Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi metsästyslakia. Esitys liittyy pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan, jonka mukaan suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi myös sosiaalisen kestokyvyn. Hallitusohjelmassa todetaan, että suurpetojen kannanhoidollinen metsästys turvataan lainsäädännöllä ja että jo aloitettua työtä kannanhoidollisen sudenmetsästyksen mahdollistamiseksi jatketaan eduskunnan päätöksen mukaisesti.
Esitys koskee edellytyksiä, joiden täyttyessä Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan lupaharkinnassa voidaan ottaa huomioon myös riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevat hoitosuunnitelmat, joiden toimenpiteillä otetaan huomioon luontodirektiivin 2 artikla.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan asetuksenantovaltuutta, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kannanhoidollista metsästystä koskevan poikkeusluvan päämäärästä ja alueesta, jota päämäärä koskee, sekä poikkeuksen kohteena olevan lajin suotuisan suojelutason viitearvosta. Tarkoituksena on, että asetuksella voidaan määritellä lajin suotuisan suojelutason viitearvo, jonka avulla voidaan arvioida poikkeamisen vaikutus suotuisan suojelutason säilyttämiseen tai saavuttamiseen.
Ehdotus perustuu ministeriön asettaman monijäsenisen toimielimen työhön, joka koski suden ja muiden suurpetojen poikkeuslupakäytäntöjen kehittämistä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksen lähtökohdat
Suurpetojen suojeluun sovelletaan Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehtyä yleissopimusta, jäljempänä Bernin sopimus. Karhu ja susi ovat Bernin sopimuksen liitteessä II, joten ne ovat Euroopassa täysin rauhoitettuja eläinlajeja. Suomi on kuitenkin tehnyt varauman Bernin sopimuksen liitteen II soveltamisesta karhun ja suden osalta. Lisäksi susi on vuoden 2024 joulukuussa tehdyllä Bernin sopimuksen pysyvän komitean päätöksellä siirretty liitteeseen III. Ilves on Bernin sopimuksen liitteessä III tarkoitettu suojeltava eläinlaji. Valiokunta on Bernin sopimuksen liitteiden muuttamista koskevaa ennakkovaikuttamista käsitellessään todennut, että suden ohella tulee arvioida myös muiden suurpetokantojen, kuten karhukannan, suojelutarvetta (MmVL 10/2024 vp — E 17/2024 vp ja E 18/2024 vp).
Bernin sopimuksen sopimuspuolet voivat noudattaa tiukempia toimia luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelemiseksi. Suomen osalta sopimuksen täytäntöönpano on tapahtunut EU:n luonto- ja lintudirektiiveillä. Bernin sopimuksen liite II vastaa luontodirektiivin liitettä IV ja liite III liitettä V. Luontodirektiivin liitteen IV mukaisen tiukan suojelun piiriin kuuluvia riistaeläinlajeja ovat Suomessa karhu, ilves ja saukko sekä susi poronhoitoalueen ulkopuolella. Ahma ei ole liitteiden IV ja V alainen laji. Ahma on mainittu vain luontodirektiivin liitteessä II, joka edellyttää ahman elinympäristöjä suojeltavaksi osana Natura 2000 -verkostoa. Kansallisesti nämä lajit on säädetty metsästyslain 37 §:n 3 momentin mukaan rauhoitetuiksi. Suden osalta on vireillä komission ehdotus luontodirektiivin muuttamisesta siten, että susi siirretään luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V. Muutoksen myötä susi poistuu lajina tiukan suojelun piiristä. Valiokunta on käsitellyt asiaa tuoreessa lausunnossaan (MmVL 9/2025 vp — E 27/2025 vp).
Tausta
Hallituksen esityksen mukaan ennen vuoden 2024 metsästyskautta karhujen yksilömäärän arvioitiin olleen 2 100—2 250 yksilöä. Kaikki suurpetopopulaatiot ovat vahvistuneet Suomen EU-jäsenyyden aikana. Vuonna 1995 karhujen ja ilvesten määrä kummankin lajin kohdalla oli noin 800 yksilöä. Vuoden 2023 Luken kanta-arvion mukaan ennen metsästyskautta 2023/2024 Suomessa arvioitiin olleen 2 390—2 575 yli vuoden ikäistä ilvestä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että karhu- ja ilveskantojen vahvistuminen on jatkunut aikana, jolloin lajeihin on kohdistunut kannanhoidollista metsästystä.
