Yleisperustelut

Yleistä

Metsälaki (1093/1996) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Lain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten, että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla, kun niiden biologinen monimuotoisuus säilytetään.

Hallituksen esityksen perusteluista käy ilmi, että lain laajan sisällön ja laissa säädettyjen asiakokonaisuuksien tarkentavan sääntelytarpeen vuoksi metsälakiin sisältyy yli kymmenen valtuussäännöstä. Valtuussäännösten nojalla on annettu metsäasetus (1200/1996) sekä maa- ja metsätalousministeriön päätös metsälain soveltamisesta (224/1997).

Vuonna 2000 tuli voimaan uudistettu perustuslaki. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että se sisältää muun muassa säädöstasoa koskevia sekä valtuussääntelyyn liittyviä vaatimuksia, jotka alempien säädösten on täytettävä. Esityksen perusteluissa onkin todettu, että sen tavoitteena on saattaa metsälaki perustuslaissa säädettyjen vaatimusten mukaiseksi. Siten lakiin ehdotetaan tehtäviksi perustuslaista johtuvia valtuussäännöksiä koskevia täydennyksiä ja täsmennyksiä. Esityksen perusteluissa on myös todettu, että perustuslain 80 §:n säännökset huomioon ottaen säädöstasoa on lisäksi tiettyjen asioiden osalta tarkistettava siten, että ne nostetaan asetuksesta ja ministeriön päätöksestä lakiin. Tähän liittyen myös lain nojalla annetut säädökset arvioidaan samanaikaisesti perustuslain edellyttämien vaatimusten kannalta.

Valiokunta toteaa, että ne esitykseen sisältyvät säännökset, joilla vaikutetaan nimenomaisesti metsien hoitoon ja käyttöön, ovat ehdotetun lain 5 § (Kasvatushakkuu), 5 a § (Uudistushakkuu), 5 b § (Hakkuun toteutus) ja 8 § (Uuden puuston aikaansaaminen). Metsälakiin esitettävä 8 a § (Uuden puuston aikaansaamisessa käytettävät puulajit) on sisällöltään voimassa olevan maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukainen eikä näin ollen muuta nykykäytäntöä.

Hakkuu

Muutoksiin, joilla metsälakia ehdotetaan eräiltä osin tarkistettavaksi sääntelyn selkiyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi, kuuluu lain 5 §:n (Puuston hakkuu) jakaminen osaksi myös 5 a ja 5 b §:ään, jotka olisivat uusia. Esityksessä ehdotettu 5 § käsittelisi vain kasvatushakkuuta. Uudistushakkuuta koskevat säännökset sijoitettaisiin uuteen 5 a §:ään. Uuteen 5 b §:ään tulisivat säännökset hakkuun käytännön toteutuksesta, jotka olisivat voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentin mukaisia. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen mukaan sisällöllisiä muutoksia voimassa olevaan 5 §:ään ei tehtäisi, vaan erilaiset hakkuumuodot eriytettäisiin vain omiksi pykälikseen. Esityksen perusteluissa on todettu, että tämä selkeyttäisi asian säätelyä sekä lakiteknisesti että valtuussäännösten sisällön osalta ja lisäisi myös maanomistajan oikeusturvaa. Muutettavaksi esitettävä asiakokonaisuus olisi valtuussäännösten sisältö, ei varsinainen asiasisältö metsälaissa. Valtuussäännöksillä nostettaisiin säännökset ministeriön määräysten tasolta valtioneuvoston asetuksen tasolle.

Metsälain muutosesityksen 5 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin kasvatushakkuussa jätettävien puiden määrästä ja puuston laadusta maan eri osissa ja erilaisilla kasvupaikoilla ottaen huomioon kasvatuskelpoisten puulajien ominaisuudet. Nykyisin voimassa olevan 5 §:n 4 momentista käy ilmi, että metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä kasvatushakkuussa jätettävän puuston vähimmäismäärästä ja laadusta. Valiokunta toteaakin, että ehdotettu valtuussäännös ei laajenna itse valtuutta nykyiseen valtuussäännökseen nähden, mutta se nostaa valtuuden nojalla annettavien säännösten normihierarkista tasoa ministeriötasolta valtioneuvoston tasolle.

Ehdotetun lain 5 a §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin uudistushakkuun edellytyksenä olevista puuston järeys- ja ikävaatimuksista sekä puuston laatua ja puiden määrää koskevista sekä muista vastaavista edellytyksistä maan eri osissa ja erilaisilla kasvupaikoilla ottaen huomioon kasvatuskelpoisten puulajien ominaisuudet. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös puuston huonoon kasvuun tai erityiskäyttöön liittyvistä taikka muista vastaavista erityisistä syistä, jotka puoltavat uudistushakkuun tekemistä, ennen kuin puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyisin uudistushakkuuta koskeva valtuussäännös sisältyy myös edellä todettuun lain 5 §:n 2 momenttiin, josta käy ilmi, että metsätalousasioissa toimivaltainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä uudistushakkuun edellytyksistä. Valiokunta toteaakin, että valtuutta ehdotetaan nyt täsmennettäväksi ja rajattavaksi. Siten säännöksellä ei laajenneta valtuuden asiasisältöä nykyiseen valtuussäännökseen nähden, mutta tältäkin osin nostetaan valtuussäännöksen nojalla annettavien säännösten normihierarkista tasoa ministeriötasolta valtioneuvoston tasolle.

Uuden puuston aikaansaaminen

Voimassa olevan metsälain 8 §:n 1 momenttiin sisältyy velvoite taloudellisesti kasvatuskelpoisen taimikon aikaansaamista uudistushakkuun jälkeen. Momentin sanamuodon mukaan uudistushakkuun jälkeen alueelle on saatava kohtuullisessa ajassa taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko, jonka kehittymistä muu kasvillisuus ei välittömästi uhkaa. Käytännössä kohtuullisen ajan arviointi on ollut vaikeaa ja metsänomistajien yhdenvertaisen kohtelun kannalta ongelmallista. Tämän vuoksi laista poistettaisiin aikaan perustuva määrittely kasvatuskelpoisen taimikon kehittymisessä. Taimikon kasvatuskelpoisuutta arvioitaisiin jatkossa sen pituuden ja elinvoimaisuuden perusteella. Ehdotetun 8 §:n 1 momentin mukaan uudistushakkuun jälkeen alueelle olisi saatava taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko. Se olisi saavutettu, kun kasvatuskelpoisten puiden keskipituus olisi 1,3 metriä eikä niiden kehittymistä uhkaisi välittömästi muu kasvillisuus. Valiokunta toteaa, että ehdotettu 1,3 metrin keskipituus olisi selkeä raja siihen, milloin metsänomistajan velvollisuus taimikon varhaishoitoon päättyy.

Voimassa olevan metsälain 8 §:n 2 momentin mukaan taimikon perustamista koskevat toimet voi saattaa loppuun joko viiden vuoden kuluttua hakkuun aloittamisesta tai kolmen vuoden kuluessa hakkuun päättymisestä. Esityksessä momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa taimikon perustamista koskevat toimenpiteet olisi saatettava loppuun kolmen vuoden kuluttua uudistushakkuun päättymisestä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että määräajan tarkentamisella pyritään tehostamaan taimikon perustamistoimien toteuttamista välittömästi hakkuun jälkeen. Näitä toimia ovat taimikon perustamista tai taimettumista haittaavien puiden ja pensaiden raivaus sekä tarvittaessa maanpinnan käsittely sekä tietyissä turvemailla tehtävissä uudistushakkuissa vesitalouden järjestely. Näiden lisäksi uudistettaessa metsää viljellen istutus tai kylvö on taimikon perustamistyö. Sen sijaan luontaisessa uudistamisessa taimien muodostuminen on asia, jota tarkastellaan eri aikajänteellä perustamistöiden jälkeen.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on myös todettu, että säätämällä uudistamisvelvoitteen alkamisajankohdaksi uudistamishakkuun päättyminen pyritään metsänomistajalle selkeyttämään se määräaika, jonka kuluessa uudistamishakkuualueella on tehtävä metsänuudistamiseen tähtäävät toimenpiteet. Samalla pyritään metsänomistajan aktivoimiseen, jotta metsänuudistamisen kustannukset sekä viljellen että luontaisessa uudistamisessa olisivat kohtuulliset. Uudistamiskustannukset kasvavat alueen heinittymisen ja vesakoitumisen vuoksi, jos metsän uudistamisen ajankohtaa siirretään pitkälle hakkuun päättymisestä.

Esityksessä ehdotetaan lain 8 §:n 2 momenttiin lisättäväksi myös määritelmä uudistushakkuun päättymisestä. Momenttiin lisättävän virkkeen mukaan uudistushakkuu katsottaisiin päättyneeksi, kun hakkuu olisi edennyt niin pitkälle, että hakkuualalle on syntynyt metsänuudistamista edellyttävä aukko tai hakkuualueella ei enää olisi 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua kasvatuskelpoista puustoa. Nykyisin uudistushakkuun päättyminen on määritelty samansisältöisesti metsäasetuksen 3 §:n 2 momentissa.

Esityksen perusteluista käy ilmi, että voimassa olevan metsälain 8 §:n 5 momentin mukaan kyseisessä pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä ja niiden toteuttamisen määräajasta, kohtuullisesta ajasta taimikon aikaansaamiseksi ja taimikon arviointiperusteista voidaan säätää tarkemmin asetuksella ja määrätä sen nojalla metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön päätöksellä. Viimeksi mainittu lisädelegointi ministeriölle ehdotetaan poistettavaksi, koska poikkeuksellista tarvetta sen säilyttämiseen ei ole. Siten uusi 5 momentti sisältäisi valtuuden antaa lakia tarkentavia säännöksiä vain valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi uusi 5 momentti sisältäisi perustuslain edellyttämät täydennykset ja täsmennykset nykyisen valtuussäännöksen sisältöön. Koska ehdotettu uusi 8 a § sisältäisi eri puulajien käyttöä koskevat säännökset, tätä asiaa koskevia valtuussäännöksiä ei enää esitetä 8 §:n 5 momenttiin.

Lain 8 a §:ään otettaisiin edellä todetun mukaisesti säännökset uudistushakkuun jälkeen tehtävässä taimikon perustamisessa käytettävistä puulajeista. Taimikon saisi perustaa käyttämällä laissa määriteltyä metsänviljelyaineistoa, joka soveltuu alkuperältään uudistettavan alueen olosuhteisiin, tai luontaisesti uudistamalla. Tästä on nykyisin säädetty voimassa olevassa metsäasetuksessa sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä metsälain soveltamisesta.

Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriössä on vireillä metsälain kokonaisuudistus. Tähän liittyen valiokunta edellyttää, että lakia alemmanasteisia säännöksiä uudistettaessa nyt ehdotettujen valtuussäännösten mukaisesti pidättäydytään sellaisista muutoksista, jotka muuttaisivat tässä laissa tarkoitettua metsänhoitoa ja käyttöä. (Lausumaehdotus)

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.