Yleisperustelut

Kalastus- ja vesiviljelytuotteista kuluttajille annettavien tietojen valvonta

Euroopan unionin lainsäädäntö edellyttää, että tukku- ja vähittäismyynnissä olevista kalastustuotteista ilmoitetaan kuluttajalle kalalaji, kalastustuotteen tuotantomenetelmä (pyydetty/viljelty) sekä kalan pyyntialue. Lisäksi edellytetään, että jäsenvaltiolla on käytännön valvontajärjestelmä EU-lainsäädäntöön perustuvien vaatimusten noudattamisen valvomiseksi. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 4 artiklassa säädetään yleisesti kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan pitämisen edellytyksistä siltä osin kuin ne koskevat kuluttajalle annettavia tietoja. Kalastus- ja vesiviljelytuotteista kuluttajalle annettavista tiedoista säädetään yksityiskohtaisesti kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alalla kuluttajalle annettavien tietojen osalta annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2065/2001.

Valiokunta toteaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset valvovat kalastuspolitiikkalain nojalla EU-lainsäädännön edellyttämiä tietoja kalasatamissa. Kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat puolestaan yleisesti tukku- ja vähittäismyymälöissä elintarvikkeista kuluttajille annettavia tietoja. Kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevan EU-lainsäädännön mukaisesti kuluttajalle annettavien tietojen valvonnasta tukku- ja vähittäismyymälöissä ei ole laissa säädettyä valtuutusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kalastustuotteiden tietoja koskevien vaatimusten noudattamista tukku- ja vähittäismyymälöissä ei valvota tällä hetkellä.

Lakiehdotuksen mukaan Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta annetun lain (1139/1994) 3 §:ään esitetään lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa säädetään, että toimivaltaisia valvontaviranomaisia kalastus- ja vesiviljelytuotteista kuluttajalle annettavia tietoja koskevan EU-lainsäädännön valvonnan osalta olisivat elintarviketurvallisuusvirasto, aluehallintovirastot ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset. Vastaavasti elintarvikelain 3 §:ään lisätään ehdotuksen mukaan uusi 4 momentti, jossa säädetään mainituista toimivaltaisista viranomaisista. Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden valvonnan järjestäminen lakiehdotuksen mukaisesti ei toisi elintarvikelain tarkoittamille valvontaviranomaisille uusia valvontakohteita, mutta lisää kuitenkin osaltaan kuntien kuormitetun elintarvikevalvonnan käytännön valvontatehtäviä.

Valiokunta toteaa, ettei esitetty muutos ole kovin merkittävä elintarvikehygienian valvonnan parantamisen kannalta eikä se edistä riskiperusteista valvontaa. Valiokunta katsoo, että kalastustuotteiden laadun kannalta on keskeistä valvoa tehokkaasti erityisesti pyynti- ja nostopäivien ilmoittamista, jotka ovat kuluttajan kannalta olennaisia tietoja tuotteiden tuoreutta arvioitaessa.

Kontaktimateriaalien valvonta

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia aineita ja tarvikkeita kutsutaan yleisesti kontaktimateriaaleiksi. Elintarvikelakia sovelletaan myös kontaktimateriaaleihin, ja niiden turvallisuuteen liittyvät vaatimukset sisältyvät Euroopan unionin lainsäädäntöön. Vastuu kontaktimateriaalien turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta on lähtökohtaisesti alan toimijoilla.

Valvonta-asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaan jäsenvaltioiden velvollisuus suorittaa virallista valvontaa koskee myös elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia aineita ja tarvikkeita. Viranomaisvalvonnan järjestäminen edellyttää, että valvontaviranomaisilla on riittävät tiedot alan toimijoista. Elintarvikelakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kontaktimateriaaleja markkinoille saattavan toimijan tulee tehdä ilmoitus toimipaikastaan ja siellä harjoitettavasta toiminnasta toimipaikan sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Lisäksi kontaktimateriaaleja markkinoille saattavat toimijat merkitään ehdotuksen mukaan elintarviketurvallisuusviraston ja kunnan valvontaviranomaisten ylläpitämiin rekistereihin.

Valiokunta huomauttaa, että pakkausten tuonnin valvonnassa on ollut puutteita ja taustatietojen varmentaminen on osoittautunut vaikeaksi. Kontaktimateriaalivalvonnassa ongelmia ovat aiheuttaneet erityisesti ns. kolmansista maista tuodut muovitarvikkeet, joissa on todettu säädösten vastaisia vierasainepitoisuuksia. Osa tuonnista on tapahtunut sellaisten toimijoiden kautta, jotka eivät ole valvonnan piirissä. Valiokunta pitää keskeisenä sitä, että kaikkien määräysten vastaisten tuontimuovituotteiden markkinoille pääsy estetään maahantuonnin yhteydessä ja että vastuuketju virhetapauksessa ulotetaan kattavasti kaikkiin toimijoihin. Tämä edellyttää tullin tuontivalvonnan laajentamista ja tehostamista.

Valiokunta korostaa, että tullin ja elintarviketurvallisuusviraston yhteistyötä kontaktimateriaalien valvonnassa tulee tiivistää huomattavasti. Tulli valvoo elintarvikelain nojalla kontaktimateriaalien tuontia ns. kolmansista maista sekä myös sisämarkkinatuontia. Valiokunta katsoo, että yhteistyötä tulee tehostaa erityisesti valvonnan suunnittelussa ja kohdentamisessa. Tullin ja elintarviketurvallisuusviraston yhteistyönä toteutettavan tuonnin valvonnan tulee olla tulevaisuudessa nykyistä kattavampaa.

Valiokunta pitää tarpeettomana viranomaisten hallinnollisen taakan lisäämisenä sitä, että elintarvikelaissa säädettäisiin kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa toimijalle ilmoituksen vastaanottamisesta. Valiokunta esittääkin jäljempänä, että lakiehdotuksen 21 a §:n 1 momentin viimeinen virke poistetaan tarpeettomana.

Elintarvikevalvonnan kehittäminen

Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että kuntien elintarvikevalvonnan tehtävien lisääminen samoin kuin siihen liittyvä byrokratian kasvattaminen pysäytetään. Kuntien elintarvikevalvonnassa on ollut jo vuosia huomattava epäsuhta lainsäädännöllä asetettujen tehtävien ja käytettävissä olevien resurssien välillä. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, etteivät nykyiset säännökset mahdollista riittävästi valvonnan tarkoituksenmukaista suuntaamista elintarvikehygienian kannalta riskialttiimpiin kohteisiin.

Valiokunta korostaa, että elintarvikelainsäädännön tulkintaan ja soveltamiseen kunnissa liittyy myös käytännön ongelmia. Tällä hetkellä erot kuntien välillä valvonnan kattavuudessa ja säännösten tulkinnassa ovat merkittäviä. Erityistä huomiota valvonnan kehittämisessä tuleekin kiinnittää siihen, että elintarvikevalvontaa suoritetaan yhdenmukaisin perustein kaikissa kunnissa. On täysin välttämätöntä, että elintarvikevalvonnan rakenteita ja ohjausta kehitetään pikaisesti ongelmien poistamiseksi.

Maahantuonnin ongelmia ei voida ratkaista siten, että kunnat valvovat tuotteita hajautetusti sen jälkeen, kun ne ovat jo markkinoilla. Valiokunta pitää välttämättömänä erityisesti maahantuontiin liittyvien ongelmien ratkaisemista jatkossa nykyistä kattavammin tullin ja elintarviketurvallisuusviraston yhteisellä keskitetyllä valvonnalla. Näitä maahantuonnin valvonnan tehtäviä ei tule sälyttää kunnille. Jos kuntien tehtäviä elintarvikevalvonnassa tulevaisuudessa lisätään, valtion on aina samassa yhteydessä osoitettava myös tehtäviin tarvittavat resurssit. (Lausumaehdotus)

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.