Myös suden osalta on laajalti tunnistettu tarve kannanhoidolliselle metsästykselle, mutta metsästystä ei ole voitu käynnistää poikkeuslupapäätöksistä tehtyjen valitusten sekä EU:n ja kansallisten tuomioistuinten luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja metsästyslain 41 a §:n sisältämän poikkeussäännöksen suppean tulkinnan takia. Kun suden siirto luontodirektiivin liitteeseen V toteutuu ja metsästyslain 37 §:n 3 momenttia muutetaan, suden ympärivuotinen rauhoitus poistuu. Alemman asteisen sääntelyn muuttamisen jälkeen suden metsästystä varten voidaan myöntää pyyntilupia muulloin kuin rauhoitusaikana. Pyyntiluvassa ei kysymys ole metsästyslain 41 §:ssä tarkoitetusta poikkeusluvasta, jonka edellytyksistä säädetään metsästyslain 41 ja 41 a §:ssä.
Suden osalta rauhoitusajan ulkopuolella ei enää ole tarvetta erityisen merkittävien vahinkojen arviointiin, muun tyydyttävän ratkaisun selvittämiseen tai kannanhoidollisessa metsästyksessä päämäärän selvittämiseen. Valiokunta on pitänyt tärkeänä, että komission ehdotus hyväksytään ehdotetussa muodossa mahdollisimman pian ja sen toimeenpanoon tarvittavat lainmuutokset valmistellaan viipymättä (MmVL 9/2025 vp). Ottaen huomioon asian nopea eteneminen EU:n toimielimissä valiokunta täsmentää kantaansa siten, että suden rauhoituksen poistamiseen liittyvät säännösehdotukset tuodaan eduskunnan käsittelyyn kuluvan vuoden syysistuntokauden alussa. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Myös karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys on viime vuosina estynyt säännönmukaisten valitusten ja poikkeuslupapäätösten täytäntöönpanon estymisen takia. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on EU-tuomioistuimen ratkaisujen pohjalta edellytetty, että luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen mukaiselle metsästykselle on voitava poikkeuslupapäätöksessä osoittaa hyväksyttävä päämäärä. Taustalla on lisäksi edellä mainitun poikkeussäännöksen suppea tulkinta. Oikeuskäytännössä on tähän saakka käytännössä hylätty poikkeuslupapäätöksiin sisältyvät kannanhoidollisen metsästyksen päämäärät.
Valiokunta on aikaisemmissa lausunnoissaan kattavasti käsitellyt suurpetokantojen runsastumisen ja kannanhoidollisen metsästyksen estymisen vaikutuksia (MmVL 10/2024 vp ja MmVL 9/2025 vp). Hallituksen esityksessä todetaan, että nykyisellä kasvuvauhdilla Suomen karhukanta tulee todennäköisesti kaksinkertaistumaan 7—8 vuoden aikana, jollei kannanhoidollista metsästystä voida enää jatkaa. Suomen karhukanta on tietyillä alueilla niin suurella tasolla, ettei pelkästään vahinkoa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavien yksilöiden poistamisella voida hallita kasvavan kannan aiheuttamia sosiaalisia, taloudellisia tai ekologisia ongelmia. Hallituksen esityksen mukaan ei ole myöskään poissuljettua, etteikö ilveskannan kasvu johtaisi vastaavaan kehitykseen. Jo nyt tiedetään ilveskannan kasvulla olevan vaikutuksia muihin riistalajeihin, ja myös kotieläinvahinkoja on syntynyt. Kaiken kaikkiaan tarvitaan suurpetokantojen rajoittamista ja erityisesti suurpetojen ihmisarkuuden palauttamista. Näitä tavoitteita ei voida edistää 41 a §:n 1 momentissa mainituilla vahinkoperusteilla myönnetyillä poikkeusluvilla.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa edellä esitetyt näkökohdat ovat saaneet vahvistusta. Huoli suurpetokantojen kasvun ja ihmisarkuuden vähenemisen aiheuttamista vahingoista sekä uhasta ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle toistuu niin elinkeinonharjoittajia, metsästäjiä kuin viranomaisia edustavien tahojen lausunnoissa. Kysymys ei ole yksinomaan välittömistä omaisuusvahingoista, vaan myös ylimääräisistä kustannuksista, jotka aiheutuvat valtiolle, kunnille, yrityksille ja maaseudun asukkaille suurpetojen aiheuttaman vaaran torjumiseksi tehdyistä varotoimenpiteistä, ja saamatta jääneestä tulosta.
Ensinnäkin valiokunta nostaa esille ilmeisen ongelman, jonka suurpedot aiheuttavat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden näkökulmasta. Poliisin tehtävänä on ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Tässä tehtävässä poliisilla on toimivalta viimesijaisena keinona lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai huomattavaa vahinkoa omaisuudelle taikka vakavasti vaarantaa liikennettä. Lopettamista edeltävinä toimenpiteinä poliisi voi antaa suurpetoihin liittyviä karkotus- ja lopetusmääräyksiä. Paikalliset riistahoitoyhdistykset hoitavat suurriistavirka-apua (SRVA) koskevien sopimusten perusteella tehtäviä, jotka muutoin kuuluisivat poliisin tehtäväksi. SRVA:n puitteissa riistanhoitoyhdistykset ylläpitävät kykyään huolehtia suurpetojen jäljestämisestä, lopettamisesta tai karkottamisesta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, ettei poliisilla ole riittävää resurssia suurpetotehtävien itsenäiseen hoitamiseen. Näin ollen riistanhoitoyhdistysten SRVA-toiminta on paitsi poliisin, myös koko yhteiskunnan näkökulmasta korvaamatonta. SRVA-toiminnassa on mukana noin 30 000 metsästäjää. Ei ole mitenkään mahdollista, että poliisi ryhtyy hoitamaan tehtäviä omien resurssiensa puitteissa. Kannanhoidollisen metsästyksen estyminen on aiheuttanut sen, että useat riistanhoitoyhdistykset ovat irtisanoneet suurriistavirka-aputoimintaa koskevia sopimuksia. Valiokunta yhtyy näkemykseen, jonka mukaan tilanne on kestämätön kaikkien osapuolten kannalta. Kannanhoidollisen metsästyksen estyminen, kannan hallitsematon kasvu ja petojen ihmisarkuuden katoaminen uhkaa suurpetojen esiintymisalueilla sisäistä turvallisuutta.
Valiokunnan käsityksen mukaan kannanhoidollisen metsästyksen estyminen aiheuttaa välitöntä ja välillistä haittaa kotieläintaloudelle sekä erityisesti lammastaloudelle ja porotaloudelle. Kuten valiokunta on lausunnossaan (MmVL 9/2025 vp) todennut, sudet tappavat vuosittain satoja lampaita. Samalla se on huomauttanut, ettei maatalousyrittäjien menetyksissä ole kysymys pelkästään taloudellisista vahingoista, vaan kasvaneisiin henkisiin paineisiin ja pitkäjänteisen jalostustyön tulosten menettämiseen liittyvistä vaikeuksista ja aineettomista vahingoista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen estyminen on johtanut petovahinkojen kasvuun myös poronhoitoalueella, sillä erityisesti eteläiseen poronhoitoalueeseen kohdistuu entistä voimakkaampi petopaine.
Suurpedot tappavat noin 30 000 poroa vuodessa. Näistä vahingoista noin viidennes voidaan todentaa. Euromääräiset vahingot porotaloudelle ovat olleet ennätyksellisen korkeita, vaikka poronhoitoalueella poikkeuslupiin perustuva metsästys on ollut koko ajan mahdollista. Pelkästään susille haettiin vahinkoperusteisia poikkeuslupia yli 50 kertaa metsästysvuoden 2023—2024 aikana. Lisäksi jatkuva paimennus ja paikantimien käyttö lisäävät merkittävästi elinkeinon kustannuksia.
