspolitiikan menojen osalta komissio lähtee edellä todetun mukaisesti siitä, että Brysselin Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2002 tekemää päätöstä maatalousmenojen tasosta 25 jäsenvaltion yhteisössä vuoteen 2013 saakka kunnioitetaan. Tämän määrärahatason päälle tulevat Bulgarian ja Romanian jäsenyydestä aiheutuvat menot. Bulgarian ja Romanian osalta noudatettaisiin samoja periaatteita suorien tukien asteittaisesta voimaantulosta kuin pian liittyvän 10 uuden jäsenvaltionkin osalta.

Maaseudun kehittämismenot koottaisiin yhden otsakkeen alle. Nykyisin niitä on rahoitettu useammasta eri lähteestä, lähinnä maatalouspääluokan alaotsakkeesta 1b ja rakennerahastoista. Komission esitys maaseudun kehittämisrahoituksen määrästä lähtee siitä, että kootaan yhteen nykyinen maatalouspääluokan alaotsakkeesta 1b maksettava maaseudun kehittämisrahoitus, tavoite 1 -alueiden maaseudun kehittämisrahoitus, puolet Leader-yhteisöaloitteen rahoituksesta sekä tuleville 10 uudelle jäsenvaltiolle sekä Bulgarialle ja Romanialle osoitettu maaseudun kehittämisrahoituksen määrä.

Valiokunta katsoo hallituksen kannanoton mukaisesti, että maaseudun kehittämisasiat ovat jääneet komission tiedonannossa liian vähälle huomiolle. Yhteinen maatalouspolitiikka, jonka määrärahatarpeista päätettiin lokakuussa 2002 ja kesäkuussa 2003, tarvitsee rinnalleen aktiivisen maaseudun kehittämispolitiikan koko unionin alueella. Maaseudun monialayrittäjyyden ja uusien työpaikkojen syntymistä on tarpeen edistää aikaisempaa tehokkaammin myös unionin yhteisillä toimilla. Hallituksen kannanoton mukaisesti valiokunta katsoo, että maaseudun kehittämiseen tulee suunnata voimavaroja komission esittämää enemmän. Valiokunta edellyttää LEADER-yhteisöaloitetyyppisen toiminnan jatkumista.

Hallituksen kannanoton mukaisesti valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä myös, että tulevalla rahoituskehyskaudella Suomen pohjoiset ja itäiset alueet kuuluvat edelleen yhteisön korkeimman aluetukiluokituksen piiriin näiden alueiden erityistilanteesta ja rakenteellisesti muita alueita heikommasta asemasta johtuen. Näiden alueiden erityistilanne ja rakenteellisesti muita alueita heikompi asema tunnustettiin jo Suomen liittymissopimuksessa. Rahoituksellisesti kyse on yhteisötasolla hyvin pienestä asiasta.

Komission tiedonanto päätyy sitoumusmäärärahojen osalta 1,27 prosenttiin EU 27:n bruttokansantulosta vuonna 2013 (sisältäen Euroopan kehitysrahaston). Selvitykseen sisältyvien sektoripoliittisten mitoitusten pohjalta hallitus katsoo, että EU:n rahoituskehykset (sitoumukset) tulee mitoittaa tulevalla kaudella enintään noin 1,1 prosentin tasolle EU:n bruttokansantulosta. Hallitus katsoo myös, että tällä kokonaismitoituksella tulee turvata lisäresurssien osoittaminen etenkin Suomen kannalta tärkeiden ja unionin tuloksiltaan vaikuttavimpien politiikkaprioriteettien toteuttamiseen. Tätä kantaa tarkennetaan, kun saadaan komission lainsäädäntöehdotukset kesällä 2004. Valiokunta pitääkin ensiarvoisen tärkeänä sitä, että maaseudun kehittämisen määrärahoja ei leikata, jos EU:n menojen kokonaistasoa alennetaan komission esittämästä.