Perustelut
Valiokunta toteaa, että kyseinen vuoden 2006 sopimus
korvaa vuoden 1994 kansainvälisen trooppista puuta koskevan
sopimuksen. Uusi sopimus perustuu pitkälti aiempiin sopimuksiin. Sopimuksen
yleistavoitteena on edistää kestävästi
hoidetuista ja laillisesti hakatuista metsistä lähtöisin
olevan trooppisen puun kansainvälisen kaupan laajentamista
ja monipuolistamista sekä edistää trooppista
puuta tuottavien metsien kestävää hoitoa.
Yleistavoite on muuten sama kuin edellisessäkin sopimuksessa,
mutta siihen on lisätty laillisten hakkuiden tavoite.
Sopimus sisältää 19-kohtaisen luettelon
keinoista edellä mainitun yleistavoitteen saavuttamiseksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusia
keinoja ovat muun muassa köyhyyden vähentäminen,
metsälainsäädännön
toimeenpanon parantaminen ja hyvän hallinnon edistäminen,
tietojenvaihto sertifioinnista trooppisten metsien kestävän
käytön edistämiseksi ja jäsenmaiden
tietämyksen parantaminen siitä, mitä lisähyötyjä metsien
ympäristöpalvelut ja muut kuin puutuotteet tuovat
metsien kestävään käyttöön.
Toisin kuin aiemmissa sopimuksissa trooppisen puun määritelmä kattaa
vuoden 2006 sopimuksessa myös trooppisen havupuun. Aikaisempi
määritelmä kattoi vain lehtipuumetsät. Myös
kestävän metsänhoidon määritelmä on uusi.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että käsitteen
määritteleminen on osoittautunut vaikeaksi. Nyt
määritelmässä viitataan järjestön
asiaa koskeviin asiakirjoihin ja ohjeistoihin.
Valiokunta pitää trooppista puuta koskevaa sopimusta
tärkeänä trooppisten metsien kestävän
hoidon edistämiseksi. Sopimusta koskevassa aikaisemmassa
eduskuntakäsittelyssä on käynyt ilmi,
että metsien vähenemisestä aiheutuu 20 prosenttia
maailman kasvihuonekaasupäästöistä.
Pelkästään Amazonin sademetsää hävitetään noin
20 000 neliökilometriä vuosittain, mikä merkitsee
sitä, että 80—90 prosenttia sademetsien
ekosysteemeistä on tuhoutunut vuoteen 2020 mennessä.
Maailman biodiversiteetistä valtaosa sijaitsee sademetsissä,
joten sademetsien tuhoutuminen uhkaa myös biodiversiteettiä.
Monet maat, kuten Brasilia, ovat asettaneet tiukkoja säädöksiä hakkuille,
mutta laittomat hakkuut ovat varsin yleisiä. Kansainvälisen trooppisen
puun järjestön ITTO:n vuonna 2005 julkaiseman
selvityksen mukaan maailman trooppisista metsistä vain
murto-osaa hoidetaan kestävästi. Laittomien hakkuiden
osuus on jopa 60—90 prosenttia. Ongelma on myös
Kiinan kasvava trooppisen puun kulutus. Nyt jo yli kolmasosa kaikesta
trooppisesta puusta ohjautuu Kiinaan.
Valiokunta painottaa sitä, että sopimuksen
tavoitteisiin tehdyistä lisäyksistä laittomien
hakkuiden torjunta on erittäin tärkeä.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää paitsi
muita päästöjen vähentämistoimia
myös trooppisten metsien vähenemisen pysäyttämistä seuraavan vuosikymmenen
aikana ja kehityksen kääntämistä tämän
jälkeen metsityshankkeiden avulla nousuun. Metsien vähenemisen
estämiseksi on kyettävä löytämään
kannustimia, joiden avulla metsien säilyttämisestä ja
kestävästä käyttämisestä saadaan
suurempi hyöty kuin niiden hävittämisestä.
Valiokunta korostaakin sopimuksen merkitystä tilanteessa,
jossa monet trooppista puuta tuottavat maat ovat sekä poliittisesti
että päätöksentekojärjestelmältään
epävakaita. Muun muassa kauppaan ja markkinoihin vaikuttava
sopimusjärjestelmä kuuluukin niihin harvalukuisiin
keinoihin, joiden avulla voidaan vaikuttaa edellä mainittujen
tavoitteiden saavuttamiseen.
Esityksen perusteluista käy ilmi, että Suomi ei
ole koskaan ollut merkittävä trooppisen puun kuluttaja,
vaan tavoitteina alun perin trooppista puuta koskevaan sopimukseen
liityttäessä oli yhteistyösuhteiden luominen
niihin tuottajamaihin, jotka eivät ole kehitysapumme kohdemaita, suomalaisen
metsäosaamisen vieminen ulkomaille sekä kansainväliseen
metsäkeskusteluun osallistuminen yleensä.
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi
sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty
huomiota siihen, että Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden
toimivallan jako ei ole aivan yksiselitteinen. Yhteisön
päätös allekirjoittaa sopimus ja soveltaa
sopimusta väliaikaisesti perustuu kauppa- ja ympäristöpolitiikkaa
sekä yhteisön ulkosopimuksia koskeviin perustamissopimuksen
artikloihin. Kauppapolitiikka kuuluu yhteisön yksinomaiseen
toimivaltaan ja ympäristöpolitiikka taas ns. jaettuun
toimivaltaan. Kehitysyhteistyö kuuluu myös jaettuun
toimivaltaan. Toisaalta taas metsäpolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden
toimivaltaan.Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä onkin
todettu, että yhteisön ja jäsenvaltioiden
välistä toimivaltaa voidaan tarkastella esimerkinomaisesti
sopimuksen 1 artiklassa lueteltujen keinojen valossa. Monet artiklassa
luetelluista keinoista liittyvät useampaan politiikkaan.
Kauppapolitiikkaan liittyy esimerkiksi e kohta, jossa mainitaan
markkinoille pääsyyn vaikuttavat tekijät
ja hinnat. Kehitysyhteistyöhön taas voidaan katsoa
liittyvän 1 artiklan c kohta, jossa mainitaan kestävä kehitys
ja köyhyyden vähentäminen. Sopimus sisältää myös määräyksiä,
joiden voi katsoa liittyvän sekä metsäpolitiikkaan
että ympäristöpolitiikkaan. Tällaisia
ovat artiklan d ja m kohdat, joissa viitataan metsien kestävään
hoitoon ja käyttöön. Toimet, joilla pyritään
parantamaan metsälainsäädännön
toimeenpanoa ja ehkäisemään laittomia hakkuita
ja niihin liittyvää kauppaa, voidaan katsoa ympäristö-,
metsä- ja kauppapolitiikkaan liittyviksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.