Suurpetokantojen kasvun ohella syynä ongelmien yleistymiseen on se, että suurpetojen ihmisarkuus on vähentynyt merkittävästi. Samalla vahinkojen määrä on kasvanut, vaikka vahinkojen ennalta ehkäisyyn on panostettu. Ihmisarkuuden väheneminen näkyy muun muassa siinä, että suurpetojen pihakäyntien määrä on valiokunnan saaman tiedon mukaan kasvanut merkittävästi. Valiokunta on aikaisemmassa suurpetoja koskevassa lausunnossaan (MmVL 10/2024 vp) nostanut esiin vahingot metsästyskoirille ja koirametsästysharrastuksen estymisen susivahingon vaaran vuoksi. Valiokunta on todennut metsästyskoirien harjoittamisen ja metsästyksen estymisen vaikuttavan myös metsästäjien mahdollisuuksiin tarjota suurriistavirka-apua, vaikeuttavan esimerkiksi hirvikannan hallintaa sekä johtavan muun muassa liikennevahinkojen ja metsille aiheutuvien hirvieläintuhojen kasvuun.
Edellä sanottuun viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että esityksessä ehdotetut muutokset saadaan voimaan siten, että niitä voidaan soveltaa jo tulevalla metsästyskaudella erityisesti karhun osalta. Karhun osalta kannanhoidollisten poikkeuslupien myöntäminen on syytä saada käyntiin mahdollisimman nopeasti. Käytännössä poikkeusluvista tehdyt valitukset ja näihin liittyvä täytäntöönpanokielto voivat estää ehdotetun lain tavoitteiden toteutumisen. Valiokunta on edelleen erittäin huolestunut siitä, mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia tuo tullessaan, jos karhun kannanhoidollinen metsästys estyy vuodesta toiseen. Esimerkiksi Romaniassa kannan hallitsematon kasvu on johtanut ihmishengen menetyksiin. Erityisesti edellä kerrotuista syistä valiokunta on käsitellyt esitystä kiireellisenä. Sen saaman selvityksen mukaan ehdotetun lain voimaantulo viimeistään toukokuun 2025 lopussa on edellytyksenä karhun kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiselle jo tänä vuonna.
Muutosehdotusten arviointi
Esitys koskee edellytyksiä, joiden täyttyessä Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa rauhoituksesta, kiellosta tai rajoituksesta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan lupaharkinnassa voidaan ottaa huomioon myös riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevat hoitosuunnitelmat, joiden toimenpiteillä otetaan huomioon luontodirektiivin 2 artikla. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on ehdotettu, että suurpetojen hoitosuunnitelmien merkitystä metsästykselle ja erityisesti kannanhoidolliselle metsästykselle selkiytetään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamisen kannalta olennaista on määritellä pätevästi kannanhoidolliselle metsästykselle hyväksyttävä päämäärä. Tämä ei edellytä hoitosuunnitelmia koskevia muutoksia. Poikkeuslupapäätöksen pysyvyyden kannalta on olennaista, että päätökseen sisältyvä ratkaisu perusteluineen kestää luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan poikkeussäännöksen ja sitä koskevan oikeuskäytännön mukaisen tarkastelun myös valitusvaiheessa. Valiokunta pitää kuitenkin välttämättömänä, että suurpetojen kannanhoitosuunnitelmat päivitetään ja tässä yhteydessä muodostetaan tutkittuun tietoon perustuva käsitys kunkin suurpetolajin suotuisan suojelutason viitearvosta, jota koskevassa päätöksenteossa ja kannanhoidollisen metsästyksen päämääristä säädettäessä otetaan huomioon myös taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys.
Esityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kannanhoidollista metsästystä koskevan poikkeusluvan päämäärästä ja alueesta, jota päämäärä koskee, sekä poikkeuksen kohteena olevan lajin suotuisan suojelutason viitearvosta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komission luontodirektiiviä koskevan tulkintaohjeen mukaan on kaksi mahdollista tapaa määritellä suotuisan suojelutason viitearvo. Nämä ovat vertailuun perustuva tapa ja mallinnukseen perustuva tapa. Silloin kun jäsenvaltio päätyy käyttämään malliperusteista viitearvoa, sen määrittelyn tieteellisen pohjan muodostaa tieteellisesti määritetty pienin elinvoimainen populaatio, joka on pienin populaatiokoko, jolla lajin populaation voidaan olettaa tietyllä todennäköisyydellä säilyvän tietyn ajanjakson, kun otetaan huomioon esimerkiksi demografisiin ja geneettisiin tekijöihin liittyvä satunnaisuus.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pienimmän populaatiokoon määrittelyssä käytetään yleensä niin sanottua populaation elinvoimaisuusanalyysiä. Elinvoimaisuusanalyysiä varten on kehitetty valmiita ohjelmistoja, kuten Vortex, joka mahdollistaa laajemman populaatiokohtaisen biologisen tiedon soveltamisen. Valiokunta pitää saamaansa selvitystä asianmukaisena. Se korostaa, että myös julkisilla tutkimuslaitoksilla on vastuu siitä, että niiden tuottama tieto on relevanttia ja että tieto palvelee yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Maastossa, maatiloilla ja kotipihoilla esimerkiksi susikannan tilanne näyttäytyy erilaisena kuin se kuva, joka muodostuu havainnoista, maastosta kerätyistä näytteistä, tilastoista, oletuksista ja laskemista koostuvista kanta-arvioista. Juuri metsästäjät tekevät vapaaehtoistyönä näytteiden keräystä. Heidän panoksellaan kanta-arvion tuottaminen on mahdollista. Kannanhoidollisen metsästyksen estyminen voi vaikuttaa halukkuuteen avustaa kanta-arvion laadinnassa. Julkisista varoista ei ole löydettävissä resursseja vastaavan tutkimusaineiston keräämiseen. Kaiken kaikkiaan on äärimmäisen tärkeää, että kanta-arvion tuottamisessa käytettävä prosessi on uskottava.
Kanta-arvion laadintaan kohdistuu selvästi vaateita ja odotuksia siitä, että kanta-arvion lopputulos tukee kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Esimerkiksi kahden osapopulaation oletus susikannan tilan ja suotuisan suojelutason määrittelyssä ei tue sitä odotusta, joka susien vaikutuspiirissä elävillä kansalaisilla on hyväksyttävästä susikannan tilasta ja mahdollisuudesta kannan säätelyyn. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:ssa suotuisan suojelutason viitearvo määritellään populaatiotasolla pääsääntöisesti luonnonmaantieteelliselle vyöhykkeelle, joita Suomessa ovat boreaalinen vyöhyke ja alpiininen (Ylä-Lappi) vyöhyke. Valiokunta korostaa, että kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen edellytyksiä, mukaan lukien hyväksyttävä päämäärä, ja suurpetolajin suotuisaa suojelutasoa on tarkasteltava kokonaisuutena, jossa populaation koko on yksi huomioon otettava tekijä.
Tutkijoilla ja päätöksentekijöillä on yhtä lailla haasteena viestiä selkeästi, mikä merkitys jollakin suotuisan suojelutason määrittelyyn vaikuttavalla seikalla on kannanhoidollisen metsästyksen sallimisen suhteen. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on selkeästi todettu suotuisan suojelutason viitearvoa ja kannanhoidollisen metsästyksen sallimista koskevan päätöksenteon kuuluvan yhteiskunnan päättäjille. Tähän saakka suurpetojen suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyssä ei ole löytynyt konsensusta. Vaikka suotuisan suojelutason määrittelyssä käytettävistä tekijöistä päästäisiin yhteisymmärrykseen, sen vaikutuksesta kannanhoidolliseen metsästykseen ei välttämättä ole konsensusta yhteiskunnassa. Valiokunta katsoo, että toimivaltasuhteita koskevan tilanteen selkiyttämiseksi viitearvon määrittelystä on perusteltua säätää ministeriön asetuksella. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy toimiin metsästyslain säännösten selkiyttämiseksi ja tulkintaepäselvyyksien poistamiseksi. Tässä yhteydessä on syytä käydä läpi käsillä olevan esityksen yhteydessä ilmi tulleet selkiyttämistä palvelevat huomiot. (Valiokunnan lausumaehdotus 2) Valiokunta pitää välttämättömänä, että maa- ja metsätalousministeriö seuraa edelleen metsästyslainsäädännön toimivuutta ja tekee työtä sen varmistamiseksi, että suurpetojen kannanhoidolliselle metsästykselle luodaan vakiintuneet ja kestävät puitteet koko Suomen alueella. (Valiokunnan lausumaehdotus 3)
Lakialoitteet
Valiokunta ehdottaa asiantuntijakuulemisessa saamansa selvityksen perusteella lakialoitteiden LA 24/2023 vp ja LA 19/2024 vp hylkäämistä.