Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan elintarvikelakia muutettavaksi eräiden EU:n elintarvikelainsäädäntöön tehtyjen muutosten sekä tiettyjen kansallisten tarpeiden vuoksi. Esitettyjä muutoksia ovat muun muassa itujen alkutuotantopaikkojen hyväksymistä koskevat uudet säännökset sekä kalastustuotteiden jäljitettävyyttä, kuluttajille annettavia tietoja ja valvontaviranomaisia koskevat muutokset sekä elintarvikkeiden vapaaehtoisia laatujärjestelmiä koskevat uudet kansalliset hyväksymissäännökset.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä elintarvikkeiden vapaaehtoisten laatujärjestelmien hyväksymisen mahdollistavaa lainsäädäntöä ja näiden järjestelmien käyttöönottoa. Vapaaehtoiset elintarvikkeiden vastuullisuus- ja jäljitettävyysjärjestelmät ovat keskeisiä välineitä koko elintarvikeketjun avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämisessä. Valiokunta korostaa myös sitä, että tuottajan tulee saada laatujärjestelmään liittymisestä riittävä lisäarvo tuotteelleen laatujärjestelmästä aiheutuvien lisäkustannusten kattamiseksi.

Lakiehdotuksen mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto hyväksyisi kansalliset laatujärjestelmät hakemuksen perusteella. Elintarviketurvallisuusviraston hyväksyttyä kansallisen laatujärjestelmän kaikki alan toimijat voisivat vapaasti liittyä laatujärjestelmän piiriin. Koska kyseessä oleville laatujärjestelmille on mahdollista hakea EU-tukea ja laatujärjestelmille tulee nykyisistä tavallisista kaupallisista laatumerkeistä poiketen erityinen asema viranomaishyväksynnän perusteella, tulee vaatimusten täyttymisen ja valvottavuuden varmistamisesta pitää huolta säätämällä kansallisten laatujärjestelmien viranomaisvalvonnasta. Valiokunta katsoo lisäksi, että laatujärjestelmiä koskevan toimeenpanon yhteydessä tulee varmistaa Elintarviketurvallisuusviraston asiantuntemuksen riittävyys laatujärjestelmissä.

Elintarviketurvallisuusviranomaisella on ehdotuksen 54 §:n mukaan toimivalta peruuttaa laatujärjestelmän hyväksyntä, jos laatujärjestelmä ei täytä sille asetettuja vaatimuksia. Laatujärjestelmän hyväksynnän peruuttaminen ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa laatujärjestelmässä mukana oleva yksittäinen tuottaja ei täytä vaatimuksia. Valiokunta ehdottaakin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa laatujärjestelmien valvontaa koskevien säännösten täydentämistä esitetyn 30 §:n ja myös voimassa olevan lain 55 §:n osalta.

ELY-keskukset valvovat yleisesti EU:n yhteisen kalastuspolitiikan säännösten noudattamista, mutta käytännössä niiden suorittama valvonta kohdistuu vain saaliin purkamisen yhteyteen. Jäljitettävyyssäännösten noudattamista tulee kuitenkin valvoa läpi koko ketjun kalastajilta ja vesiviljelijöiltä vähittäiskauppaan asti. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena valvontaresurssien mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi, että elintarvikelainsäädännön valvontaa suorittavat viranomaiset hoitavat yhteisen kalastuspolitiikan säännösten mukaisen jäljitettävyyden valvonnan samalla, kun ne muutoinkin valvovat elintarvikelainsäädännön mukaista jäljitettävyyttä, alkutuotantoa ja elintarvikehuoneistoja. Kalatuotteiden jäljitettävyyden valvonta on käytännössä toteutettavissa järkevästi kunnan elintarvikeviranomaisten tekemien tarkastusten yhteydessä. Valiokunta korostaa lisäksi, että Suomeen tuotavalle kalalle on sovellettava kaikilta osin samoja säännöksiä merkintöjen osalta kuin kotimaiselle kalalle. Komission täytäntöönpanoasetuksen 404/2011 68 artiklan mukaan kuluttajalle on annettava tieto tietyin rajauksin lajin kauppanimestä, pyyntialueesta, tuotantomenetelmästä ja siitä, onko tuote sulatettu.

Valiokunta toteaa, että kalojen käsittelystä ennen niiden käyttöä teollisuuden raaka-aineena tai myymistä kuluttajille on säädetty EU-lainsäädännössä, joka on aikoinaan valmisteltu lähinnä suurten kalastusmaiden valtamerikalastuksen saaliiden käsittelyn näkökulmasta. EU-säännökset mahdollistavat muun muassa kalan teurastamisen ja perkaamisen kalastusaluksella, mutta rannassa näitä toimenpiteitä voidaan tehdä vain ns. hyväksytyissä laitoksissa. Valiokunta on mietinnössään elintarvikelain muuttamisesta (MmVM 32/2010 vp — HE 293/2010 vp) katsonut, että Suomen on välttämätöntä hakea poikkeuslupa komissiolta kalan käsittelyä koskevan EU-lainsäädännön soveltamiseen, koska Suomessa harjoitettu pienimuotoinen rannikko- ja sisävesikalastus sekä talvikalastus ja niiden saaliiden käsittely poikkeavat EU:ssa harjoitetusta kalastuksesta.

Ehdotettu kalan perkauksen salliminen maissa ilman laitoshyväksyttyjä tiloja on valiokunnan mielestä tarkoituksenmukaista pienimuotoisesti harjoitettuna eikä muodosta elintarvikehygieenistä uhkaa kuluttajille. EU:lta haettua kansallista poikkeusta ei ole vielä vahvistettu, joten kalastustuotteiden perkaamista koskevan kohdan voimaantulo jää valtioneuvoston asetuksella tehtäväksi. Lihateollisuuden tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan maissa heti kalastuksen jälkeen perattujen kalojen hygieeninen laatu oli hyvä ja verrattavissa aluksella tai laitoksessa perattujen kalojen hygieeniseen laatuun. Valiokunta huomattaa myös, että muutos on kalastajien työturvallisuuden kannalta asianmukainen, koska laillisesti toimiessaan kalastajat ovat joutuneet perkaamaan saaliinsa hyvinkin pienissä veneissä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin muutosehdotuksin.