Yleisperustelut

Esityksestä käy ilmi, että kiinteistöjen muodostamista koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus toteutettiin vuoden 1997 alusta lukien, jolloin tulivat voimaan kiinteistönmuodostamislaki (554/1995) ja useat muut kiinteistönmuodostamiseen liittyvät lait ja lakien muutokset. Kiinteistönmuodostamislakiin on sen voimaantulon jälkeen tehty joitakin muutoksia ja lisäyksiä, joista osa on johtunut muun lainsäädännön muuttumisesta, erityisesti uuden maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) voimaantulosta ja siihen tehdyistä muutoksista, osa puolestaan kiinteistönmuodostamiseen liittyvistä tekijöistä, kuten kiinteistöjärjestelmän perusparannuksesta johtuvista seikoista ja uuden tekniikan käyttöönoton tehostamisesta.

Esityksen perusteluissa on myös todettu, että kokonaisuutena arvioiden uudistettu kiinteistönmuodostamislainsäädäntö on toiminut hyvin eikä tarvetta merkittäviin periaatteellisiin lainmuutoksiin ole tullut esille. Kiinteistönmuodostamislaissa otettiin käyttöön eräitä uusia menettelyjä, joita aikaisempaan jakolainsäädäntöön ei ensinkään sisältynyt. Merkittävimpiä tällaisista ovat kiinteistöjen kokonaisarvoihin perustuvat jaot ja tilusjärjestelyt. Ne otettiin käyttöön ennestään käytössä olleiden menetelmien ohella ja varovaisuuden vuoksi tällaisten uusien menettelyjen käytön edellytykset säädettiin jokseenkin tiukoiksi. Niistä saatujen varsin myönteisten kokemusten perusteella esityksessä on katsottu, että on tarkoituksenmukaista laajentaa uusien menettelyjen käyttöä väljentämällä niiden käytön edellytyksiä. Esityksessä ehdotetaankin kokonaisarvoperiaatteen soveltamisen edellytyksiä uusjaoissa väljennettäviksi nykyisestään periaatteesta saatujen hyvien kokemusten perusteella.

Valiokunnalle toimitetusta selvityksestä on käynyt ilmi, että kokonaisarvoihin perustuva jakotapa sisällytettiin kiinteistönmuodostamislakiin, koska maapohjan jakautumista jakoperusteen mukaisesti jyvitysarvoihin perustuen ei pidetty enää niin ensiarvoisen tärkeänä kuin se aikaisemmin oli ollut. Muiden omaisuusosien (rakennukset, puusto, rakennusmaan erityisarvo) arvot suhteessa maapohjan (tilusten) arvoon olivat myös merkittävästi kohonneet, mikä aiheutti rahamääräisten tilikorvausten huomattavaa nousua jakojen yhteydessä.

Halkominen kokonaisarvojen perusteella tuli melko pian suosituksi jakomuodoksi asianosaisten keskuudessa, minkä vuoksi kokonaisarvoihin perustuva toimitustapa tehtiin mahdolliseksi myös uusjaossa kiinteistönmuodostamislain muutoksella (273/1998). Uusjakojen osalta, varsinkin halkomisuusjakojen, on myös saatu myönteisiä kokemuksia kokonaisarvoperusteisista toimituksista. Toisaalta valiokunnan saamasta selvityksestä on käynyt ilmi, että on huomattava määrä sellaisia jakoja ja tilusjärjestelytoimituksia, joissa tilusten jyvitysarvoihin perustuva toimitustapa johtaa asianosaisten kannalta oikeudenmukaisempaan lopputulokseen.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta pitää tarpeellisena sen selvittämistä, miten kiinteistönmuodostamislakia tulisi vastaisuudessa tarkistaa, jotta kokonaisarvoon ja tilusten jyvitykseen perustuvat toimitustavat olisivat lähtökohtaisesti tasavertaisia. Lakiin tulisi tarkistuksen yhteydessä lisäksi sisällyttää säännökset niistä perusteista, joilla toimitustapa kussakin yksittäistapauksessa tulisi valittavaksi. Samalla tulisi myös harkita kokonaisarvon käytön laajentamista koskemaan muita kiinteistötoimituksia.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää edellä esitetyin huomautuksin esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin.